Imetyskoru on aivan huikean nerokas keksintö! Koru joka on lapselle turvallinen näperrellä ja imeskellä sylissä ollessa ja imetyksen aikana mutta myös niin kaunis äidin kaulalla ettei sen käyttötarkoitusta arvaisi, jos ei tietäisi. Olen näitä ihastellut ihan livenäkin Ipanaisella ja Lempeessä ja sitten tietysti blogeissa mutta kuitenkin aina kiertänyt vähän kaukaa. Vaikka herrajestas, mulla on vauva!!! Mutta kun en imetä. Lasten PR:n kevätjuhlissa oli ByPinjan Pinja esittelemässä koruja ja alitajuisesti välttelin kojua kunnes ihan lähdön hetkellä kävin sovittamassa ja vauva ihastui siihen heti. Tietenkin!
Koru saatu / ByPinja
Tajusin vasta kotimatkalla että mulla on ehkä sittenkin tiedostamaton imetysepäonnistumistrauma. Tiedän itse että yritin kaikkeni, tein parhaani ja tiedän senkin ettei se kenellekään muulle kuulu. Luulin ettei mulla ole ongelmaa asian suhteen vaan että se tuntuu olevan enemmänkin ongelma muille. Mutta tottakai se on itseänikin hieman kalvanut. Vaikka miten yrittäisi suhtautua asiaan hyvin, kyllä se jotain tuntemusta aina herättää kun lukee niitä tarinoita kuinka (liioitteluvaroitus!) suurinpiirtein ilman nännejä on täysimetetty huulettomia kolmosia. Että jos en vaan yrittänytkään tarpeeksi kummankaan lapsen kohdalla. Miksi tällainen luuseri joka kulkee pullomaidot mukana, kehtaisi käyttää IMETYSkorua vaikka en ole imettänyt kuin kuukausitolkulla rintapumppua. Sittemmin tajusin että näiden nimi ei enää edes ole imetyskoru vaan pelkkä koru.
Ja onhan se aivan selvää että vaikka en imetäkään, on vauva tottakai todella paljon sylissäni ja tykkäähän se näprätä koruja. Ja hiuksia ja paidan kaulusta ja no, kaikkea, se on lajityypillistä vauvoille.
ByPinjan koruissa on elintarvikesilikonia olevat helmet ja narussa on lukko joka antaa periksi jos sitä kiskoo liian voimakkaasti. Ja tosiaan, koru on suomalaista käsityötä.
Ei voi taas kuin vain ihmetellä miten paljon kaikkea uutta ja nerokasta vauvavarustetta on tullut sen jälkeen kun jäbä oli vauva, ihan vain muutamassa vuodessa!
Joten imetysepäonnistumiskokemus romukoppaan ja koru kaulaan!
Koru saatu / ByPinja
Tajusin vasta kotimatkalla että mulla on ehkä sittenkin tiedostamaton imetysepäonnistumistrauma. Tiedän itse että yritin kaikkeni, tein parhaani ja tiedän senkin ettei se kenellekään muulle kuulu. Luulin ettei mulla ole ongelmaa asian suhteen vaan että se tuntuu olevan enemmänkin ongelma muille. Mutta tottakai se on itseänikin hieman kalvanut. Vaikka miten yrittäisi suhtautua asiaan hyvin, kyllä se jotain tuntemusta aina herättää kun lukee niitä tarinoita kuinka (liioitteluvaroitus!) suurinpiirtein ilman nännejä on täysimetetty huulettomia kolmosia. Että jos en vaan yrittänytkään tarpeeksi kummankaan lapsen kohdalla. Miksi tällainen luuseri joka kulkee pullomaidot mukana, kehtaisi käyttää IMETYSkorua vaikka en ole imettänyt kuin kuukausitolkulla rintapumppua. Sittemmin tajusin että näiden nimi ei enää edes ole imetyskoru vaan pelkkä koru.
Ja onhan se aivan selvää että vaikka en imetäkään, on vauva tottakai todella paljon sylissäni ja tykkäähän se näprätä koruja. Ja hiuksia ja paidan kaulusta ja no, kaikkea, se on lajityypillistä vauvoille.
ByPinjan koruissa on elintarvikesilikonia olevat helmet ja narussa on lukko joka antaa periksi jos sitä kiskoo liian voimakkaasti. Ja tosiaan, koru on suomalaista käsityötä.
Ei voi taas kuin vain ihmetellä miten paljon kaikkea uutta ja nerokasta vauvavarustetta on tullut sen jälkeen kun jäbä oli vauva, ihan vain muutamassa vuodessa!
Joten imetysepäonnistumiskokemus romukoppaan ja koru kaulaan!
Ah, ihana ja kamala imetys :D Mulla on ollut molempien lapsien kanssa erinäisiä hankaluuksia imettämisessä ja oon syyllistynyt osittaisimettämisestäni - ja siinäkin kaikki keinot molempien kanssa kokeiltu. Kun ei riitä niin ei riitä. Muistan, kun tokan kanssa kävin Kättärillä kontrollikäynnillä ja tuntui, että ne imetysjulisteet tuntui oikein ilkkuvan päin naamaa (ai miten niin hormonimyrsky?) :P No, joka tapauksessa kiitos tästä postauksesta! Oon kans ihaillut noita koruja ja nyt tän innottamana tilasin - ihan vaikka vaan palkintona siitä, että kaikkeni oon yrittäny :D Luulen kyllä, että vielä enemmän kuin imetyshetkissä niin tästä on iloa just kantorepun kanssa kesäreissuilla :)
VastaaPoistaPs. Ihailen sitä miten aktiivinen äiti oot! Ja käsitöitäkin jaksat tehdä niin paljon! Mulla on kuopuksen synnyttyä jääny kässäprojektit täysin, kun ei vaan oo jaksanu. Teidän lapset on myös tosi suloisia!
Mulla meni esikoisen kanssa imetysongelmat keskoisuuden piikkiin eikä tullut pieneen mieleenkään että samat ongelmat olisi edessä täysikasvuisenkin kanssa. Mutta onneksi sain sentään pumpattua sitä maitoa niin pitkään kun vaan itse jaksoin sitä lypsyrumbaa. Mutta tunnistan silti imetysjulisteiden syyllistävän ilkkumisen :D
PoistaJa loistava palkinto kaikkensa yrittämisestä tämä koru! Kantoreppuiluun esimerkiksi tosi hyvä!!!
Mä taidan vetää vähän ylikierroksilla näitä käsitöitä. Yöhommiahan ne on, lapset onneksi nukkuu kellon ympäri.
Onpa kiva koru nimenomaan pienen vauvan äidille. Tosiaan on lajityypillistä sylissä oleville näpräillä kaikkea :D (ja mitä imettämiseen tulee, niin oot tarjonnut kuitenkin vauvoille omaa maitoa... Sekään mahdollisuus ei oo aina itsestäänselvää :))
VastaaPoistaOn kyllä kiva ja niin ihanaa kun voi huiketta antaa vauvan imeskellä sitä.
PoistaJa kyllä, olen onnellinen ja kiitollinen siitä että maitoa on riittänyt vaikka pienelle kylälle vaikka en sitä suoraan tissistä ole pystynytkään tarjoon. Ovat molemmat tosiaan saaneet äidinmaitoa yllättävän pitkään.
Noi korut on niin mahtavia!
VastaaPoistaMut oikeesti tulin sanomaan sitä että <3 Oot ihan sankari mun silmissä kun oot jaksanut pumpata, vaikkei imetys oo suoraan onnistunutkaan. Mulle nimittäin pumppu on edelleen ihan hirviö :D
Mikähän siinä on, että syyllisyydessä joutuu rypemään, ruokki sitten lapsensa miten vaan. Jopa se huulettomien kolmosten nännitön äiti, luulisin :D
Mulla tuli niin kamalasti sitä maitoa että en halua edes tietää mitä olisi tapahtunut jos en olisi pumpannut :D Aluksi piti toki pumpata ihan kamalan monta kertaa päivässä ettei räjähdä mutta lopulta riitti kolmesti päivässä siihen että vauvalle riitti vuorokauden maidot. Eli ei ihan kauheen kova homma kuitenkaan. Ja hei, ilmasta maitoo! ;D
PoistaJoo, varmasti syyllisyys kalvaa, teki miten teki!!!
I hear ya! Vaikka meillä se imetyttämättömyys (vai onko se edes sana?) johtui siitä, että maitoa ei vaan tahtonut herua. Mä jaksoin pumppailla niitä muutamia tippoja kolmisen viikkoa, mutta sitten sädekehä poksahti poikki. Myin pumpun ja erosin kaikenmaailman imetystukiryhmistä. Suljin sisäisesti korvani kaikilta hyväntahtoisilta imetysnatseilta ja neuvolantäteiltä. (Koska kyllähän maitoa riittää, jos vaan tarpeeksi kovaa yrittää, uskoo, toivoo ja lahjoo kotitonttuja ja maahisia!) Kova paikka, mutta elämä opettaa armeliaaksi - itsellekin. :) Ihana koru muuten! :)
VastaaPoistaMä en liittynyt mihinkään tukiryhmiin alunperinkään, en kestä niitä! :D Kävin kätilöopiston imetyspoliklinikalla ja sit neuvolasta sai ylimäärästä imetystukea mutta ei siitä kertakaikkiaan tullut yhtään mitään vaikka (liioitteluvaroitus!) maitoa suihkusi metrin kaaressa. Kun ei niin ei.
PoistaOnneksi koru on vauvalle tosi kiva vaikka samalla ei söiskään :D
Ihana koru :) Tuollaisen voisin ostaakin jos vielä tulee vauvoja meille.
VastaaPoistaItte oon imettäny neljä vuotta (en sentään yhtä lasta, vaan yhteensä) ja eihän se helppoa ole, imetys on kyllä yksi vauvavuoden isoimmista haasteista. Siihen "moralisointiin" vaikuttaa varmasti se, kun nykyisin on niin helpolla saatavilla korviketta, joten niihin myös on liian helppo tarttua. Tästä syystä sitten syyllistetään vähän joka toista "korvikeäitiä", vaikkei tiedetä syitä. Eikä oikeastaan tarvitsekaan, jokaisen perheen oma valintahan se on. Periaatteessa tarkoitetaan hyvää, mutta oikeasti se imetyksen puolestapuhuminen pitäisi suunnata äideille muulla tavalla. Kouluttaa nla henkilökuntaa, kätilöitä, järjestää imetyskoulutusta ja jakaa tietoa entistä enemmän. Olen itsekin lukuisia kertoja miettinyt teenkö jotain väärin imetyksen osalta, kun eihän se vauva osaa kertoa mikä mättää.
Jos verrataan Suomea ja Ruotsia, niin Suomen täysimetysprosentit on ihan hävettävän pienet..! Ilmeisesti Ruotsissa osataan jotain paljon paremmin tämän osalta.
Olen saanut sairaalassa esikoisen kanssa ihan käsittämättömän heikkoa imetysneuvontaa (4h välein sääntö!!), onneksi olin itse etsinyt tietoa ja sain sieltäkin papereita jotka ei todellakaan olleet samalla linjalla tämän vuosikymmeniä vanhan ohjeen kanssa.
Mä sain tosi hyvää imetystukea mutta kaikilla ei vaan silti onnistu, sanoivatkin että mun tapauksessa ei vaan ole luontoäiti puolellani. Pienet vauvat joilla pieni suu eikä voimia imeä ja sitten siihen suuhun täysin epäsopivat tissit, kyllä siinä kaikki kikat kokeiltiin. En usko että korvikkeen helppo saatavuus olisi syynä, jokainen tuntemani korvikeäiti imettäisi mieluummin mutta minkäs teet kun ei vaan onnistu!
PoistaMullakin meni imetys ihan pieleen, maitoa kyllä oli reilustikin mutta herui vain parina tippana kerrallaan eikä vauva jaksanut imeä (sillä meni tunti saada 50 milliä ulos. Sairaalan sähköpumppukin käytti puoli tuntia 60 milliin, siinä sai nakottaa pitkään ja hartaasti että sai tissit tyhjiksi). Sitten alkoi masentaa se jatkuva nälkäitku ja vauvan alipaino ja nyyh olen epäonnistunut äiti -ajatus ja maidontulo lakkasikin sitten aika äkkiä. Korvikemaidolla mun nappulani siis on kasvanut enkä ole potenut huonoa omaatuntoa, sillä sen korvikkeen ansiosta se nappula ei kuihtunut nälkään. Terve, puuhakas ja kylläinen lapsi on pääasia, se pitäis jokaisen äidin koittaa muistaa ennen kuin masentuu omasta imetyksestään tai alkaa moittia toista äitiä tämän maitoasioista ;)
VastaaPoistaEn mäkään pode huonoa omatuntoa, kun kuitenkin kaikkensa yritti ja no, lypsyhommia olisi voinut jatkaa pidempäänkin mutta en jaksanut ja oon sen asian kanssa ihan ok :) Meillä molemmat vauvat olleet pienipainoisia niin on ollut pakko syöttää kolmen tunnin välein, osasi sitten imeä rintaa tai ei. Eli korviketta vetäneet jo sairaalassa ennen kuin maito nousi. (Paitsi jäbä sai pikkukeskosena toki luovutettua äidinmaitoa.)
PoistaSehän se pääasia on että tavalla tai toisella on ruokittu.
Elämässä aina kaikki ei mene niin putkeen ja ainahan on vaihtoehtoja, olet itse tietoinen mitä teet ja se riittää. Ihana idea toi koru ja lapsesi ovat suloisia, älä murehdi mitä toiset sanoo vaan tee niinkun itse parhaaksi näät. Aurinkoisia päiviä teidän koko perheelle
VastaaPoistaEn minä murehdikaan :)
PoistaJa kiitos samoin!
https://www.facebook.com/laktivistiaiti/photos/pb.638687309581132.-2207520000.1463763692./795642240552304/?type=3&theater
VastaaPoistaJa imetyskorua voi käyttää vaikka ei tuottaisi maitoa ollenkaan.
PoistaJust tässä yksi päivä vedin hirveät kiepit, kun jossain iltapäivälehdessä oli juttu rintasyöpään sairastuneesta naisesta, joka yhdellä jäljelläolevalla tissillä imetti lastaan täyttä päätä. Hermostuttaa moinen superäitien glorifiointi!
VastaaPoistaItse olisin halunnut imettää, mutta lapseni syntyikin yllättäen vaikeasti vammaisena, eikä ymmärtänyt tissien päälle mitään siinä hetkessä, kun olisi pitänyt hommaa käynnistellä. Ja ehkä se hätä ja huoli sitten omalta osaltaan hankaloittivat tilannetta niin, että maito ei kunnolla noussut koskaan. Kolme viikkoa kävin hinkkaamassa tissejä vastasyntyneiden tehon maitokaapissa, kunnes luovutin, kun saalis oli aina korkeintaan 10 milliä kerrallaan. Korvikkeella on siis erityispalleroni kasvanut. Arvostan kyllä kovasti niitä äitejä, jotka luovuttavat äidinmaitoa, sitä kautta minunkin poikani pääsi alkuun maistelemaan moisia herkkuja.
Kiitos muuten tästä blogista. Kun äitiydestä tulikin melkoinen kriisi ja elämä heitti kuperkeikkaa, jäi lukulistalleni vain kaksi blogia entisten parinkymmenen sijaan. Olit niistä toinen.
Imetys on kyllä hankala aihe kun toisaalta toki haluaa että siihen kannustetaan mutta sitten taas kaikki hurjat selviytymistarinat riipaisee meitä jotka eivät koskaan onnistuneet. Mutta toivon mukaan sitten on myös se ihmisryhmä joita ne tarinat inspiroivat vielä yrittämään ja jatkamaan ja voittamaan vaikeudet. No, sinäkin todellakin yritit parhaasi :)
PoistaJa kiitos, voi miten hienoa kuulla että mun blogi jäi lukulistalle. Ihan tässä herkistyy :')
Koru on ihan huippu! Kehuin sitä juuri itsekin :) Olen viime aikoina miettinyt, että uskaltaisiko sellaisen ostaa lahjaksi ystävälle, jonka vauva syntyy kohta. Stressi imetyksen onnistumisesta on suuri, sillä viime kerralla se epäonnistui. Mietin, että muistuttaako koru pettymyksestä jos tälläkin kertaa on yhtä vaikeaa. Mutta tämän luettuani taidan uskaltaa, sillä koru on tosiaan niin paljon muutakin! Kyllähän mä sen tiesin, mut... tää väsymys saa aivot ihan puuroksi :D
VastaaPoistaOsta vaan, älä käytä nimitystä imetyskoru vaan vauvan näpräämiskoru tai sylittelykoru tms. On tosi kiva ja kaikki vauvat tykkää hipelöidä ja maistella koruja niin kiva että on tämmöstä turvallista materiaalia :)
PoistaMun mielestä imettäminen ei kuulu kenellekään ja on surullista, että joillekin äideille siitä tulee huonoa omatuntoa tai pahaa mieltä. Saatika sitten se, että puolet ihmisistä huutaa syyttävän sormen kanssa kuinka on paska mutsi, kun ei imetä ja toinen puoli huutaa oksennuksen säestämänä kuinka julki-imettäminen on maailman ällöttävin asia. Itselläkin tuttavapiirissä kunnon äitien sota siitä, kun toinen imettää ja toinen ei. Lähinnä juurikin imettävä äiti syyttää toista vaikka loppujen lopuksi me ei edes taideta tietää miksei tämä toinen imetä. Syy voi olla sellainen ettei hän halua siitä puhua tai sitten hän ei vaan syystä tai toisesta halua ja piste. Sekin on mun mielestä okei, koska asia ei kuulu mulle ja uskon lapsesta tulevan ihan hyvä ja terve tyyppi siitä huolimatta.
VastaaPoistaSivusta seuranneena oon kyllä huomannu, että se imettäminenkin on aina jotenkin väärin :D Sitä tehään liikaa, liian vähän, väärässä asennossa, lopetetaan liian aikaisin, jatketaan liian vanhaksi, oikeaa pitäis antaa ensin tai sittenkin vasenta ja nänni ei oo oikeessa kulmassa. Hohhoijaa! Äidit, rakastakaa lapsianne, rintamaidolla tai ilman. Se on kaikkein tärkeintä :)
Joo se on ihan käsittämätöntä että äidit itse jatkaa sitä ihme syyllistämistä! Kukaan ei voi tietää mikä se toisen syy on! Olen kyllä kuullut ihmisten kehuskelevan kuinka heillä on just oikean muotoiset nännit imetykseen. No, mulla ei ole! Ja en halua joka tyypille näyttää että kato nyt! Aaargh. Onneksi mulla on tää vaihe elämästä kohta ohitse mutta ikinä ei kyllä tulisi mieleenkään kommentoida tai vähätellä toisen tapaa maidottaa lapsi eikä esim synnytystapaa mikä on sit taas toinen hyvä esimerkki, puuh.
PoistaOmahyväiset äidit kierrän kaukaa. En meinaa jaksaa fanaattisia luomu-ylemmyydentuntoisia äitejä, joiden elämäntarkoitus on aktiivinen (luomu)synnytys, (luomu)imetys, luomuruokailu ja luomuvaippailu. Ne ovat hyviä ratkaisuja joillekin, mutta ei missään nimessä oikeuta katsomaan muita tapoja ylimielisesti. Itse siis synnytin luomuna (vastentahtoisesti, kamala kokemus) ja imetin koska se onnekseni onnistui (oli halvempi vaihtoehto opiskeluaikana ja todella paljon helpompaa). Toinen vastakkain asettelu on sitten kotiäitiys ja työssäkäyvät äidit. Kotona ollessa sain kuulla ihan suoraa puhetta miten 1 v tarvitsee seuraa, ryhmäytymistä ja muun kuin mammansa seuraa. Kun puheenkehitys tuli hitaampaa, oli eräs ns. uraäiti vahingoniloinen kun varmasti se johtuu kotona olosta...Töihin aikanaan mennessä tuttavapiirin kotiäidit alkoivat kertoa miten ovat kiitollisia arvomaailmastaan ja miten ovat niin läheisiä lastensa kanssa, kun työssäkäyvät hätinä hutina näkevät lapsiaan. Turhaa sädekehän kiillotusta, se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Äitiyden myötä oli pakko kasvattaa paksu nahka, vanhemmuus on rankkaa hommaa vastuun yms. myötä ja ilmeisesti joitakin äitejä helpottaa kun luulevat saavansa jostakin kiitosta kun synnyttivät alateitse ja syöttävät lapsilleen aina -joka ikinen päivä-lisäaineetonta ja sokeritonta ruokaa. Ja tietenkin imettävät ainakin 2v asti.
VastaaPoista