Jospa sittenkin -mekko

Minulla on tässä nyt jonkin aikaa ollut sellainen fiilis, ettei huvita enää ommella lastenvaatteita uusista kankaista. Kankaat on kuitenkin tosi kalliita, ompeluun ei meinaa löytyä aikaa ja lopputulos on yleensä vain keskinkertaisen siisti, koska resori on väärää väriä tai kaksoisneulan kanssa menee hermot ja mitä näitä nyt on. Niin että mieluummin sitten ostaa kaupasta. Kierrätysompelut on asia erikseen ja toki kaikki sellaiset, mitä kaupasta ei saa.

Noh, viikko sitten piipahdin Helsingissä Kuusessa (postaukseni Kuusesta muutaman kuukauden takaa täällä ja kyllä, kauppa on edelleen pystyssä) ostamassa itselleni mekkokangasta. Itselleni siis ompelen mielelläni, kaupasta kun ei aina sopivaa ja kivaa löydy. Sitten siinä kassalla oli edellisen asiakkaan jäljiltä pakka Paapiin harmaapinkkiä Hildaa ja ostin sitten pätkän sitäkin. Vaikka just olin miettinyt kymmenen minuuttia aiemmin taas sitä, että en kyllä ala perusvaatteita lapsille ompeleen, koska kaikki nuo edellä luettelemani syyt.

Frillamekon siitä ompelin, käyttäen paidan kaavaa perstuntumalla lyhennettynä ja silmämääräisesti leikkaamiani retaleita frilloiksi. Hieno siitä tuli. Vähän helmat rullaantuvat, kun en tarpeeksi leveitä käänteitä tehnyt, mutta ei haittaa. 

Heräteostoksesta hetkellinen inspiraatio siis. Onneksi ompeluitseluottamus vähän nousi onnistuneesta mekosta, tuntuihan se aika hurjalta, ettenkö muka enää ompelisi, huh huh.

Punatukka ja kaksi karhua -blogista löytyy muuten postaus, jossa on läjäpäin ideoita, miten muokata erilaisia mekkoja paitakaavasta.