Sivut

maanantai 16. toukokuuta 2016

Vauvalle pipoja

Vauvan päähineet ovat kyllä haastava laji! Liian ison kanssa ei pärjää hetkeäkään ja liian pientä ei tietenkään voi käyttää. Talvellakin vauvan täti neuloi samaa myssymallia kolmessa eri koossa kun tuntui ettei mikään ole just sopiva. No, nyt kun sain hankittua just hyvän kokoisen hellelakin, loppuikin aurinkokelit ja tuli peruspipotarve. Meillä oli sopivan kokoinen mutta se siinä oleva koriste painoi lapsen päätä niin pahasti että tein siitä reklamaation ja saatiin muutama pipo tilalle, jotka olivatkin aavistuksen verran liian isoja eli eivät pysyneet päässä. Meillä on siis laatikollinen vauvan päähineitä mutta just se puuttuu mitä tarvittaisiin, tietenkin. Mehukekkerit-blogissa julkaistiin taannoin ohje miten vuoritetun pipon saa ommeltua niin ettei se vuori tursua reunasta (ilman että tarvitsee tikata). Se meni nyt heti testiin! Kaava mulla oli muualta mutta ompelutavan katsoin tuolta.


Pinkki kangas on Paapiin Juhlat -trikoota ja hiekan värinen Verson puodin Paratiisin puutarhaa. Pinkkiin lisäsin saumojen väliin satiininauhat jotka solmin rusetiksi eteen. Jos painaa päätä niin otan ne sitten pois.






En nyt kyllä muista mistä sen kaavan nappasin mutta onneksi se on vielä tallella, voi tehdä lisääkin. Jos vaan joskus ehtii.

8 kommenttia:

  1. Uusi lukija täällä päivää! Menetin jo kokonaan joskus aikoja sitten toivoni löytää hyvä käsityöblogi, mutta nyt tärppäsi vihdoin, hurraa! Mulla on vuoden ikäinen vauhtivaippa ja hirveä hinku tehdä hälle kaikkea (on täällä jo hyödynnetty vaikka mitä jämiä ja tehty jättikakkupalaa ja tiipiitä ja amigurumeja yyämäs peruskauraa), pyramidiprojektipussukasta saisi kivan pikkupehmolelujemman ainakin ja rattaisiin semmoinen kassihärveli olisi kyllä enemmän kuin poikaa. Pipojakin pitäis tehdä, tosin jollain kumiritsalla varustettuna kun pipanalla on tapana mielenosoituksellisesti viskoa lakit päästään (kuraojaan, mikäli mahdollista). Kahtotaan mitä tässä nyt jaksaa saada aikaiseksi!

    Ihan mahtavaa muuten että liikutte niin paljon luonnossa ja museoissa ja muualla! Mäkin haluaisin kovasti viedä pipanaa joka paikkaan kun hän on niin sosiaalinen ja hyvinkäyttäytyvä tapaus, mutta kun busseilla pitäisi reissata niin se syö vähän hohtoa kun matkoihin menee niin paljon aikaa. No, onneksi sentään asutaan melko landella niin pääsee tuohon lähimetsään ja merenrantaan silittelemään hiekkaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No päivää! Ja tervetuloa blogiini, ihanaa! :)

      Me liikutaan niin paljon koska mun pää leviäis jos oltaisiin vain kotona ja lähileikkipuistossa, ääh. Ja kyllähän ne lapsetkin reissuilla viihtyy! :) Just siksi on niin kivaa asua pääkaupunkiseudulla että on niin mahdottoman paljon mahdollisuuksia miten päivänsä viettää. Vaikka toki lähimetsäkin on korvaamaton :)

      Poista
  2. Aika ihana toi pinkki rusetteineen ♡

    VastaaPoista
  3. Meillä on aina ollut vauvoilla nauhalakkeja. Kesät, talvet nauhalakkeja: ohuita trikoisia, vuoritettuja, neulottuja villaisia, toppalakkeja. En oikeasti muista mitään muunlaisia meillä käytetyn. Mutta sen muistan kyllä että ne tarvittavat lakit oli aina jossain kiven alla (tai sohvan) kun olisi pitänyt pukea, niitä oli liian vähän tai se minkä kulloinkin löysi ei tietenkään mätsännyt vaatteisiin. Oi niitä aikoja! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on kyllä nauhalakkeja, vähän joka lähtöön on kaikkea :D Ja silti tuntuu että ei ole just sitä mitä tarvisi, saatika mätsäisi.

      Poista
  4. Voi että siulla on suloinen pikkuneiti! Niin rusottavat pullaposket ja kaunis hymy ja sirkeät silmät :D <3 Ihan sydän sulaa kun katsoo näitä kuvia ^_^

    VastaaPoista