No keksi nyt sitten tähänkin joku otsikko

Olin jo aiemmin aikeissa teettää tästä kuvasta canvas-taulun. En tiedä miksi. Mutta jotenkin vaan tykkään tästä. Eihän se mitenkään sovi meidän kämppään millekään seinälle koska sisustustyylini on enemmänkin huvikumpumainen kuin sellainen mihin sopisi sadepilvikuvat Loch Nessiltä (meinasin laittaa että sistustyylimme koska yhteinen asuntohan tämä on mutta ehkä uskallan väittää että jos mies saisi yksin päättää, täällä ei olisi ihan niin riemunkirjavaa). Toki muuten suoristaisin horisontin ensin.



Nyt kuitenkin ymmärrän että mun on pakko saada se sopimaan jonnekin sillä ehdottomasti haluan kirjoa siihen sadepilviä ja pisaroita! Tiedättehän, canvas-taulu on kangasta, siihen voi kirjoa!!!



Mulla on kieltämättä lähtenyt lapasesta tää harrastekirjallisuuden kahmiminen.



Siinä oli juttua neuloista ja missä tyypit niitä säilyttää. Onko tuo nyt muka kovin unusual?



Olin aina kuvitellut oman ratkaisuni olevan quirky.

Otin taannoin töissä pintasivelynäytteitä ja hokasin heti että tuon parempaa matkakoteloa neuloille ei olekaan!



Pumpulipuikon saa tuosta korkista pois siis.




Tämä blogi on aina ollut hyväntuulisuuden tyyssija mutta nykyinen jatkuva angstaus taitaa heijastua tännekin. Voin kertoa että sen PITÄISI olla ohimenevää. Vaikkakin kaiken lisäksi mulla alkaa nyt töissä loppuvuoden kestävä megastressi mutta toivon mukaan olen lietsonut itselleni paniikkia aivan turhaan ja suoriudun saamastani nakkihomm- tehtävästä kunnialla (ja paksummalla lompakolla, kjäh!).

Sainpas tuosta vielä hyvän aasinsillan liittää tämän biisin tänne, lauleskelin sitä torstaina kun olin yksin aamuvuorossa enkä ehtinyt pitään ollenkaan ruokatuntia ja ja ja... one day I will be a martyr too!