Pojalle vaatetta

Joululomalla tosiaan puri ompelukärpänen ihan tosissaan ja edelleen esim olen sitä mieltä että äitini tilkkulaatikon antimista tekemäni paita on yks hienoimmista jäbän paidoista!

Tammikuussa sitten riehaannuin vähän kangasostoksillekin ja tilatapäräytin jo pitkään haaveilemani kuosit, tosin tuo Nestorin ja hylkeen olen ajatellut itseäni varten, vaikka olen jo valmiiksi vakuuttunut siitä että se tulee näyttään yöhameelta vaikka yrittäisin mitä, heh.

Eniten rakastan kuitenkin jämämatskuja ja roskistuomiolta pelastamisia joten haluankin ylpeydellä esitellä takin minkä tein jäbälle vanhoista farkkulegginsseistäni. Taskut on ihan normifarkuista suurimmaksi osaksi, leikkaan ne aina talteen kun niitä totaalisen puhkikuluneita yksilöitä heitellään roskiin. Irtotaskut on ommeltu umpinaisiksi ettei ne tartu minnekään ja aiheuta jumiin jäämisen vaaraa. Valmis tämä ei ole, kuten näkyy, sillä vetoketju puuttuu. Joten varmasti tämä takki tulee sitten vielä esille kun viimeistely on tehty.

Vuosia olen haaveillut tekeväni itselleni farkkutilkkutakin mutta enhän minä koskaan ole saanut aikaiseksi ja olen sen jo aika hyvin unohtanutkin. Sitten törmäsin Kaikula-blogiin ja siellä esiteltyyn takkiin ja heti tietenkin inspiroiduin että siinähän se on, teen sellaisen takin jäbälle!

Vuorikankaana on Nosh organicsin trikoota jota sain viime keväänä Nosh kutsuilta. Oli siis se mitä jäi yli kun pipot oltiin ommeltu. Siinä olikin aika kivasti reikiä keskellä kangasta, heh, mutta sai hyvin kuitenkin tarvittavat osat. Olin siis angstannut etukäteen etten osaa enkä jaksa vuorittaa ja tulee kuitenkin ruma. Tajusin sitten että mikä pakko on yrittää liian hankalasti kun voi vaan laittaa farkkutakin ja trikoovuoren sisäkkäin ja vetästä vinonauhalla reunat. Kätevää! Ja pidän kovasti vinonauhareunoista muutenkin. Siihen on sitten näppärä se vetoketjukin vaan tikata paikoilleen.

En löytänyt mistään oikein hyvää takin kaavaa joten muokkasin random vetoketjullisen hupparin kaavaa. Tai siis lähinnä otin reilun koon (silti ei juurikaan kyllä kasvunvaraa jäänyt) ja pyöristin noita helmakulmia (oikeasti tosin siksi että vinonauha on helpompi ommella vaikka on se kyllä ainakin omaan silmääni kivemman näköinen kuin 90 asteen kulma).

Kaavoista tulikin mieleen että ihmiset säilyttää niitä mitä ihmeellisimmin tavoin. Mun tapa on peritty äidiltäni, kaavat rullalle ja solmitaan sillä kankaalla millä kaavasta on jotain ommeltu. Jos siis ei kovin paha dementia ole niin näkee heti että mitkä kaavat on kyseessä eikä osaset mene hukkaan. 

Ajattelin seuraavaksi kokeilla tehdä lapselle kesäksi ulkoiluhousut omista vanhoistani ja kyllä, puhkikuluneista sellaisista. Saas nähdä kuinka käy!

Ja juu, missasin taas viikon ainoan mahiksen kuvata mitään päivännäöllä mutta se nyt varmaan kävi ilmi ilman asiasta mainitsemistakin.

Ai niin, kiitos kaikille jotka ovat laittaneet sähköpostia saumuriongelmaani liittyen! Mun piti ensin kokeilla kikkoja ja sitten vastata mutta en ole ehtinyt joten on unohtunut sitten vastaaminenkin. Voi ei. Mutta paneudun asiaan kunhan ehdin! Tuon takin tein tosiaan vain ompelukoneella.