Sivut

tiistai 10. joulukuuta 2013

Tarramonsteri

Jäbä menee loppiaisen jälkeen päiväkotiin ja minä olen ehtinyt angstaan ja panikoimaan sitä siis jo hyvän tovin. Lokakuussa jo ostin Tarramonsterista silitettäviä nimilappuja omatekoisiin neuleisiin ja kun ne ovat pysyneet paikoillaan moitteettomasti niin mitäpä bloggaaja muutakaan kuin bloggaa asiasta!


En siis jaksa ommella mitään ylimääräisiä lappuja kutittamaan tai muuten vaan häiritsemään ja mitkään kangaslaastariviritelmät ei houkuta. Tämä siis vaikuttaa kaikista pätevimmältä ja kätevimmältä vaihtoehdolta mitä täysin aiheeseen perehtymättömänä keksin.


Aluksi oli vähän ongelmia ja meinasi mennä tarrat ruttuun silittäessä (joo, silitysrautaa ei kannata hinkata vaan pitää ihan paikoillaan. Vaikka Pekka Töpöhännässä syttyi tulipalo silitysraudasta niin tosielämässä sitä voi pitää sen 10 sekuntia paikoillaankin kun ei tosiaan näiden kanssa sitä rautaa nupit kaakossa huudateta muutenkaan) ja joitain silitin liian pitkään (josta tarra sitten kärsi) vaikka mulla oli kello kyllä vieressä. Varman päälle pelaaminen ei siis kannata vaan kiltisti ohjeiden noudattaminen!


En kovin usein näitä villavaatteita joudu pesemään mutta sen mitä olen pessyt, ovat kyllä pysyneet paikoillaan. Ei näitä varmaan pois millään saakaan vaikka haluaisi.

Tosiaan tarralle kannattaa etsiä paikka jossa se ei haittaa joustoa. Eli tommosessa perus joustinneuleessa laitoin pystyyn kun sitten taas junasukkamallisessa laitoin siihen vaakaraitaan.


Melkoisen kasan neuleita nimilaputin silloin lokakuussa mutta on sen verran kertynyt lisää tuota neulevaatetta että pitänee urakoida vielä toinenkin satsi!


Ostin samalla ihan vaan testimielessä muutaman arkin niitä liimattaviakin tarroja tavallisiin vaatteisiin mutta niistä ei ole vielä kokemusta kertynyt ja muutenkin ajattelin enimmäkseen kyllä ihan perus tussilinjalla mennä.

Mutta käsin tehtyihin neuleisiin nuo silitettävät vaikuttaisi olevan kyllä todella ässät!

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ole hyvä! Ajattelin että tämä on kyllä semmoinen mikä on pakko jakaa jos jossain on joku joka ei ole Tarramonsterista vielä kuullut. Nuo käsin tehdyt neuleet kun saattaa aiheuttaa päänvaivaa nimikoinnin suhteen. Kaikki keinot mitä olin kuullut ennen Tarramonsteria, olivat kuulostaneet älyttömän vaivalloisilta tai muuten vaan hankalilta.

      Poista
  2. Hyvä vinkki tämä, että noita silitettäviä voi laittaa omiin neuleisiin. Tilasin meidän poikaselle vaan tarroja tuolta, kun muakaan ei houkuta ne ihoteipit enkä mä oikein edes tahdo kirjoitella pesulappuihin. Ja meillä myös alkaa tarhat loppiaisen jälkeen. Mutta jos joskus vielä neulon jotain (nykyään tuntuu, ihan utopistiselta ajatukselta, että jaksamista sellaiseenkin olisi), niin pitää hankkia noita silitettäviä myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kirjoitin joihinkin pokkana suoraan vaatteeseenkin, tyyliin resoriin mikä on niin paksu ettei tule läpi, ne kiiltäväpintaiset pesulaput on hankalia kirjoittamiseen kun taas ne sitten on just parhaita niille liimattaville tarroille! On tää kyllä, monesti jo ehtinyt kiittään itteemme ettei annettu ton pidempää nimeä pojalle, viisi kirjaintakin kun tuntuu olevan hankala mahduttaa pesulappuun, mulla ei ole mitenkään erityisen pieni käsiala :D

      Poista
  3. Nimikointihan ei estä katoamista, mutta auttaa takaisin paluuta huomattavasti. Meiltä joitakin vaatekappaleita hukkunut ja viikossa löytäneet tiensä takaisin. Että henkisesti voit varautua noin viikon katoamisaikaan.
    En ollut kullutkaan tarramonsterista, vaikuttaa hyvältä erityisesti just noihin itseneulottuihin. Minoon mennyt kaupanvalmisvaatteilla ja tussilla aika pitkälle...ja neuleissa luottanut hyvään tuuriin.
    Lähteekö myös pois hyvin, sitten kun vaate menee seuraavalle lapselle...vai silitetäänkö uusi nimikointi päälle? Joitakin meillä oon nimennyt pelkällä sukunimellä, kun kulkevat sisarukselta toiselle. Ja joihinkin kesähattuihin oon kirjoittanut nimen lisäksi puhelinnumeron, kun niitä viskellään sinne ja tänne.
    Kirpuilta ostin joskus paidan, joka oli jo nimikoitu. Tyttö (4v) kiikutti sen mulle "Mitä tossa lukee, siinä ei lue mun nimi!" Vähän draamaa nimikoinnista siis...

    Sul on kiva blogi, toivottavasti jaksat ja ehdit blogata sittenkin kun alkaa se arkirumba-päikkyyn-töihin-kauppaan-kotiin. Enkä nyt tarkoita, että mitään julkaisutahtia pitäs pitää yllä vaan, että sulla on kiva blogi, jota lukea ja josta saada virikkeitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpottaahan se nimeäminen aivan hurjasti päiväkotihenkilökunnan työtä. Hävikkiin on kuitenkin henkisesti varauduttu.

      Nuo silitettävät laput eivät käsittääkseni ole irroitettavissa mutta yhtä lailla ne tussillakin kirjoitetut nimet on ja pysyy. Se on seuraavan käyttäjän ongelma :D Tai sitten mun jos joskus hommaan lisää lapsia. Mutta eiköhän sen nimen voi ihan vaan perinteisesti sutata tai sitten sulattaa uuden tarran päälle.

      Varmasti ehdin kirjottamaan blogia koska olen aina viimeisen 10 vuoden aikana ehtinyt sitä tekemään, oli elämäntilanne mikä oli. Mutta se voi tulla ongelmaksi ettei ole mitään kirjoitettavaa sillä käsityöblogi vaatisi että olisi aikaa tehdä käsitöitä. Mutta ehkä aihepiiri sitten vaan vähän laajentuu. Tai sitten tämä hiljenee toden teolla. Ei voi tietää. Mutta toivon että elämä rullaisi silleen leppoisasti eteenpäin ja kaikki menisi omalla painollaan mitkä on mennäkseen :)

      Poista
  4. Lähti heti tilaus Tarramonstereille. Meidänkin jäbä menee päiväkotiin loppiaisen jälkeen enkä ole edes osannut stressata vielä vaatteiden nimeämisestä. :D Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mahtavaa jos oli hyötyä tästä vinkkauksesta :)

      Poista
  5. Kiitti! Dymolla on muuten kanssa jotain silitettävää versiota, jos sellaista kiinnostaa kokeilla. Ite en osaa sanoa onko se hyvää vai huonoa kun en ole testannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan sellaiseen tulostavaan laitteeseen, ei retro-dymoon? Nooh mutta mulla on näitä tarramonstereita nyt vähäksi aikaa :D :D

      Poista