Pikkunoidan tilipussi

Viime vuonna annoin pienemmän pääsiäisnoidista kerätä virpomispalkkionsa mun vintagekäsilaukkuun, joka tietysti näytti söpöltä noidan asusteena, mutta sen verran oli lyhyt noita ja palkkasaalis painava, että kainalossa kantamisen sijaan laukkua vedettiin perässä asfalttipihalla ja laukku sai vähän lisää "ajan patinaa" pohjaansa. Päätin oppia virheistäni.

Esikoinen on aina virponut pienehkön maitotonkan kanssa, sillä meillä ei ole kahvipannuja eikä oikein mitään korejakaan. Maitotonkka on just jees ja sietää vähän rajumpaakin heilutusta ilman, että suklaamunat lentelee pitkin pihaa.

Vähän siitä maitotonkan muodosta inspiroituneena virkkasin nopsaan trikookuteiden jämistä sopivan pöntön kindereiden keräämiseen ja vaikka se ulkonäöltään on suoraan sanottuna aika kamala ja just sen näköinen, että on hätäpäissään tuntia ennen H-hetkeä virkattu, se otettiin noidan puolesta tosi hyvin vastaan ja ajoi asiansa virpomishommissa oikein hyvin.

Saalis pysyi tallella, vaikka noita vähän kompuroikin portaikoissa.

Trikookuteet olivat yhtä lukuun ottamatta omista vaatteista leikattuja joskus ehkä 10 vuotta sitten. Hyvä, että tuli niillekin jotain käyttöä edes vähän.

Ai että, minä kyllä tykkään virpomisesta tosi paljon. Ihanaa kevätpuuhaa ja yhteisöllistä tekemistä pihapiirin muiden lasten (ja vanhempien) kanssa! Pienimmät oppivat tavat isommilta lapsilta ja sitten aikanaan ovat ehkä vuorostaan konkarivirpojina, kun vauvaikäiset alkavat pysyyn tolpillaan.

Hauskaa palmusunnuntai-iltaa ja toivon mukaan kaikki kävivät äänestämässä joko ennakkoon tai tänään.