Vantaan kaupunginmuseossa, Tikkurilassa, on parhaillaan menossa Ystäväni, tuttavani - lapsuuden kuvat -näyttely toukokuun loppuun saakka ja se on tosi kiinnostava myös lapsille, sillä siellä on paljon leluja leikittäväksi! Eli jos kaipaa puuhaa pienten lasten kanssa, niin suosittelen käymään. Toki näyttely on kiinnostava myös aikuisnäkökulmasta, sillä siellä on paljon lapsuuteen liittyvää historiamatskua.
En itse ollut etukäteen selvittänyt näitä leikkimahdollisuuksia ja täten ehdittiin oleen pitkä tovi kengät jalassa näyttelytiloissa ennen kuin välähti, että olisi varmasti ollut fiksua ne riisua. Miten se niin herkästi aina unohtuukin, jos ei ole isoa lappua asiasta tai muita vieraita näyttämässä esimerkkiä. Lapset osaa omatoimisesti riisua kenkänsä aina, jos mennään vähänkään mihinkään leikkipaikkaa muistutttavaan nurkkaukseen, mutta täällä hämäännyttiin kaikki. Joten kyllä, kuvissa näkyy kengät jalassa, mutta haluan mainita, että asia hävettää ja nolottaa näin jälkikäteen. Ei kylläkään nähty kehoitusta riisua kenkiä, mutta oma maalaisjärki petti.
Mutta tosiaan, kävin lasten kanssa viime viikon lopulla tutustumassa näyttelyyn ja viemään pehmolelut yökylään museoon, sillä samaan aikaan oli lelujen yö -tapahtuma.
Pipsa Possu ja Jyri jäivät siis yöksi hengaileen museolle ja seuraavana päivänä hakiessa lelut takaisin kotiin, sai nähdä kuvia, mitä kaikkea siellä oltiin puuhattu. Nämä tällaiset tapahtumat on ihania ja niitä silloin tällöin on ainakin kirjastoissa ja museoissa. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun osallistuttiin lelujen yöhön.
Ihanaa, kun tällaisia järjestetään! On siinä kuitenkin ollut vaivaa kuvata kaikki lelut yksitellen jossain ja vielä paljon yhteiskuvia. Osa leluista oli viety museosta uloskin ja Backaksen kartanolle.
Ilman tätä lelujen yötäkin tämä on kyllä heittämällä kivoin näyttely Vantaan kaupunginmuseossa, minkä oon käynyt katsomassa. Tykkäisin varmasti, vaikka ei lapsia olisikaan.
En itse ollut etukäteen selvittänyt näitä leikkimahdollisuuksia ja täten ehdittiin oleen pitkä tovi kengät jalassa näyttelytiloissa ennen kuin välähti, että olisi varmasti ollut fiksua ne riisua. Miten se niin herkästi aina unohtuukin, jos ei ole isoa lappua asiasta tai muita vieraita näyttämässä esimerkkiä. Lapset osaa omatoimisesti riisua kenkänsä aina, jos mennään vähänkään mihinkään leikkipaikkaa muistutttavaan nurkkaukseen, mutta täällä hämäännyttiin kaikki. Joten kyllä, kuvissa näkyy kengät jalassa, mutta haluan mainita, että asia hävettää ja nolottaa näin jälkikäteen. Ei kylläkään nähty kehoitusta riisua kenkiä, mutta oma maalaisjärki petti.
Mutta tosiaan, kävin lasten kanssa viime viikon lopulla tutustumassa näyttelyyn ja viemään pehmolelut yökylään museoon, sillä samaan aikaan oli lelujen yö -tapahtuma.
Pipsa Possu ja Jyri jäivät siis yöksi hengaileen museolle ja seuraavana päivänä hakiessa lelut takaisin kotiin, sai nähdä kuvia, mitä kaikkea siellä oltiin puuhattu. Nämä tällaiset tapahtumat on ihania ja niitä silloin tällöin on ainakin kirjastoissa ja museoissa. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun osallistuttiin lelujen yöhön.
Ihanaa, kun tällaisia järjestetään! On siinä kuitenkin ollut vaivaa kuvata kaikki lelut yksitellen jossain ja vielä paljon yhteiskuvia. Osa leluista oli viety museosta uloskin ja Backaksen kartanolle.
Tällainen toiminta on hyvä tapa tuoda museota lähemmäksi tavallista käyttäjää, varsinkin lasta. Omasta lapsuudestani muistan, että museo on vain pölyinen, pimeähkö paikka, jossa on vanhoja esineitä, joiden tarkoitusta ei ymmärrä. Onneksi aikuisena käsitys on muuttunut.
VastaaPoista