Kaikki käyvät nyt Porkkalassa, joten minäkin halusin

Iski aivan jäätävä tarve päästä retkelle Porkkalanniemeen, koska "kaikki" suosikkibloggaajani ovat käyneet siellä nyt syksyllä, samoin pari työkaveria (yötä riippumatoissa) ja no siis aivan kaikki, joten väkisinhän sitä retkikateus iskee ja pakko lähteä itsekin. Yhtään en ottanut selvää yksityiskohdista, oletin vain, että autolla perille ja pakkasin lapset, miehen ja eväskorit autoon ja soitin pikkusiskolleni, haluaisiko lähteä koiransa kanssa mukaan. Ja toki halusi, Porkkalanniemi on hänenkin instafeedissä tuttu näky.

Parkkipaikalla vasta tajuttiin karu totuus, että kohde (meidän tapauksessa Lähteelä, ei niemen kärki) ei ollutkaan mallia autolla sisään, meillä ei ollut rattaita eikä kantoreppua ja taapero, joka joko kävelee 10 kilometriä tai ei metriäkään, valitsi tietenkin tänään sen "en muuten kävele metriäkään" -vaihtoehdon. Onneksi parkkipaikalta sai lainaan käteviä kärryjä, joista oli molemmat renkaat puhki. No, tulipahan treeniä kun vuorotellen vedettiin ja työnnettiin niitä jokunen kilometri.

Lapset diggasivat tottakai kärrykyydistä ja itseänikin onneksi lähinnä nauratti tilanne. Vaikka vähän kyllä tuli ikävä Brio Raceja ja tie oli niin hyvä, että siitä olisi selvinnyt hyvin matkarattaillakin tai toki kantorepun kanssa.

Perillä odotti valtava määrä pöytiä ja penkkejä evästystä varten sekä useampi keittokatospaikka. Osa pöydistä ja penkeistä oli vedessä, sillä merivesi oli korkealla. Tämän vuoksi meidän rantakallionäkymäkin oli huomattavasti erilainen kuin niissä toisten kuvissa, joista retkikateus iski.

Ihan luksusta nuotioritiläevästä muuten Paninit, joita saa nykyään ruokakaupoista! Tai on saanut jo pari vuotta, mutta joka tapauksessa, ihan parasta!

Sitten kuvattiin lapset kiipeilemässä siinä samassa puussa, missä kaikki muutkin ovat kuvanneet lapsensa kiipeilemässä.

Oli hankala saada kuvattua paikkaa ilman, että joka puolella olevat venelaiturit näkyisi. Paikka oli siis selkeästi suunnattu veneillä saapuville retkeilijöille. Palveluita (vessoja, roskiksia, keittokatoksia ym) oli tosi paljon. Ja tosiaan keittokatoksiin oli puita tarjolla.

Hieno paikka ja helppo tehdä matalan kynnyksen eväsretki (varsinkin jos ymmärtää ottaa pienimmille rattaat mukaan), mutta ei tämä meikäläisen osalta taida ihan jatkoon päästä.


----


LISÄYS: Me kävimme siis Lähteelä - Källvik -nimisellä alueella, ei ihan siellä Porkkalannimen päässä, kuten ilmeisesti suurin osa heistä, joiden retkikertomuksista inspiroiduin. Eli ehkä pitänee sittenkin ottaa vielä joskus Porkkalahomma uusiksi! Ihmekös tuo, että näkymä oli hieman eri, vaikka merivesi kyllä totisesti oli korkealla, kun pöytiä ja penkkejä lillui meren puolella, siitä ei päästä mihinkään. Joskus kannattaisi vilaista karttaa ennen kuin lähtee hötkyileen. Vaikka hyvä retki toki tämäkin.