Kehäratareili, osa 3: Aviapolis ja Lentoasema

Kun aloin suunnitteleen kehäratareiliä, oli aivan selvää, että sen aikana pitää myös yöpyä poissa kotoa, vaikka koti lähellä onkin. Break Sokos Hotel Flamingo lähti yhteistyöhön tarjoamalla alennusta bloginäkyvyyttä vastaan ja näin ollen tehtiin pieni sivuloikka Aviapoliksesta radan varrelta lyhyen bussimatkan päähän. Ja kyllähän se matka ihan käveltävissäkin olisi ollut.

Hotelli sijaitsee tosiaan viihdekeskus Flamingossa, mikä taas on ihan kauppakeskus Jumbon kyljessä ja näiden välillä on yhdyskäytävä. Monet kun tahtovat reissuillansa nähdä ja kokea kaupunkia siten, kuin paikallisetkin, niin paikallisten elämän seuraamiseen Flamingo on kyllä aivan ykkönen. Sillä sitähän me vantaalaiset tehdään, hurautetaan autolla Jumboon etenkin viikonloppuisin ja välittömästi palkkapäivien jälkeen täydentään ruokavarastoja ja ostaan vaatteita. Ehkä jopa syömään ja kahvitteleen. Muistan erään keskustelun yli kymmenen vuoden takaa ollessani kesätöissä nimeltä mainitsemattomassa vantaalaisessa tehtaassa, kun työkaveri totesi, että ei ole käynyt vuosikausiin Helsingin keskustassa, koska Jumbossa on kaikki. Niinpä. Ja se mitä Jumbossa ei ole, sen täydentää Flamingo. On leffateatterit, vesipuisto ja vaikka mitä. Ja vieläpä tosiaan se hotelli, jotta muutkin kuin vantaalaiset pääsevät kokemaan tämän kaiken. Ja itse arvostan todella paljon sitä, etenkin lapsien kanssa reissatessa, että hotellista on lyhyt matka ruokakauppaan. Ja vielä parempi, jos pääsee sisätiloja pitkin iltakymmeneen asti auki olevaan Prismaan, kuten täällä.

Itse en ollut koskaan aiemmin käynyt Flamingon hotellissa, joten tuli täysin yllätyksenä yläkerrosten ikkunoista avautuvat maisemat. Toki tiesin, mitä sieltä näkyy, sillä onhan alue tuttu, mutta en ollut osannut kuvitella, miten kauniilta se yläilmoista näyttää. Perjantain iltapäiväruuhka kehällä ja Tuusulanväylällä, nousevat ja laskeutuvat lentokoneet, lukuisat tornit ja muut maamerkit eri vantaalaisista kaupunginosista, Kartanonkosken yhteneväisen väriset katot, HK:n makkaratehdas, pellot ja metsät.

Koko porukan suusta pääsi spontaanit "vau" -huudahdukset, kun hissin ovien auetessa nähtiin valtavat ikkunat ja nämä maisemat. Respasta olisi vieläpä saanut kiikarit lainaan.

Huoneemme oli 11. kerroksesta, mutta lapset halusivat kuitenkin kulkea myös portaita. Etenkin kun huomasivat, että ne ovat numeroitu ja ylimmissä kerroksissa oli tsemppitekstejä seinässä.

Illalla käytiin Flamingon vesipuistossa uimassa ja seuraavana aamuna Naurusaaren sisäleikkipuistossa. Vesipuisto ja kylpylä eivät sisälly hotelliyön hintaan, mutta Naurusaareen sai hotellin asiakkaat alennusta.

Pitkän päivän jälkeen nukuttiin kaikki hyvin ja aamulla virkeinä jatkaan kehäradan kiertämistä.

Otettiin bussi takaisin Aviapolikseen ja mentiin Suomen ilmailumuseoon, mitä lapset olivat odottaneet innolla. Ollaan käyty siellä monta kertaa aiemminkin, tosin edellisestä kerrasta oli ehtinyt kulua jo pari vuotta. Ilmailumuseo on museokorttikohde ja alle kouluikäiset pääsevät ilmaiseksi.

Ilmailumuseo on aivan täynnä lentokoneita ja väkisinkin mietin, miten ihmeessä ne on kaikki saatu järjesteltyä sinne limittäin! Hauskana yksityiskohtana on hallien reunoilla olevat lentokoneiden penkit ja se, että portaat yläkerroksiin on vanhoja lentokoneiden portaita. Lapsia miellytti tietenkin eniten lentosimulaattori sekä museolentokone, johon sai mennä sisälle. Siellä leikittiin pitkä tovi ja oltiin lentävinämme vaikka ja minne.

Lentokonemuseosta olikin luontevaa siirtyä yksi juna-asema eteenpäin oikealle lentoasemalle.

LENTOASEMA - FLYGPLATSEN

Kehäradan myötä tuli tosiaan myös tämä luksus, että lentoasemalle pääsee junalla. 

Me ollaan jokusen kerran käyty ihan vain huvin vuoksi näköalatasanteella tai Starbucksissa. Se onkin aina yhtä hassua, kun joku tulee jutteleen small talkia lapsille ja kysyyn, missä käytiin reissussa ja pitää vastata, että ei me missään käyty, kunhan tultiin hengaileen.

Näköalaterassi on tosiaan Hilton hotellin tiloissa ja sinne vie hyvät opasteet T2-terminaalin saapuvien aulan pihasta. Ihan täysin esteetöntä kulkua sinne ei ole, sillä päästäkseen hissille, pitää ensin nousta n. puolen kerroksen portaat.

Se on kyllä uskomatonta, miten tiheään niitä koneita tulee ja menee. Kun yksi on laskeutunut, näkyvät seuraavan valot jo. Meitä onnisti ja näkyvyys oli tosi hyvä.

Nyt kun lentokoneet tuli bongattua, onkin hyvä siirtyä junanbongaushommiin, siitä lisää seuraavassa osassa.