Keskiviikko. Hoitovapaapäivä. Aamulla ei ollut vielä mitään suunnitelmia joten "paniikissa" soitin siskolleni että mitä tehdään, minne mennään, pakko suorittaa, hänkin kun oli kotosalla. Ehdotti Seurasaarta ja sinne mentiin! Sehän on paikkana sellainen minne on aina pitänyt mennä mutta koskaan ei ole tullut mentyä. Paitsi yksissä häissä ollaan käyty ja se nostatti vielä enemmän sitä tunnetta että sinne on retki tehtävä. Joskus siihen toteutusasteeseen sitten vaan menee aika monta vuotta.
Kivien heittely mereen muodostui tämänkin reissun teemaksi (kuten taannoisella Kallahtiretkelläkin).
Kiviä kerättiin rattaisiin jemmaan jotta heittelijä pysyisi tyytyväisenä, kaikissa hyvissä heittelykohdissa kun ei kiviä ollut tarjolla. Itse asiassa kivien roudaaminen oli kutakuinkin ainut tehtävä rattailla tällä reissulla, mutta ihan vielä ei uskalla ilmankaan lähteä retkelle.
Eihän tämä mikään Skansen ole mutta ehdottomasti kuitenkin vierailun arvoinen paikka.
Pojan pipo ja lapaset sekä äidin säärystimet, villahousut, lapaset ja huivi itse tehtyjä. Siskon pipo ja sormikkaat hänen itsensä neulomia.
Oi, teillä on ollut oravakin ihan lähellä. Kiva retkipaikka varmasti ja tenavallakin näyttää olleen kivaa.
VastaaPoistaTuolla oli paljon tosi kesyjä oravia :)
PoistaSeurasaari on ihana paikka!
VastaaPoistaMinä kun viimeksi siellä vierailin, en nähnyt yhtäkään oravaa ja olin ihan suru puserossa. Kun olin lapsi, niin vanhempien kanssa kävin usein Seurasaaressa ja ihanat kesyt oravat tulivat hakemaan päähkinöitä kädestä ♥