Holma-Saarijärvi Nuuksiossa - Lasten ensimmäinen telttaretki

Pystyn myöntään sen mistä minua on "syytetty". Siskoni on ehdottanut jo muutaman vuoden että mentäisiin jäbän kanssa telttaretkelle mutta en ole erityisesti innostunut kunnes viime kesänä Lähiömutsi bloggasi kokemuksistaan. Silloin en vielä uskaltanut lähteä koska olin varma että synnyttäisin teltassa. Mutta nyt sitten tänä kesänä vauvan ja leikki-ikäisen kanssa, aivan kuten Lähiömutsikin, pakattiin rinkat ja lähdettiin Nuuksioon. Oli meillä sentään eri leiripaikka!

Note to self: samanvärinen takki, lakki ja rinkka voi näyttää aika hölmöltä.

Leiripaikaksi valittiin Holma-Saarijärvi jonne oli vain kahden kilometrin matka bussipysäkiltä. Menomatka hoidettiin autolla kun mieheni oli sunnuntain mukana myös mutta palasi yöksi kotiin maanantain töiden vuoksi. Takaisin tultiin bussilla.

Lapsi jaksoi kävellä matkan tosi hyvin. Pakkasin tunnelman vuoksi hänelle reppuun molempien lasten unilelut ja aurinkolasit.

Reissua varten hankittiin jäbälle lasten makuupussi, ei mitenkään hifistelymeiningillä vaan Biltemasta 20 eurolla. Samasta paikasta ostettiin jäbälle ja mulle halvimmat mahdolliset otsalamput ettei tarvitse raahata sitä joka partiolaisen pakollista varustetta 90-luvulta, helkkarin painavaa Maglitea. Yksi makuualusta jouduttiin myös ostaan (sekin ei-niin-hifistellysti eli Clasulta) sillä olin lainannut omaani veljelleni ja huomasin asian vasta päivää ennen lähtöä. Siitä tuleekin nyt jäbän oma johon voidaan kirjoittaa paikat ja päivämäärät missä sitä on käytetty, vähän kuin oli tapana silloin ah, 90-luvulla, kirjoittaa leirien nimiä.

Telttapaikka oli tosiaan aivan mielettömän sympaattisella pienellä saarella pienessä järvessä. Todella kiva! Mantereen puolella oli vessat ja puuvarasto (kirveineen ja sahoineen) ja saaressa oli yksi virallinen nuotiopaikka jonka äärellä oli jo porukkaa joten vallattiin selkeästi vähän kotikutoisempi epävirallinen notskipaikka toisesta päästä. Saari oli siis ehkä n. 100 metriä halkaisijaltaan, tosi ihana! Kuten allaolevasta kartasta näkyy, järven ympäri meni kilometrin pituinen kävelyreitti jonka kiertäminen oli just passelia ohjelmaa pienen lapsen kanssa.

Mitään leluja (paitsi ne unikaverit) tai viihdykkeitä ei otettu mukaan kummallekaan eikä niitä kyllä olisi tarvittukaan. Jäbä viihtyi oikein hyvin kahlaillessa järvessä, sohimalla keppejä nuotioon ja auttamalla ruuanlaitossa ja puutöissä yms. Ei yhtään kitissyt mistään (toki illalla oli ihan pakko yksi riehumissessio vetästä kuten tuon ikäisille on lajityypillistä) vaan oli suorastaan elementissään tuolla! Vauva viihtyi sitten taas noh, syömällä havunneulasia. Niitä roikkui sieraimista ja naama oli ihan karikkeessa. Koko ajan. Tiedän ettei se ole vaarallista mutta kyllä jossain vaiheessa alkaa äidistä tuntuun että jokohan riittäisi. Vähän väliä sai kaivella isompia kaarnanpalasia pois suusta ja siis tottakai sitä sen touhua piti valvoa koko ajan.

Ruuat oli aika perus leirisettiä: makaronia ja säilykelihapullia, lettuja, kaurapuuroa, leipää ja hedelmiä. Vaahtokarkkien paistaminen meni myös kategoriaan esikoisen viihdyttäminen. Kun hän grillaa yhtä vaahtokarkkia kerrallaan ja tarjoilee koko jengille, menee siinä mukavasti aikaa. Vauvalle oli omat sapuskat. Vettä kannettiin kotoa viiden litran pänikkä + kaikille vesipullot. Tehtiin siitä ruokaakin kun ei ollut niin helteinen päivä että oltaisiin litratolkulla juotu. Aamupuuroa varten keitettiin järvivettä eikä ainakaan vielä paska lennä kenelläkään.

Nukkumisjärjestelyistä sen verran että me aikuiset nukuttiin reunoilla ja lapset keskellä. Jäbällä oli ohut villapipo päässä ja nukkui innoissaan makuupussissaan. Vauvalle laitettiin ohut villapipo, villasukat ja äitiyspakkauksen toppahaalari, sai siis möyriä ja pyöriä rauhassa. Kumpikaan ei tainnut palella eikä myöskään läkähtyä. Jäbä nukahti oikein hyvin mutta vauvalle iski suurin kriisi ikinä. Sori vaan kaikki telttanaapurit ja ylipäätään koko kansallispuiston alueella yöpyvät tyypit, meidän vauvalla oli pieniä sopeutumisvaikeuksia. Oli hankaluuksia saada myös päiväunille, kantorepussa sitten lopulta nukkui ne.

Meillä oli kyllä tosi onnistunut telttaretki! Ei tarvittu sadevaatteita eikä ensiapupakkausta, punkkipihtejä tai kortisonia. Hyttysiä oli mutta ei häiritsevästi ja aurinko porotti vasta seuraavana päivänä jolloin lähdettiin jo puolen päivän jälkeen pois. Ruokaa oli varattu sopivasti, lämmintä vaatetta ehkä vähän liikaa mutta ei kuitenkaan överisti.  Släbäreitä jäätiin kaipaan.

Koska mun 85 litran rinkka oli niin täynnä ettei yhtä laastaria olisi enää saanut mahtuun ja silti yksi meidän makuupusseista oli mun siskon rinkassa, en raahannut kameraa mukaan vaan kuvat on otettu puhelimella jossa vedenpitävä suojakuori päällä. Ei ehkä otettu ns blogikuvia mutta meidän muistoiksi tämä taso riittää oikein hyvin. Puhelimelle oli mukana myös varavirtalähde koska kyllähän se kuvaaminen akkua syö.

Pieniä metsäpolkuja rakastava jäbä oli tosiaan aivan pähkinöinä tästä retkestä joten tottakai mennään uudelleenkin, niin että isikin pääsee yöpyyn. Vauvan kanssa oli vähän haastetta mutta kyllähän se toisaalta siinä mukana meni kun lakkasi stressaamasta niistä havunneulasista. Ja mukana meni myös koko reissun vaipparoskat raatokärpäsillä kuorrutettuna. Onneksi ei ihan kotiin asti tarvinnut kuitenkaan sitä bussissa raahata mutta metsästä pois kuitenkin ja lähimpään roskikseen.