Tänään järjestettiin taas Helsinki City Run -tapahtuman yhteydessä Minimarathon lapsille ja viime vuodesta innostuneina, oltiin tietenkin paikalla. Itse olin tosin onnistunut laskeen fiilikset vahvasti miinuksen puolelle ennen tapahtumaa, mutta onneksi H-hetkellä kaikilla oli hurjan kivaa ja angstit laimenivat.
Järjestelyissä itsessään ei ole kyllä mitään moitittavaa. Kaikki paikan päällä sujui hienosti ja tapahtuma oli tosi kiva. Mutta se asiakaspalvelu ennen tapahtumaa sai kyllä vereni kiehumaan. Nimittäin Lapsimessuilla kun yritin hakea alennuskoodia Minimarathonin osallistumismaksuun, mut ignorattiin aivan täysin heidän osastollaan. Samaan aikaan samalla asialla olleille sporttisille isäihmisille hymyssäsuin selitettiin kaikki juurta jaksaen, mutta kun paikalla olin enää minä, ei mua kohti edes katsottu. Yritin palloilla kysyvän näköisenä ja ottaa kontaktia, ihan turhaan. Ei kiinnostanut minulle esitettä antaa. Ei, vaikka yleensä blogipassi rintapielessä roikkuen saa erityisen maireata palvelua. Nappasin sitten alekupongin itse pöydästä ja ilmoitin lapset maratonille, koska he ovat tapahtumaa kovasti odottaneet.
Eilen kun hain kisatoimistosta juoksunumeroita ja t-paitoja, alkoi paitajakelija epäileen, että pyytämäni 104-koon paita on taatusti liian pieni lapselleni, vaikka hän ei tiennyt, minkä ikäiselle ja kokoiselle lapselle paitaa haen. Jostain syystä vain koki tarpeelliseksi epäillä äidin tietoisuutta lapsensa vaatekoosta ja levitteli 110-koon paitaa siinä, että olisiko kuule tämä kuitenkin sopivampi. Vielä sen jälkeenkin, kun sanoin lapsen olevan 2-vuotias ja paita oli silminnähden reilun kokoinen sen ikäiselle. En oikein tiedä, mitä tämmösestä kuuluisi ajatella. Lähtökohtaisesti uskon ja haluan uskoa ihmisistä aina hyvää, mutta väkisinkin tuli mieleen, että olenko ulkonäöllisesti jotenkin sopimaton oleen ensinnäkin kiinnostunut lasten juoksutapahtumasta sekä hakeen heidän pienintä kokoa olevaa paitaansa, vai mistä johtui moinen ignoraaminen ja vänkääminen. Hämmentävää kertakaikkiaan. Lisäksi kun vielä kisatoimistosta lähtiessä mulle mylvittiin käveleväni sillä hetkellä tyhjän salin väärää reunaa, olin aika valmis haistattaan pitkät koko paskalle.
Mutta tosiaan itse tapahtuma oli jälleen tosi kiva ja rento ja täynnä hyvää mieltä. Esikoinen juoksi pokkana kahdessa eri sarjassa, kun yksi maratonmatka meni vasta lämmittelystä tälle duracelille ja kuopus veti kolmen lähdön kanssa lämmittelyjumpat. Mies juoksi esikoisen kanssa ja minä kuopuksen. Maaliviiva ylitettiin tuuletusten kera ja lapset saivat mitalit ja sponsorieväitä.
Jos vain kalenteriin sopii, aiotaan kyllä osallistua jatkossakin. Tosin tästä vuodesta viisastuneena, palautan tähän tapahtumaan liittyvät etukäteismetatyöt mieheni hoidettavaksi.
Järjestelyissä itsessään ei ole kyllä mitään moitittavaa. Kaikki paikan päällä sujui hienosti ja tapahtuma oli tosi kiva. Mutta se asiakaspalvelu ennen tapahtumaa sai kyllä vereni kiehumaan. Nimittäin Lapsimessuilla kun yritin hakea alennuskoodia Minimarathonin osallistumismaksuun, mut ignorattiin aivan täysin heidän osastollaan. Samaan aikaan samalla asialla olleille sporttisille isäihmisille hymyssäsuin selitettiin kaikki juurta jaksaen, mutta kun paikalla olin enää minä, ei mua kohti edes katsottu. Yritin palloilla kysyvän näköisenä ja ottaa kontaktia, ihan turhaan. Ei kiinnostanut minulle esitettä antaa. Ei, vaikka yleensä blogipassi rintapielessä roikkuen saa erityisen maireata palvelua. Nappasin sitten alekupongin itse pöydästä ja ilmoitin lapset maratonille, koska he ovat tapahtumaa kovasti odottaneet.
Eilen kun hain kisatoimistosta juoksunumeroita ja t-paitoja, alkoi paitajakelija epäileen, että pyytämäni 104-koon paita on taatusti liian pieni lapselleni, vaikka hän ei tiennyt, minkä ikäiselle ja kokoiselle lapselle paitaa haen. Jostain syystä vain koki tarpeelliseksi epäillä äidin tietoisuutta lapsensa vaatekoosta ja levitteli 110-koon paitaa siinä, että olisiko kuule tämä kuitenkin sopivampi. Vielä sen jälkeenkin, kun sanoin lapsen olevan 2-vuotias ja paita oli silminnähden reilun kokoinen sen ikäiselle. En oikein tiedä, mitä tämmösestä kuuluisi ajatella. Lähtökohtaisesti uskon ja haluan uskoa ihmisistä aina hyvää, mutta väkisinkin tuli mieleen, että olenko ulkonäöllisesti jotenkin sopimaton oleen ensinnäkin kiinnostunut lasten juoksutapahtumasta sekä hakeen heidän pienintä kokoa olevaa paitaansa, vai mistä johtui moinen ignoraaminen ja vänkääminen. Hämmentävää kertakaikkiaan. Lisäksi kun vielä kisatoimistosta lähtiessä mulle mylvittiin käveleväni sillä hetkellä tyhjän salin väärää reunaa, olin aika valmis haistattaan pitkät koko paskalle.
Mutta tosiaan itse tapahtuma oli jälleen tosi kiva ja rento ja täynnä hyvää mieltä. Esikoinen juoksi pokkana kahdessa eri sarjassa, kun yksi maratonmatka meni vasta lämmittelystä tälle duracelille ja kuopus veti kolmen lähdön kanssa lämmittelyjumpat. Mies juoksi esikoisen kanssa ja minä kuopuksen. Maaliviiva ylitettiin tuuletusten kera ja lapset saivat mitalit ja sponsorieväitä.
Ihan sopivalta paidat näyttävät ;)
VastaaPoistaJep, hyvän kokoiset paidat molemmilla, sopivan väljiä ja kokoa pienemmätkään tuskin olisivat liian pieniä olleet, joten jännästi ite tiesin paremmin, kuin tyyppi, joka ei ole lapsia nähnyt, eikä heidän ikää ja kokoa tiedä :D
PoistaNo et sitten voinut siellä Lapsimessuilla itse avata suutasi ja kysyä, jos halusit asiasta lisätietoa?
VastaaPoistaSiis avasinhan minä. En kaivannut lisätietoa, vaan sen lapun, jossa on alekoodi. Ei minusta niin kovin väärin ole haluta samaa kohtelua kuin muutkin. Tottakai osasin sen paperin omin avuinkin pöydältä ottaa, en nyt sentään niin avuton ole, mutta kaikille muille sitä paperia tarjottiin, siksi ärsytti.
PoistaHienoa kun jaksoit olla sinnikäs, itse laittaisin vielä palautetta järjestäjille. Törmään samanlaiseen käytökseen tuon tuosta rautakaupoissa. Olen joko näkymätön, tai henkilö jolle vängätään viimeiseen asti vastaan, vaikka myyjä ei tuotteen käyttökohteesta tiedä tuon taivaallista (koska ei ole kuunnellut minua alun alkaen, tai suoraan kysynyt). Mitenköhän miehille käy lanka-/kangaskaupoissa..?
VastaaPoistaMulle on käynyt tää sama ainakin retkeilykaupassa, kun olisin ostanut rinkan. Tilasin sitten lopulta netistä, kun ei siitä tullut kivijalkakaupassa mitään, kun mua ei suostuttu ottaan huomioon. Oon aika varma, että miehet saisivat kyllä hyvinkin ystävällistä palvelua lanka/kangaskaupassa.
PoistaToi on aika outoa kun ulkonäön perusteella ei palvella! Minä ja mieheni ei oltu vissiin potentiaalisia auton ostajia päätettiin sitten ettiä muualta mieleinen auto (ei mitään perus perheautoja ja aika pieniä autokauppoja). No kun olimme käyneet koe ajolla ja päätetty siltä istumalta ostaa se auto ja kaupat oli tehty niin poistuessamme kuulin kuinka paikalla olleet ihmiset (jotain myyjän kavereita?) totesivat yhdessä et joskus yllättää. Siis miksi vain tietyn näköiset ihmiset tekisivät tiettyjä asioita? en tajua. Kevätmessuilla kaverin kanssa todettiin ettei sit osteta paljua saati oteta edes niiden esitteitä kun eivät halunneet kahdelle suht nuorelle naiselle niitä selvästikään myydä. Joten onhan näitä jaksaa aina kummastuttaa ja ärsyttää!
VastaaPoistaIrma
Minä en kans ymmärrä noita ulkonäön perusteella tehtäviä oletuksia ihmisten ostoskäyttäytymisestä! Ainahan voi kyseessä olla vaikka sellainenkin tilanne (no ei ehkä autokaupassa, mutta muuten), että olet hoitamassa jonkun toisen ihmisen asioita siellä.
PoistaTodella tympeää kohtelua kyllä sait! I feel you! Mulle kävi aikoinaan vähän päälle parikymppisenä Marimekon liikkeessä jotain samankaltaista ulkonäkösyrjintää. Olin juuri muuttanut poikaystävän kanssa yhteen ja olin yksikseni ostamassa uuteen kotiin pyyhkeitä, Marimekon kuosit olivat silloin lähellä sydäntäni. Kassalla myyjä otti pyyhekasan vastaan, mutta ei alkanutkaan niistä hintoja näpyttelemään, vaan vastahakoisesti pyöritti pyyhepinoa tiskillä. Sitten sanoi mulle, että "tiesithän että nämä on aika kalliita". Jäin kyllä monttu auki siinä kohtaa. Tiesin pyyhkeiden hinnat, mutta sanoin myyjälle, että "ai jaa, no paljonko?" Myyjä luetteli, ja mä tokaisin siihen, että "haepas mulle vielä pari pyyhettä lisää kun on noin edullisia!" Ei sanonu myyjä enää sanaakaan kun haki pyyhkeet ja rahasti ne. :D En tajua miksi mun oletettiin olevan varaton. Nuoren iän takiako vaiko siksi kun en välitä pukeutua jalokivikoruihin ja turkiksiin?? XD Pyyhkeet on edelleen käytössä, mutta Marimekon liikkeeseen en ole sittemmin jalallani astunut. :D
VastaaPoistaJK
Siis apua, miten törkeetä!!!!!!! Miten voi olla, ettei edes ala rahastaan niitä. Toivottavasti tämä ihminen ei ole enää asiakaspalvelijana!
PoistaValitettavasti kaikki eivät sovi palvelualalle, olipa kyse millaisesta palvelusta tahansa. Todella tympeää saada huonoa kohtelua ja vähättelyä. Miten ihmeessä äiti voisikaan tietää lastensa vaatekoon :D Kiva kuitenkin, että lapset pääsivät juoksemaan ja oli kivaa.
VastaaPoistaJoo ei sovi kaikille todellakaan. Ja tosiaan kun kyse lasten tapahtumasta, niin ei siinä pitäisi vanhemman ulkonäön kertoa yhtään mitään siitä, miten innokkaina lapset ovat osallistumassa. Ja toi paitahomma oli jotenkin todella kummallista. En vieläkään ymmärrä, että mitä sen ihmisen päässä liikkui, kun luuli että en tiedä lasteni vaatekokoa.
PoistaOlimme aikanaan ostamassa merkkikelloa pojalle valmistumislahjaksi. Päällä oli arkiset vaatteet, puhtaat ja ehjät. Myyjä esitteli tiettyä mallia. Mieheni huomasi toisaalla meitä kiinnostavia. Myyjä sanoi moneen kertaan, kuinka ne on kalliita eikä hänellä ollut aikomustakaan antaa meidän nähdä niitä kelloja tai esitellä. Minä kysyin napakasti saammeko katsoa sitä kelloa. Kaupat lopulta päästiin tekemään. Tuli ihan Pretty woman -elokuvan putiikkikohtauksen fiilis. Heti kaupan ulkopuolella molemmat sanoimme tulleen saman tunnelman. Laitoin seuraavana päivänä sähköpostilla palautetta. Sain asiallisen vastauksen vastaavalta. Pukeutuminen vaikuttaa, valitettavasti.
VastaaPoistaIhan kamalaa. Mulle on käynyt monesti niin, että ei olla oltu huomaavinaankaan mua asiakkaana, mutta tuo on vielä törkeämpää, että tavallaan jopa kieltäydytään esittelemästä! Huh huh!
Poista