Käytiin tänään pojan kanssa Suuri Snadi -pienoismallimessuilla katsomassa pienoisrautateitä vaikka oltiin etukäteen ehdottomasti oltu sitä mieltä että ei mennä kun pienellä lapsella tulee vain kamala kiukku siitä kun esineisiin ei saa koskea. Päätettiin sitten kuitenkin lähteä säätä uhmaten liikkelle vaikka lapsella oli jo valmiiksi vähän hermoraunio viikonloppu takana (on ollut flunssaa ja sitten teloi jalkansa). Niin hirveä kriisi tuli jo siitä kun piti vaatteita pukea päälle että ei yksinkertaisesti voitu mitään sille että poika tasan lähti yöpaita päällä messuille. Mutta siinäpä realismia sitten kerrakseen.
Hoettiin koko matka että mennään katsoon pieniä junia joita ei missään tapauksessa saa pidellä ja kyllä se oppi ihan hyvin meni perille vaikka kiukuitta ei selvittykään. Heti ovella totesi itsekin että katsellaan, ei saa pidellä. Kamalasti silti harmitti kun ei saanut koskea mutta piti silti näppinsä erossa vaikka tiukkaa teki.
Ollaan nähty samat radat jo aiemmin jossain tapahtumassa joten onhan nämä messut vähän sellaisia ettei aikuisena ehkä jaksa montaa kertaa samoja ratoja ihmetellä. Kuitenkin suuri osa ihan ehkä ymmärrettävästi on niin korkealla ettei lapset niitä näe joten vähän pistää miettimään että kenen etua tässä nyt sitten on ajateltu. Mutta joo, lasta suututti olla sylissä mutta lattialta ei nähnyt mitään. Paitsi ne kaksi rataa jotka oli sijoitettu maahan ja toinen niistä lapsille suunnattukin Tuomas Vetureineen ja Muumitaloineen. Meidän poikaa kuitenkin kiinnosti eniten näköisjunat ihan tutuista VR:n Inter-citystä, pikajunasta, flirtistä ja lättähatusta.
Vaikka siis kiukutteluakin oli (ja kulahtanut yöpaita päällä) niin silti jälkikäteen hyvä mieli että mentiin koska tosiaan ne VR-junat oli niin kiinnostavat lapsen mielestä ja hienoa itsehillinnän harjoitteluahan se oli ja hienosti pärjäsi. Katseltiin vaan ei koskettu. Lapsi sai palkkioksi uuden junakirjan, siinä on autojunankin kuva!
Niin ja oli ihana taas nähdä muitakin pieniä lapsia jotka puhuvat sujuvasti flirtistä ja Sm4:stä jne pelkän lähijunanimityksen sijaan ;)
Hoettiin koko matka että mennään katsoon pieniä junia joita ei missään tapauksessa saa pidellä ja kyllä se oppi ihan hyvin meni perille vaikka kiukuitta ei selvittykään. Heti ovella totesi itsekin että katsellaan, ei saa pidellä. Kamalasti silti harmitti kun ei saanut koskea mutta piti silti näppinsä erossa vaikka tiukkaa teki.
Ollaan nähty samat radat jo aiemmin jossain tapahtumassa joten onhan nämä messut vähän sellaisia ettei aikuisena ehkä jaksa montaa kertaa samoja ratoja ihmetellä. Kuitenkin suuri osa ihan ehkä ymmärrettävästi on niin korkealla ettei lapset niitä näe joten vähän pistää miettimään että kenen etua tässä nyt sitten on ajateltu. Mutta joo, lasta suututti olla sylissä mutta lattialta ei nähnyt mitään. Paitsi ne kaksi rataa jotka oli sijoitettu maahan ja toinen niistä lapsille suunnattukin Tuomas Vetureineen ja Muumitaloineen. Meidän poikaa kuitenkin kiinnosti eniten näköisjunat ihan tutuista VR:n Inter-citystä, pikajunasta, flirtistä ja lättähatusta.
Vaikka siis kiukutteluakin oli (ja kulahtanut yöpaita päällä) niin silti jälkikäteen hyvä mieli että mentiin koska tosiaan ne VR-junat oli niin kiinnostavat lapsen mielestä ja hienoa itsehillinnän harjoitteluahan se oli ja hienosti pärjäsi. Katseltiin vaan ei koskettu. Lapsi sai palkkioksi uuden junakirjan, siinä on autojunankin kuva!
Niin ja oli ihana taas nähdä muitakin pieniä lapsia jotka puhuvat sujuvasti flirtistä ja Sm4:stä jne pelkän lähijunanimityksen sijaan ;)
Hieno juttu, että teillä oli onnistunut reissu pienistä välikohtauksista huolimatta (ei niitä lasketa). Mä arvasinkin, että ne tutun näköiset junat kiinnostavat poikaa. Miau.
VastaaPoistaJoo, eihän niitä lasketa, aina se lasten kanssa vähän tommosta saattaa olla. Mutta pääasia että kiukuttelusta huolimatta ei pidellyt niitä junia. Saatika rikkonut mitään raivopäissään joten eihän sitä voi kuin todeta että hienosti meni!
PoistaMiau takas! ;)
Hienoa, että menitte lasta kiinnostavia juttuja katsomaan hänen ehdoillaan, miettimättä (liikaa :) yöpaitaa ja mahdollista kiukuttelua. Ei pidäkään miettiä liikaa mitä muut ajattelee, kunhan lapsi saa elämyksiä :) *thumbs up*
VastaaPoistaNo niinpä! Ja oon ylpeä itestäni (ja miehestäni) kun ei sorruttu toruun kiukuttelusta vaan ymmärrettiin kehua miten hienosti oli koskematta niihin vaikka ihan kamalasti tekikin mieli pidellä ja se kiukutti. Vaatii varmasti aivan hirvittävän paljon itsehillintää pieneltä ihmiseltä moinen!
PoistaVoi että näytti niin kivoilta tuolla kaikki! Meidän piti myös muksun kanssa mennä tuonne mutta hillitön flunssa pilasi suunnitelmat :-(
VastaaPoistaNuo oikean väriset junat on minustakin ne hienoimmat, miksi ihmeessä sellaisia ei myydä leluina?! Meillä ainakin ne olisi just parasta kun ne on ihan oikean värisiä :-)
En tajua, miksei vois tehdä edes vähän sinne päin olevia leluja jos ei kuitenkaan virallisia. Oisi varmasti hitti! Meillä on se VR:n juhlavuoden Brio-juna mikä on pojan ihan ehdoton lemppari. Ei ihan oikean näköinen mutta tarpeeksi kuitenkin, siinä on VR:n logo ja oikea väritys ja ilman sitä ei pärjäis päivääkään :D
PoistaNiin ja nyt teetin yhdellä bloggaajalla uudet maalit perus Brio-junaan, jäbälle joululahjaksi, niin sit on oikeen näköinen. Bloggaan siitä lähipäivinä :)
Mahtavaa itsehillintää pieneltä junafanilta :)! Varmasti jälkeenpäin jäi hyvä mieli vastoinkäymisistä huolimatta.
VastaaPoistaHei koska olet luottolähteeni käsitöissä, kysyisin, tuleeko sulle mieleen/oletko jossain nähnyt joko kirjaa tai sitten ihan jotain nettiohjetta virkattuun, luppakorvaiseen pehmokoiraan? Sellainen unilelukokoinen, eli amigurumia isompi. En oikein googlaamalla onnistunut vielä löytämään... Etsin juuri virkattua, koska ajattelisin että se olis vauvalle jämäkkänä turvallisempi (täytevanu ei ehkä lähde niin helposti vaeltamaan sisuksista ulos kuin mun harvan neulepinnan takaa?)
Ai miten niin Pontso, pieni leikkihauva -laulusta on tullut mulle pakkomielle...
Nyt en kyllä äkkiseltään muista että oisin törmännyt. Ootko tsekannut Ravelrystä?
Poista