Kehäratareili, osa 4: Leinelä, Hiekkaharju ja Tikkurila

LEINELÄ - LEJLE

Matka jatkui kohti Leinelää, ja olikin kiva päästä jälleen päivänvaloon piiiiiiiiiiitkän tunneliosuuden jälkeen. Leinelässä on ihan uusi asuinalue ja tästä syystä siellä ei itsessään ollut juurikaan nähtävää, muuta kuin se uuden ja modernisuuden henki, mikä alueella huokui. Ruokakauppa siellä onneksi kuitenkin on, jotta saatiin evästä.

Olin etukäteen selvittänyt reitin, mistä pääsee näppärästi bongaileen junia juuri sinne, missä Kehärata erkanee Pääradasta. Ensinnäkin se on toki hieno kohta, sillä kaareva kehäradan silta on niin uusi ja komea, mutta parasta tietenkin on se, että voi samaan aikaan bongata näiden molempien raideosuuksien junia.

Taidettiinkin bongata oikeastaan kaikki mahdolliset junatyypit.

Meidän oli tarkoitus kävellä radanvartta Hiekkaharjuun saakka, mutta lupaavalta näyttäneen polun katkaisikin puro, mistä ei huvittanut alkaa tekeen ylitystä kaiken sen tavarakuorman kanssa, mitä meillä oli. Vettä ei kyllä ollut, kuin nilkkoihin asti, mutta todettiin silti paremmaksi vaihtoehdoksi palata takaisin Leinelään, kellokin kun alkoi jo huidella nukkumaanmenoaikaa ja tämän yön hotellille oli vielä melkoinen kävelytaival Aviapoliksesta. 

Aamulla hurautettiin junalla suoraan sinne Hiekkaharjuun.

HIEKKAHARJU - SANDKULLA

Hiekkaharjusta kyselin vinkkejä etukäteen eri somekanavilla ja paikallisilta tutuilta, mutta kaikki sanoivat sitä samaa, että ei siellä ole yhtään mitään. Itse halusin viimeiseen asti olla eri mieltä, sillä kyllähän siellä varmasti jotain on. Ja toki siellä perus leikkipuistoja varmasti ainakin olisi. Me kuitenkin tehtiin ihan vain minipysähdys siinä. Tai kovin pienestä pysähdyksestä ei voida puhua, sillä junien sunnuntaiaikataulut olivat sitä luokkaa, että todettiin ehtivämme kävellen Tikkurilaan ennen kuin seuraava juna tulee. Ja niinhän me sitten käveltiin. Tuli samalla nähtyä sitä Hiekkaharjua sitten vähän asemaa pidemmällekin.

TIKKURILA - DICKURSBY

Ah Tikkurila, ja valinnanvaikeus. Myyrmäen tapaan täällä olisi ollut puuhaa enemmän, kuin ehtii tehdä, mutta valitsimme aika perinteiset vaihtoehdot eli leikkipuisto, museo ja Heureka. Ja leikkipuisto lähinnä siksi, että oltiin niin aikasin liikenteessä, ettei museo ollut vielä auennut ja päätettiin mennä tappaan aikaa meidän lempparileikkipuistoomme Tikkurilassa, eli kirjastopuistoon. Se on tosi pieni, Tikkurilassa olisi kyllä isompiakin leikkipuistoja, mutta se on silti erityisen kiva.

Vantaan Kaupunginmuseossa on parhaillaan #ThrowbackVantaa -näyttely. Sekä tänne että Myyrmäessä olevaan Artsiin (Vantaan taidemuseo) on ilmainen sisäänpääsy. Lapset eivät kovin pitkään museossa viihtyneet, mutta itse olin käynyt katsomassa näyttelyn jo aiemmin, joten ei haitannut.

Ymmärrettävistä syistä lapsia ei jaksanut museo tällä kertaa kiinnostaa, sillä sen jälkeen oli luvassa Heureka. Tuo ainoa asia lentokentän lisäksi, mitä monet Vantaasta ylipäätään tietävät. Eikä ihme, että tietävät, sillä itsekin olen käynyt täällä lapsena (ja nuorenakin) luokkaretkellä satojen kilometrien päästä ja sijaintinsa vuoksi se on tuttu näky junan ikkunasta kaikille päärataa pitkin Helsinkiin matkustaville.

Esikoinen on käynyt kerran aiemmin Heurekassa, mutta oli silloin vauva eli ihan vain mukana käytännön syistä aikuisten reissulla, joten tämä oli tavallaan ensimmäinen kerta heille. Pääsymaksu on sen verran kallis, että ei ole todellakaan tullut käytyä ihan vain hengailemassa. Nyt oli siinä mielessä kiva mennä, että ulkoaluekin oli auki (koska on kesä) eli rahalle oli enemmän vastinetta. Kaikista vaihtuvista näyttelyistä kun ei tämän ikäiset juurikaan saa irti. Perusnäyttely kuitenkin osui ja upposi ja lapset viihtyivät todella hyvin, vaikka jäi rottakoripallot ja planetaariohommatkin välistä. Nätti ilma varmaan verotti kävijämääriä, sillä saatiin olla todella rauhassa. Se oli kuitenkin vain hyvä asia, sillä tällaisista paikoista saa tottakai parhaimman hyödyn, kun ei tarvitse jonottaa yhtään minnekään. Ulkopuisto oli tosi kiva, en muista itsekään käyneeni siellä aiemmin, mutta monesti olen aidan takaan katsellut, että oi sentään!

Esikoisen mielestä parasta taisi olla ulkopuiston lisäksi autosimulaattorit ja sähkön tuottaminen. Pienintä kiinnosti kaikki, mihin liittyivät pallot tai kuplat.

Vaikka oli taas hurjan kiva päivä, pakko oli kuitenkin päättää reili ja palata kotiin. Saatiin ekan kerran koko viikonloppuna oikein istahtaa junan penkkiin, kun ei tarvinnut nousta heti seuraavalla asemalla pois. Taapero ehti nukahtaakin hyvissä ajoin ennen kuin kotiasema kuulutettiin. Aivan mielettömän kiva, mielenkiintoinen ja hauska reissu, vaikka kaikkine hotelleineen ja ravintoloineen ja menomestoineen tuli kyllä sen verran kalliiksi, että samaan hintaan olisi voinut lähteä aika paljon kauemmaksikin, eli mistään budjettireissusta ei kyllä voida puhua. Mutta yksi asia kuitenkin oli, mistä tällä reissulla säästettiin, ja se oli bensa!