Minulla oli hieno visio, miten tänä vuonna teen suloisen yksisarviskurpitsalyhdyn enkä malttanut odottaa ensi viikonloppuun, jolloin yritämme säätä uhmaten pitää ulkosalla jonkinlaista halloweenpippalointia naapurilasten kanssa. Ajattelin siis, että tekisin porkkanasta sarven ja pyörittelisin vaahteranlehdistä pieniä sieviä ruusuja siihen ympärille. Noh...
Päädyin lopulta tunkeen ruusut kurpitsan kannen väliin. Sisällä on ledituikku, joten tällainen sytykeruusuviritelmä ja kansi toimivat oikein hyvin.
Lehdet olivat hervottoman suuria ja kurpitsa säälittävän pieni. En ole koskaan ennen tehnyt lehdistä ruusuja, joten en osannut lainkaan arvioida, minkä kokoisia niistä tulisi. Näemmä aika isoja. Ja hyvin kaukana myös käsitteestä "sievä", sillä nämä näyttävät todella räjähtäneiltä. Mutta se ei haittaa yhtään mitään.
Päädyin lopulta tunkeen ruusut kurpitsan kannen väliin. Sisällä on ledituikku, joten tällainen sytykeruusuviritelmä ja kansi toimivat oikein hyvin.
Kurpitsa jäi ulos ilahduttaan naapurustoa. Tai ainakin toivon mukaan ilahduttaan, eikä vihastuttaan. Huolestuneille tiedoksi, että se ei kuitenkaan jäänyt tähän juuri pihatalkoissa uusittuihin istutuksiin, ettei tule sanomista. Mutta siinä se oli kiva kuitenkin kuvata.
On aika hyvästellä ihana ruska-aika, lempparivuodenaikani, mutta se onneksi tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että sitten voi aloittaa jouluhömpötyksen ja se on äärimmäisen mukavaa sekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti