Aika ajoin bongaan jostain ihmettelyjä että miten jotkut äidit ehtii tekeen niin paljon käsitöitä ja missä välissä ne sitten leikkii lasten kanssa. Ok, mulla on vain yksi lapsi tai siis VAUVA mutta oma selitykseni on tämä:
Käsityöt on mun intohimo, niille löytyy aikaa (kaikki vähäinenkin luppoaika voidaan hyödyntää esim automatkoilla mummulaan saa tehtyä vaikka mitä!). Jotkut haluaa katsoa Emmerdalen tai käydä kauppakeskuksessa hengailemassa vaunujen kanssa, minä haluan neuloa tai ommella tai whatever. Mulla on välineet ja materiaalit käsillä. Mun ei tarvi raivata tilaa ompelukoneelle koska sille on paikka olemassa. Samoin kaikki muut kamat joten voin vaan alottaa tekemisen. Mä olen myös nopea. Olen harrastanut tätä pitkään ja olen varmasti nopeampi neulomaan kuin he jotka neulovat kerran vuodessa ja aloittavat siitä että miten tää nyt menikään....
Ja sitten, mä tein vähän laskelmia käytettävissä olevasta ajasta:
a) Ennen raskautta.
Aamuvuoropäivinä heräsin neljä jotain ja menin kuudeksi töihin. Töistä pääsin kahdelta ja olin kolmelta kotona. Bussimatkat nukuin molempiin suuntiin. Kotona meni pari tuntia keposesti siihen että istuin koneella ja voivottelin sitä miten oon niin helvetin väsynyt etten jaksa yhtään mitään. Sitten lähdin spinningiin, zumbaan tai bodycombattiin ja sen jälkeen kello olikin jo niin paljon että loppuilta meni kriiseillessä siitä että ehdinkö varmasti nukkumaan tarpeeksi ajoissa kun herätys on niin pirun aikaisin. Aikaa käsitöihin oli max pari tuntia, niinä päivinä jolloin en jaksanut lähteä jumppaan, tunti enemmän.
Iltavuoropäivinä nukuin puolillepäivin, ryntäsin kauheella kiireellä kaupan kautta bussiin ja kotona olin yhdeltätoista illalla. Sitten istuin pikkutunneille koneella ja/tai mahdollisesti neuloin sen tunnin tai pari.
Viikonloppuisin kävin kylillä, tapasin ihmisiä, juhlin ja sitten makoilin krapulassa vapisten sunnuntai-iltaan
b) Äitiyslomalla
Vauva nukkuu yöllä 12 tuntia sekä noin kolmet päikkärit yhteensä 4 tuntia joista tosin yhdet päikkärit nukutaan yhdessä ja yhdet ulkoillaan. Silti, 14 tuntia joista minä nukun 8, tekee 6 tuntia (tosin en tietenkään koko aikaa tee käsitöitä mutta olemassaolevaa aikaa, jolloin teoriassa niitä voisi tehdä, on enemmän!!!). Plus että pystyn jonkin verran tekemään käsitöitä myös samalla kun hengaan vauvan kanssa. Mutta kyllä, me ainakin leikitään ja lauletaan (ja tehdään kotitöitä) aivan varmasti aivan normaalisti. Niin ja tosiaan, nykyään läppärini on leikkimaton vieressä, samoin 4 keskeneräistä neuletta. Asiaan tulee varmasti muutos sitten kun jäbä alkaa konttaamaan mutta nyt on ollut tällaista.
Niin että näin meillä.
Käsityöt on mun intohimo, niille löytyy aikaa (kaikki vähäinenkin luppoaika voidaan hyödyntää esim automatkoilla mummulaan saa tehtyä vaikka mitä!). Jotkut haluaa katsoa Emmerdalen tai käydä kauppakeskuksessa hengailemassa vaunujen kanssa, minä haluan neuloa tai ommella tai whatever. Mulla on välineet ja materiaalit käsillä. Mun ei tarvi raivata tilaa ompelukoneelle koska sille on paikka olemassa. Samoin kaikki muut kamat joten voin vaan alottaa tekemisen. Mä olen myös nopea. Olen harrastanut tätä pitkään ja olen varmasti nopeampi neulomaan kuin he jotka neulovat kerran vuodessa ja aloittavat siitä että miten tää nyt menikään....
Ja sitten, mä tein vähän laskelmia käytettävissä olevasta ajasta:
a) Ennen raskautta.
Aamuvuoropäivinä heräsin neljä jotain ja menin kuudeksi töihin. Töistä pääsin kahdelta ja olin kolmelta kotona. Bussimatkat nukuin molempiin suuntiin. Kotona meni pari tuntia keposesti siihen että istuin koneella ja voivottelin sitä miten oon niin helvetin väsynyt etten jaksa yhtään mitään. Sitten lähdin spinningiin, zumbaan tai bodycombattiin ja sen jälkeen kello olikin jo niin paljon että loppuilta meni kriiseillessä siitä että ehdinkö varmasti nukkumaan tarpeeksi ajoissa kun herätys on niin pirun aikaisin. Aikaa käsitöihin oli max pari tuntia, niinä päivinä jolloin en jaksanut lähteä jumppaan, tunti enemmän.
Iltavuoropäivinä nukuin puolillepäivin, ryntäsin kauheella kiireellä kaupan kautta bussiin ja kotona olin yhdeltätoista illalla. Sitten istuin pikkutunneille koneella ja/tai mahdollisesti neuloin sen tunnin tai pari.
Viikonloppuisin kävin kylillä, tapasin ihmisiä, juhlin ja sitten makoilin krapulassa vapisten sunnuntai-iltaan
b) Äitiyslomalla
Vauva nukkuu yöllä 12 tuntia sekä noin kolmet päikkärit yhteensä 4 tuntia joista tosin yhdet päikkärit nukutaan yhdessä ja yhdet ulkoillaan. Silti, 14 tuntia joista minä nukun 8, tekee 6 tuntia (tosin en tietenkään koko aikaa tee käsitöitä mutta olemassaolevaa aikaa, jolloin teoriassa niitä voisi tehdä, on enemmän!!!). Plus että pystyn jonkin verran tekemään käsitöitä myös samalla kun hengaan vauvan kanssa. Mutta kyllä, me ainakin leikitään ja lauletaan (ja tehdään kotitöitä) aivan varmasti aivan normaalisti. Niin ja tosiaan, nykyään läppärini on leikkimaton vieressä, samoin 4 keskeneräistä neuletta. Asiaan tulee varmasti muutos sitten kun jäbä alkaa konttaamaan mutta nyt on ollut tällaista.
Niin että näin meillä.
Jotenkin tuntuis tämän perusteella, että teillä onkin siellä aika mukavia puuhia vauvan kanssa. Todennäköisesti vauva saa hypistellä, kuukkuutella ja solmeilla kankailla, räsyillä, tilkuilla, jne. Ei hassumpaa tekemistä vauvallekaan pidellä käsissään pehmeitä materiaaleja. Todennäköisesti hän saa nauttia olostaan kotosalla oman äitiliininsä kanssa samalla, kun luovuus ja kekseliäisyys imeytyy häneenkin. Odottakaas vaan kun nappileikkivuodet alkavat:) (Ihan harmittaa kun nuo ajat ovat takana).
VastaaPoistaPaljon innostavia kotipäiviä jatkossakin teille molemmille!
Tuota uutta lehteä lukiessani ihmettelin, mistä kaikesta me lukijat olemme valmiita maksamaan tuon n. 5 euroa. Ei silti, onhan painetut koko sivun kuvat kauniita, mutta kuitenkin... En ehkä osta enää toista numeroa.
Juu, kyllä vauva saa hypistellä jos oon vieressä vahtimassa :) Ja mukavaa meillä on toki vauvan kanssa :)
PoistaMä tosiaan ostan aika paljon lehtiä joten todennäköisesti tulen tuonkin ostamaan jatkossa mutta silti joo, jos ens numerossakin on vaan Anu Harkin naamaa ja kotia niin sitten ehkä saatan vielä harkita josko kuitenkin jäisi kauppaan ;D Mutta mulla on sekin "ongelma" että haluan tietää mistä kaikki puhuu ja senkin vuoksi tiettyjä julkaisuja on pakko lukea 8D
Kymppi plus tästä postauksesta!!!
VastaaPoistaMe äidit (siis ne muut tietty) ollaan niin hirveen hyviä arvioimaan toisiamme ja sitä mikä on oikein tai väärin. Ihan varmaan se on siis jostain hyvin oleellisesta pois, jos joku kerkiää tehdä käsitöitä tai muuta kivaa. Ihan varmaan ei kyllä kerkiä sitten ainakaan vääntämään lapselle jotain luomuperunasosetta tms. :D
Go, Girl, go!
Kai se on joku äitiyshormonijuttu sekin että tulee arvioitua, ite sorrun toisinaan sellaiseen myös vaikkakin tiedostan että se on typerää joten tosiaan yritän välttää. Ja onhan tietty lapsetkin erilaisia, jotkut vaativat enemmän kuin toiset.
PoistaMä oon kyllä tehnyt luomuperunasosetta ja luomulihamössöä pakastimeen ;D ;D Mutta todellakin myös ei-luomupöperöitä ja purkkiruokiakin!
Mulla ei ole vielä lapsia, mutta olen kyllä kauhunsekaisin tuntein lukenut ja kuullut kuinka äidit arvostelevat raa'asti toisiaan. Jos sanotaan, että nainen on naiselle susi, niin äidit on varmaan toisilleen vähintäänkin ihmissusia! Sitäpaitsi mä olen ainakin kiitollinen omille vanhemmilleni omasta taipumuksestani ja kiinnostuksestani käsillä tekemistä kohtaan. Ja he olivat ne esikuvat ja opettajat, joilta kaiken sen perustan opin!
VastaaPoistaJatka siis samaan malliin! :)
No todellakin ovat!
PoistaJa sama täällä, mitä siis omiin vanhempiin tulee :)
Miulla on kaksi lasta, nyt jo aikuisia. Aikoinaan ihmetystä muissa ihmisissä aiheutti se, että miten mie saan leivottua pienten lasten kanssa. Ihan vauvana kannoin sitterin keittiöön, josta vauva sai katsella miun tekemisiä. Ei miun tarvinnut heitä koko ajan sylissä pitää.
VastaaPoistaKun olivat vähän isompia, miulla oli heille ns. oma kaappi keittiössä, joka oli täynnä muoviastioita ja joita saivat levitellä mielin määrin ja leikkiä niillä. Hyvin toimi. Kyllä sitä aina keinot keksii, jos jotain kivaa haluaa tehdä.
Niinpä, kyllä keinot aina keksii. Ja pakkohan sitä jotain kivaa on tehdäkin, ei pää kestä jos ei ole mitään omaa puuhasteltavaa.
PoistaMinun havaintoni mukaan aika moni naisihminen rupeaa tekemään massiivisesti käsitöitä nimenomaan silloin, kun on äitiyslomalla ja lapset ovat pieniä. Itse kuulun tähän sakkiin. Homma menee kutakuinkin noin, kuin mitä kerroit tekeväsi vauvasi kanssa - siis isompienkin lasten kanssa. Mun kässähommat ovat kaikki keittiön/lelujen/leikkipaikan lähellä. Perunoiden kiehuessa neulon kierroksen pari. Lasten piirtäessä ja yhdessä leikkiessä voin neuloa tai ommella ja silti ottaa osaa ainakin puhumisen tasolla. Ja käsityö on aika helppo keskeyttää, jos äitiä tarvitaan enemmänkin. Minä en käy illatsuissa enkä katso paljoa televisiota. Minusta asia menee paremminkin niin päin, että ihmettelen, miten hitossa en ennen lapsia saanut aikaiseksi sen enempää.:D
VastaaPoistaNo joo, miten hitossa tosiaan ennen lapsia ei saanut aikaiseksi mitään! :D Kotityötkin roikkui aina vaikka niitä oli ihan vaan murto-osa siitä mitä nyt on.
PoistaMäkään en juurikaan katso telkkaria. Ja jos katson niin neulon samalla ;)
Tämä kuuma-aihe tulee esiin aina silloin tällöin, edelleen joudun perustelemaan ihmisille, että mistä ihmeestä mulla riittää energiaa! Itselläni on 2,5 v. tyttö ja pian 4 v. poika, askartelen ja teen käsitöitä lähes päivittäin. Minun oma aika alkaa klo 19.00 kun molemmat lapset menevät yöunille. Askartelen/puuhailen omiani 3-4 tuntia joka päivä, ihan joka päivä. Kyllä siinä ehtii! Päivät pitkät kypsyttelen ideoita päässäni ja illalla sormet oikein syyhyävät päästä hommia tekemään.
VastaaPoistaOngelmaksi muodostuu kolmivuorotyö, sekun syö ihmisen hengiltä, muiden mielestä. Asenne ratkaisee paljon, muistakin kommenteista voi selkeästi lukea sen viestin, että jos haluaa ehtiä tehdä käsitöitä/leipomisia niin kyllä sitä ehtii.
Ollaan ylpeitä siitä, että me jaksetaan!! :)
Joo, vaikka oisi kuinka väsynyt kun saa tyypin nukkumaan niin sitten sitä oikein piristyy kun se ns. oma aika alkaa :D
PoistaMulla on kaksivuorotyö ja se syö mut kyllä niin hengiltä että toivon syvästi että taivaalta tippuisi mulle päivätyö ensi vuoden lopulla!
Näin se on kaikkien suhteen: sille mitä oikeasti haluaa tehdä, järjestää kyllä aikaa. Olkoon se sitten sitä priorisointia. :)
VastaaPoistaNiinpä :)
PoistaMinäkin tein lasten pienenä ollessa vaikka mitä, mm. kaikki vaaatteet kolmelle lapselle ja osan myös miehen ja minun vaatteistani. Nyt kun olen päivät töissä, harmittelen ajanpuutetta. Mutta myönnän, että osan ajasta tuhlaan vaan olemalla ja suunnittelemalla tekemisen aloittamista... Koko ajan toivon, että se reipas työtahti, jota ennenkin pidin yllä, palaa takaisin! Minulla on myös oma ompeluhuone ja meillä on askarteluhuone myös erikseen, jotan kaikki on periaatteessa käsillä ja esillä aina. Sen kun vaan aloitan tekemään. Omasta innosta se on kiinni, ei minulla ainakaan mistään muusta. Puuskittain teen ihan hirveällä innolla, sitten taas istun ja ihmettelen.
VastaaPoistaMullakin menee hirveesti aikaa yleiseen haahuiluun että jos kaiken käyttäisi hyödyksi niin johan sitä saisi tehtyä vaikka mitä!
Poistamoikka, asian vierestä ja hiusjuttua sen kummemmin kommentoimatta haluan kuitenkin suositella sulle Cutrinin Bio+ Energen seerumia (elinvoimaa naisten hiuspohjalle). Itellä ja kaikilla ystävillä joille oon tuotetta suositellut kiihdytti huomattavasti hiusten kasvua, ja jopa anoreksian takia valtaosan hiuksistaan menettänyt ystävä sai pään täyteen pikkutukkaa. Toivottavasti tepsii myös sulla :) Hinta on n.10e luokkaa ja on tosi riittoisaa tavaraa.
VastaaPoista"Hiuspohjaa virkistävä seerumi naisille. Naisille, jotka kärsivät hiusten ohenemisesta. Kaikille hiustyypeille. Tasapainottava seerumi ehkäisee ja hidastaa ennenaikaista hiustenlähtöä ja edistää uusien hiusten kasvua. Virkistää hiuspohjan pintaverenkiertoa."
Täytyy katella sitten kun päänahka on kunnolla parantanut että pitäskö ruveta käyttään jotain "tuotteita". Mulla siis kuitenkin tota tukkaa on ihan normaalisti, on vaan tällä hetkellä aika lyhyttä ;) Vaikka tuskinpa tuosta haittaakaan on.
PoistaSiis sen lisäks että lisäs "uutta hiusta" niin nopeuttaa myös jo olemassaolevien kasvua :) Suosittelen lämpimästi!
PoistaJoo no eiköhän tota vois kokeilla :)
PoistaNiin on tuttu tuo kommentti! Miten sä ehdit? Mulla on 3vee ja kohta 2vee tyttö ja neulon... paljon :D Mä neulon bussimatkat töihin mennen tullen, n 40min. Sekä myös iltaisin.
VastaaPoistaLapset leikkii niin mä voin neuloa ja myös tyttöjen mentyä nukkumaan jaksan yleensä neuloa tunnin joskus parikin. Askarteluja ja ompelusjuttuja tehdessä tytöt askartelee myös tai sitten piirtää.
Mä olen alusta ottanut sen linjan etten juurikaan tyttöjen kanssa leiki. Mun mielestä se on lasten oma juttu, mitä nyt erotuomarina täytyy olla ;). Tämä on tietenkin asia joka myös äitejä jakaa... Toki me yhdessä askarrellaan, leivotaan, yms. Mutta leikkiin en ala.
Meillä tytöt on pienesta asti tottunut siihen että äiti neuloo ja äidin kutimiin ei kosketa. 3veessä näen jo nyt suuren innostuksen käden töihin, askarteluun ja kyllähän hän jo neulomistakin haluaisin yrittää!
Tosin mun on todettava vielä se että mun mieheni hoitaa meillä aikalailla ruuanlaitto puuhat, luonnollisestikin kun on aamuisin kotona tyttöjen kanssa. Hän kun on iltaisin (aina) töissä. Myös imuroinnin hän saa hoitaa :D
Aikaa on kun sitä järjestää ja kun sitä haluaa järjestää!
Niinpä, aina voi vähän neuloa ;) Ja muutakin.
PoistaJoo mullekin joskus ihmetellään tuota, että miten ehdit tuota ja tuota ja minä en ainakaan ehdi mitään. Ja sitten käy ilmi, että ne treenaa maratoonia varten tai leipoo joka päivä tai opiskelee tai mitä nyt kukakin... Aina löytyy aikaa siihen, mitä rakastaa!
VastaaPoistaNiinpä, jokaisella jotakin :) Ja sitten ne mitä olisi hyvä tehdä mutta ei varsinaisesti kuulu niihin ykkösintohimoihin, jää tekemättä.
PoistaMulle on ihmetelty samaa ja olen vaan todennut, että minä mieluummin neulon kuin siivoan. Mutta on teillä kyllä hyväuninen vauva, meillä on olleet vähän toista maata... ;)
VastaaPoistaJoo tuo hyväunisuus mahdollistaa aika paljon kun ei itekään ole sitten niin väsynyt :)
PoistaJa kun ne langat ja muut väkerrykset on aina olleet siinä vieressä, niin se on jannulle niin olennainen osa kotia, ettei niitä sen kummemmin tartte ihmetellä tai varotella jatkossakaan. Ainakin meidän jannu 3v antaa (muutaman ehkä tiukankin keskustelun jälkeen) äitin kamojen olla levällään ja kysyy kyllä jos jotain tarvii. Tunnustettakoon kyllä, että vähän tämä äiti säpsähti, kun nuori mies hääri sakset kädessä Villin pohjolan lähettyvillä. Väärä hälytys!
VastaaPoistaTätä on toisinaan ihmetelty, mutta se nyt on meidän perheessä näin. Ihan samalla lailla minä taidan sortua ihmettelemään, miten joillakin voi olla kukkia ja lasiesineitä ympäri huushollia.
Mä muistan joskus lapsena kun räpläsin vanhempieni yöpöydällä kirjaa jota äitini luki ja sieltä tippui kirjanmerkki välistä. Olin ihan paskana :D
PoistaJa hui, sakset ja Villi Pohjola! :O Onneksi oli väärä hälytys!
Joo, sehän on vaan järjestelykysymys. Tää on vähän sama, kun multa kysellään aina, että miten mä ehdin lukea niin paljon. Mä vaan teen valintoja ja jotkut toiset käyttää saman ajan johonkin muuhun. Jos mulla olis lapsia, niin ajankäyttö vois olla erilaista, mutta mä uskon siltikin harrastusten tai muun puuhastelun olevan vaan järjestelykysymys.
VastaaPoistaMä toivoisin että joku järjestelytonttu järjestäisi mulle aikaa käydä jumpassa mutta se on silleen eri asia että siihen tarvii muutakin kuin sen oman aikansa järjestelyn koska vauvaa ei saa otettua mukaan. Mutta kaikki tommonen oma puuhaaminen kuten lukeminen, käsityöt ja tv:n katselu on aika pitkälti järjesteltävissä ainakin jos on vaan yksi vauva ja sekin hyväntuulinen tapaus ;D
PoistaMeillä 3 lasta, tuplat+1 . yleensäkin aikaa löytää kun sitä haluaa tehdä ja touhuta mitä vaan. leipoa, ommella, neuloa, tehdä pitkiä metsäretkiä jne. Miettii vaan mikä oikeesti on just TÄSSÄ hetkesä se olennaisin ja kivoin juttu tehdä. Olen oppinu käyttämään luovuutta ja kehittelemään patenttiratkaisuja miten milloinkin jonkun jutun suunnitteli. Mä käyn vielä kolmivuorotyössä. Me ei pyritä täydellisyyteen vaan leipomukset on meiän näkösiä ( kinuski-kahvikreemikääretorttu Kulipäälle oli ihan pökylän näkönen, mutta kaikki meni. so what.) Neulomuksissa on pikkuvirheitä, mutta ei maailma siihen kaadu. Ei minun ainakaan.
VastaaPoistaLapset kuitenkin antaa neuloa, kun kuitenkin olet aidosti läsnä ja kuuntelet. Just pienin tossa eilen sano, että Mun äiti on Supel, kun se neuloo sukkaa ja lukee meille tai on puistossa ja se näkee meiät vaikka se neuloo.
-siperoinen- lapsien mielestä Supel
Oi, Supel :) :) Meillä on kans kaikki leipomukset vähän sinne päin ja no neuleet... pikkuvirheistä ei välitetä ;D
PoistaKukaan ei maininnut lasten isukkeja!!! Isitkin voivat viettää lastensa kanssa aikaa, kun äippä askartelee paskartelee. :)
VastaaPoistaMinä olen myös sitä mieltä, että aikaa on sille mitä todella haluaa tehdä. Mulla on viisi aikuista lasta (17-25 v.) ja kun he olivat pieniä, ompelin liki kaikki vaatteet heille ja jotain meille vanhemmillekin. Neuloin kaikki tarvittavat villavaatteet, lasten kanssa askarreltiin tosi paljon. Lapset keksi leikkinsä itse ja minä tosi harvoin leikin heidän kanssaan. Koulua ja kerhoa mm. leikkivät usein ja minua tarvittiin käsityötuntien pitämiseen. Meillä poikakin oppi ompelemaan yms. ja kerhossa ja koulussa aina ihastellen ihmeteltiin, miten taitava poika on käsitöissä. Neljän isosiskon vanavedessä kun oli kaikessa käsitöissä ja askartelussa innolla mukana. Nyt saan puuhailla paljon avomieheni 4-vuotiaan pojanpojan kanssa. Hän on ainokainen ja huomaan, että viiden lapsen kanssa sain paljon enemmän tehtyä kaikenlaista kuin tämän yhden, joka vaatii nimenomaan leikkimään kanssaan. Minä yritän houkutella häntä askartelun pariin ja aika hyvällä menestyksellä. Nykyään yhteiset hetket alkaakin pojan tultua, et mitäs tänään askarreltais? ps. sulla on ihana blogi, jonka vasta olen löytänyt :)
VastaaPoista