Kettupaita ja -pipo

Noin kuukausi sitten ostin kettutrikoota kotopuolessa paikallisesta kangaskaupasta (samaa saa myös Eurokankaasta jos sieltä saisi sen verran palvelua että joku sitä kangasta tulisi leikkaamaan) ja oli hirmuinen into ja tarve päästä heti siitä ompelemaan vaikka äitini saumuri oli rikki enkä ole koskaan ommellut ompelukoneen joustinompeleella. Kaava oli myös hakusessa mutta viimein löytyi, en kyllä enää muista että mistä numerosta, mutta suuresta käsityö -lehdestä kuitenkin ja tältä vuosituhannelta (80-luvulla ei taidettu harrastaa trikoovaatteita, ainakaan kaavoista päätellen). Päätin siis heti että mitään nappeja ja neppareita en nyt ala laittaan vaan nopeesti tästä surautan tuollaisen pääntien missä nuo osat menevät hartioilta päällekkäin (löysin siis kaavan ihan sellaista varten, en siis itse soveltanut), onhan se helpoin malli pukeakin. Koska mulla ei ollut trikoovinonauhaa (vai mitä se on?), laitoin resorit. Liian leveät resorit ja nyt olkapäät ovat aika kuninkaallisen näköiset. Ajatuksissani kai oli lisätä resorit hihoihin ja helmaan sitten kotona saumurilla mutta nyt paidantekeleen löytäessäni ja päättäessä tehdä sen valmiiksi, en moista muistanut vaan käänsin reunat ja surautin saumurilla. Hihoista tuli siis vähän lyhyehköt mutta eivätpähän ui puurolautasessa. Helman pituus onneksi juuri ja juuri riitti. Jämämatskuista surautin vielä pipon jossa oranssi kangaspallero tupsuna.

Kuvan otin epähuomiossa niin että tarkensin johonkin minkä lopulta rajasin kuvasta poiskin eli sumeana näkyy varsinainen kohde. Hyvä niin sillä paidassa oli jo räkää. Pipoa ei tietenkään voitu pitää edes kuvan ottamisen ajan koska ollaan sisällä ja "äiti pliis, jätä mut rauhaan, mulla on kuumetta ja nuha".

Flickr ei tietenkään toimi tänään joten pitää ladata kuvat bloggerin kautta sillä täytyyhän mun nyt saada blogata just silloin kun haluan.