Pitkä jämälankakaarrokepaita

Esikoinen oli käynyt eskarista käsin jäähallissa luistelemassa ja innostuttiin sitten koko perhe lähteen jäähallin ilmaiselle yleisöluisteluvuorolle. Itse sain pukea ylleni juuri edellisenä päivänä puikoilta pudonneen pitkän villapaidan, minkä neuloin tässä viimeisen kuukauden aikana yllättävän joutuisasti.

Tuntuu kertakaikkiaan pyhäinhäväistykseltä julkaista ekat blogikuvat valmiista paidasta kännykällä huonossa valossa kuvattuina ja ilman yksityiskohtamakroja, mutta marraskuun haasteet valokuvaamisen suhteen lienee kaikilla tiedossa, etenkin kun vaate, mikä pitäisi kuvata, on itsensä päällä, joten mennään nyt näillä.

Paita-ajatus lähti siitä, kun pyörittelin Gründlin hot socks madena 6-säikeisten raitasukkalankojen jämiä ja mietin, mitä niistä tekisin. Koska en tarvitse tähän hätään sen paksuisia sukkia ja ne langat on ihan tosi kauniita (hehkuttanut niitä enemmänkin tässä postauksessa viime keväältä ja sieltä näkyy myös hyvin, minkälaisesta langasta on kyse), päätin raidoittaa niistä harmaan Novitan Nallen kanssa itselleni kaarrokevillapaidan. Neuloin paidan 4 mm puikoilla, resorit 3 mm.

Ei mulla mitään ohjetta ollut. Sen verran paljon olen lapsille neulonut villapaitoja, että tiedän jo, miten sellainen rakentuu. Otin ihan randommäärän silmukoita pääntietä varten ja totesin, että pää mahtuu siitä läpi. Pääntieresorin jälkeen neuloin jokusen kerroksen lyhennettyjä kerroksia niskaan, jotta kaulapuolelta ei ahdistaisi ja paita istuisi paremmin ja sitten aloitin kaarrokkeen lisäykset siten, että lisäsin joka neljäs kerros 16 silmukkaa kuitenkin niin, että lisäykset ovat aina vähän eri kohdassa. Joka neljäs oli helppo ja aivoton, kun tein kahden kerroksen raitoja harmaan ja värillisen kanssa. 

Kun tuli aika eroitella hihat, laskin mittanauhan kanssa suunnilleen, missä suhteessa silmukoita pitää jättää hihoihin versus vartaloon ja osuin kerrasta oikeeseen, tuurilla varmaan. Hihat neuloin alaspäin kaventuvina täysipitkinä ja ennen vartalo-osaa, ettei tarvi sitten lopuksi neuloa ohutta putkea niin, että koko puolikiloinen villapaita pyörii sen juuressa.

Kun hihat olivat valmiit, aloitin loppupaidan ja lisäsin koko matkalta silmukoita niin sivuihin, kuin silloin tällöin myös muualle.

Haaveissa oli reippaammin alaspäin levenevä tunika, mutta tein lisäyksiä kuitenkin vähän liian varovasti ja tästä tuli lähinnä pitkä paita. Ei se mitään, sillä hyvä se on näinkin. 

Oikein passeli paita ja pituutensa vuoksi talven tullen lämmittää mukavasti myös takamusta takin alla.