Yksisarvisprinsessan mekko

Salapakka, tuo hyvin salainen kangaskauppa Helsingissä. Ai että kuulkaas järkytyin, kun tajusin, että en ole oikeasti tiennyt tuosta kaupasta yhtään mitään. Samoissa tiloissa aiemmin ollut ja sittemmin sulkeutunut Kuusi Collective oli ihan parasta, mitä kässämatskukivijalkamyymälöiden saralla on tapahtunut sitten ikinä. Ja minä en perhana tiennyt, että siinä on auennut Salapakka. Nimi oli enne. Tuskin kukaan kivijalkakauppa oikeasti haluaa pysyä mysteerinä, eihän semmoinen olisi kannattavaa. Mutta tämä potentiaalinen maksava asiakas oli jäänyt tyystin pimentoon kaikelta mainonnalta.

Myönnän, että en ole ompelugenressä niin syvällä sisällä, kuin neulepiireissä, enkä siis kuulu esimerkiksi yhteenkään Facebookin ompeluaiheiseen ryhmään. Seuraan kuitenkin aktiivisesti ompeluteemaisia blogeja ja instagramtilejä. 

Minulla ei ole elektronista älyompelukonetta, eikä nykyään edes saumuria (hajosi lopullisesti ja sittemmin koin pärjääväni oikein hyvin perusompelukoneeni jousto-ommelten kanssa). En käytä kaksoisneulaa enkä haaveile kantinkääntäjästä. Kuitenkin, ompelen jonkin verran ja tykkään tosi paljon siitä, että niitä just ihania kangasbrändejä saa oikeasti kivijalkaliikkeestä ostettua pakalta.

Yksi Salapakassa myytävistä brändeistä on Hellin, joiden ponilettikuosiin olen ollut pienesti ihastunut (rakastan Vimman lettikuosia ja tää muistuttaa vähän sitä, mutta on päheämpi monivärisyytensä vuoksi). Sitä saa vaikka ja missä väreissä ja materiaaleissa, jopa softshellinä!

Ostin sitä vaaleanpunapohjaisena metrin kaistaleen ja ompelin meidän yksisarvisia ja sateenkaaria rakastavalle kruunupäälle leveähelmaisen mekon. Siitä tykätään niin paljon, että sitä pidettiin yksi päivä päällä jo sovitusvaiheen yhteydessä, vaikka pääntietä ei oltu vielä kantattu.

Osat leikkasin paitakaavasta muokaten (eli saksilla tosta noin vaan helman leikaten).

Ihanat yksisarvissaappaat löytyivät alesta tässä taannoin. Olen aika vannoutunut Crocsin saappaiden suhteen lapsille, niitä kun ei tarvi ikinä kuivatella kun niihin ei imeydy mitään, sen kun vaan kaataa vedet pois ja jatkaa lätäkössä hyppimistä. Lisäksi tuntuvat olevan ainoa saapasmerkki, mikä oikeasti kestää aina myös seuraavan ja sitä seuraavan käyttäjän.

Niin että nyt luulis kelpaavan vaatteistaan nykyään hyvin tarkalle yksisarvisprinsessalle.

Ps. vinkki vaatteiden kuvaamiseen milloin missäkin: nyrkinkokoisella sinitarraköntsällä pötkii aika pitkälle. Niin kotona kuin vaikkapa alikulkutunnelissa.