Sivut

lauantai 30. tammikuuta 2016

#blogisitarina

Things to make and do -blogin Maija haastoi minut kertomaan blogini tarinan.

Ai miksi perustin blogin. Sitä aina kysytään ja mitä siihen voi sanoa? Kunhan perustin! Tuosta noin vaan, "luo uusi blogi".  Ihan vaan pelkille käsitöille ja muille luoville projekteille. Se oli 2008. Valmistuin insinööriksi amk:sta, pääsin töihin ja menin naimisiin. Melkoinen vuosi siis. Koulun loputtua oli yhtäkkiä aivan tuhottomasti vapaa-aikaa (silloin oli niin nuori, sittemmin tuntuu ettei töiden jälkeen ole mitään aikaa ollenkaan) kun ei tarvinnut stressata tenteistä, labraselkkareista eikä opinnäytetyöstä. Ja keskellä viikkoa ei voinutkaan enää juhlia. Tuolloin blogi oli vain ja ainoastaan käsityöblogi, ihan anteeksi pyytelin jos jotain muuta aihetta sivuutin. Jos jotakuta kuitenkin kiinnostaa, mitä se elämä silloin oli niin se oli töiden lisäksi bodypumppia, bodycombattia, spinningiä, zumbaa, juhlimista ja krapulahorkassa käsitöiden vääntöä. Matskut oli paljolti kierrätysjuttuja omista nurkista tai kirppiksiltä. Blogin lukijapiiri koostui lähinnä jo olemassa olevista internet- ja live-elämän tutuista sekä kourallisesta sinne muuten vaan löytäneistä saman henkisistä ihmisistä. Sai kirjottaa mitä vaan, kukaan ei paheksunut eikä takertunut epäolennaisuuksiin ja kaikki tajusi kaikki vitsit. Ei muuten tajua enää. En puhunut blogista julkisesti juurikaan. Töissä muutama ihminen tiesi. Tai, kaikki varmaan mutta ei siitä mun kanssa puhuttu. Henkilökohtaisella Facebook-sivullani en edes sivunnut aihetta "blogi" ennen vuotta 2012.


Aika pian kuvioihin tuli neulegraffitit. Se oli hiton hienoa aikaa ja en saata uskoa että siitä on jo niin kauan. Viimeisimmässä lehtihaastattelussa mainitsinkin että harrastin NUORENA neulegraffiteja. Niin kauan on aikaa vuodesta 2009. Nyt en enää siihen edes lähtisi kun kaikki urpot ovat löytäneet internetin ja huutelijoita riittää. Oli niitä silloinkin mutta uskoisin että nyt olisi paljon enemmän. Tuolloin olin tosi tarkka että jos mun nimi mainitaan jossain neulegraffitien yhteydessä niin blogin nimeä ei saa olla. Ja toisinpäin. Mua haastateltiin jopa Hesariin. Vaikka en siis todellakaan ollut sitä hommaa itse keksinyt, vaan matkinut muilta ja inspiroitunut. Sitähän varten kässäblogit just onkin mahtavia, inspataan toisiamme! Neulegraffitit vei mut myös luennoimaan ja pitään työpajoja aiheesta, ihan kreisiä! Sanon vielä kerran että se oli ihan hiton hienoa aika se! Ja niiiiiiiiin 2009-2010



Blogini historian merkittävin kulmakivi oli se kun mua pyydettiin ja lupauduin mukaan Yle tv2:n Blogistania-sarjaan. Mä mietin ja harkitsin sitä todella paljon. Yhtä henkilöä lukuun ottamatta kaikki joilta asiaa kysyin, taisivat olla sitä mieltä että älä mene. En tiedä että senkö vuoksi että halusivat kompata kun selkeästi epäröin vai miksi. Mutta suostuin sitten kuitenkin. Mutta kaverit eivät suostuneet mukaan. Jos olisi ollut mikä tahansa muu kuin yle, en olisi minäkään suostunut. Uskoin ja toivoin että ohjelma on asiallinen ja olihan se. Käännekohta tässä oli siis että tulin rytinällä ulos kaapista blogini kanssa. Olin aina pitänyt matalaa profiilia ja nyt sitten kaikki saa tietää. KAIKKI. Ja sen uusintoja tuntuu tulevan joka vuosi ja aina välillä joku semituttu luulee että olen taas raskaana kun ei hiffaa uusinnaksi. No, yhdellä kertaa sitten kyllä olinkin, viime syksynä :D Kevät 2012 näkyy piikkinä tilastoissa, just ehkä sen ohjelman takia ja koska synnytin silloin esikoiseni eli blogiin tuli paljon äitejä. Sitäkin kipuilin etukäteen kauheasti mutta kamoon hei, ihan äitiysblogihan tästä sittemmin tulikin ja todellakin haluttua kohdeyleisöä ovat kanssaäidit! Samalla tietysti karkasi osa lukijoista kun tajusi että no nyt se on sitten vaan vauvaa. Saan edelleen välillä kuulla että luin sun blogia ennen kuin sait lapsen. Ai jaa, kiva. Mutta kuulkaas, tää on elämää, ei voi mitään.



Aika kauan silti aiheet pyörivät lähinnä käsitöiden ympärillä, vaikkakin vauvakäsitöiden, ja vasta aloitettuani osittaisen hoitovapaan esikoisen kanssa, tuli kuvioon isommissa määrin retket lapsen kanssa. Jäbä on melkoinen menijä ollut ihan pienestä taaperosta asti. Hän on nyt vasta alkanut viihtyä jossain hiekkalaatikolla tms, sitä ennen ollaan vaan menty, tultu ja menty. Jo todella pienenä hän käveli kilometritolkulla ja sehän on oikeastaan tosi hieno homma sillä kyllä minäkin viihdyn paljon paremmin metsissä ja museoissa ja kylillä kuin lähileikkipuistossa joka autuas päivä. Huomasin että niillekin postauksille löytyi kohderyhmänsä joten jatkoin ja jatkan edelleen. Lisäksi juna-aiheita olen nostanut esiin kun ollaan koko perhe niihin hurahdettu. Mutta blogissa en raportoi koko elämääni, se tuntuu joskus joiltain unohtuvan.


Tässä kahdeksassa vuodessa blogi on siis elänyt aika paljonkin. Kuviin panostan nykyään tietenkin enemmän ja saatan odottaa pitkiäkin aikoja valmistuneen työn esittelyä kun ennen se piti saada kuvattua ja blogiin heti samantien vaikka keskellä yötä. Nyt maltan jopa odottaa päivänvaloa. Kuvakoon olen aina pitänyt suhteellisen suurena (siis siihen nähden mikä kulloinkin on ollut ajan henki, alussahan ne oli kaikilla paljon pienempiä kuin nykyään. Tekniikka kehittyy). Minusta ainakin on turhauttavaa katsoa jotain hulppeeta luomusta kärpäsen paskan kokoisesta kuvasta. Nykyään suuri osa lukijoista varmaan selaa blogia puhelimella jolloin sillä ei ole merkitystä mutta itse nautiskelen blogit tietokoneen äärellä ja arvostan isoja kuvia. Blogiini on oleellisesti liittynyt aina myös se että kerron rohkeasti missä olen epäonnistunut. Vaikka tottakai pyrin ottaan kuvat niin että työt näyttävät mahdollisesti paremmilta mitä livenä ovatkaan mutta jos vaikka haluaa esittää sen huikeen ideansa vaikka toteutus onkin hävettävän huono. Ehkä pitäisi siitä kirjoittaa joskus ihan erikseen: näin saat paskan työn näyttään paremmalta blogissa.

En ole koskaan jaksanut kalastaa lukijoita esimerkiksi nimeämällä kuvia ja blogitekstejä siten että löytyisivät paremmin googlesta tai tekemällä blogille Facebooksivuja, ajastamalla postaukset siihen kellonaikaan jolloin olisi eniten lukijoita jne sillä en ole kokenut tarvetta. En edelleenkään halua tehdä itsestäni numeroa ja silti uskallan väittää että tämä on yksi suosituimmista suomalaisista käsityöblogeista. En tiedä miten sen olen tehnyt mutta tässä sitä ollaan.

En muista yhtään ketkä kaikki tähän ovat jo osallistuneet, kääk! Haasta itsesi siis jos siltä tuntuu :)

Haasteessa oli seuraavanlaiset säännöt:
  • Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen)
  • Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.        
  • Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen. 
  • Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.  
  • Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina -haasteen käynnisti: kototeko-blogi

38 kommenttia:

  1. Mä taisin löytää sun blogin juurikin blogistanian kautta. Tykästyin ideaan neulegrafiteista ja mietin silloin, että olisipa mukavaa puuhaa. Jäi ajatuksentasolle. Ehkä mä vielä joskus kehtaan käydä viemässä yhden tänne meidän kaupunkiin. :)

    Mukava tarina ja kiva blogi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neulegraffitit oli kyllä mukavaa puuhaa, varsinkin oli pari kaveria jotka harrasti sitä kans niin pääsi yhdessäkin laitteleen :)

      Kiitos! :)

      Poista
  2. Oon seuraillu sun blogia melkein alusta asti ja lempparina käsityö/diy blogeista oot edelleen! :) Ikävää kuulla et oot joutunu rajottaa huumoria teksteissä, kun kaikki ei vaan ymmärrä. Niiiin tylsää, muhun ainakin osuu ja uppoo! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se käy ihan tahtomattakin niin että kun lukijoita tulee enemmän, alkaa rajottaan ainakin jotenkin. Mutta yritetään pitää huumoria mukana siitä huolimatta! :)

      Poista
  3. Minä en ees enää muista mistä aikoinaan tämän blogin löysin, mutta ennen blogistaniaa se jokatapauksessa oli. Mukana ollaan vaikka blogisi onkin muuttunut. Kaikki tämähän on elämää ja kukapa sitä nyt ykstoikkoista blogia jaksaa vuosi tolkulla lukea 😊 Olen hieman kade että olet saanut blogin pysymään hengissä näin kauan 😊 Itselläni menossa jo ties kuinka mones.. 😂 keep up the good work!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahdotontahan sitä oisi tällä iällä pitää blogia joka ei muuttuisi, kun olen kuitenkin ihmisenäkin muuttunut niin paljon siitä mitä oli 25-vuotiaana. Vaikka ei olisi lapsiakaan. Mä just joku päivä mietin että kyllästyyköhän näihin käsitöihin tai blogin pitämiseen koskaan. No, tuskin nyt ainakaan ihan heti.

      Poista
  4. En muista mistä ja milloin sun blogin alun perin löysin, mutta tosi tosi kauan tämä on kyllä ollut mun yksi lemppariblogeista, ja varmaan yksin ensimmäisistä blogeista mitä oon ees alkanut oikeesti seuraamaan. Oot inspiroinut mua ihan hurjasti nimenomaan käsitöihin, jotka on ala-asteelta lähtien ollut semmonen kamala mörkö mulle. Nyt neulon koko lähipiirin sukat ja virkkaan tiskirätit, ja muutenkin uskallan tehdä ja kokeilla, ja se on ollut mulle tosi suuri rikkaus! Tykkään hirveästi siitä miten suoraan kirjoitat asiat, ja lukisin sun postauksia vaikka varmaan ilman kuvia kun tykkään niin kovasti kirjoitustyylistäsi, ei sillä etteikö ne kuvat olisi ihania ja tarpeellisia myöskin. :D Mulla ei itsellä ole lapsia (eikä varmaan tulekaan moneen vuoteen ainaskaan jos koskaan), mutta mua ei kyllä ole vauva- ja lapsijutut haitanneet sitten ollenkaan. Jotenkin oon omankin blogini kohdalla ajatellut että se näyttää siltä kuin elämä juuri sillä hetkellä näyttää muutenkin, ja siltä se saakin näyttää. Ja toisaalta eihän sitä kenenkään blogia tartte lukea jos ei tunnu omalta enää. Tulipas tällanen oikeen fanityttöhehkutuskommentti, mutta ehkä semmosetki on ihan kivoja välillä lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä on niin parasta lukea että olen oikeasti inspiroinut ja innostanut ihmisiä! Se jos mikä on itsellekin palkitsevaa! Ja joo, blogin pitää saada näyttää siltä mikä kirjoittajalle on kulloinkin tärkeää, kenenkään kun ei tosiaankaan ole pakko lukea :) Mutta joo, mäkin fanitan joitain bloggaajia niin että on ihan sama mistä ne kirjoittaa, mä diggaan silti! :D

      Poista
  5. Blogistania minutkin tönne johdatti alunperin. :) kaiken kaikkiaan ihana blogi! Ja vuosien aikana todellakin kirjoitusten tyyli muuttunut, mutta itse näen tämän vaan hyvänä asiana! Justiin täydellinen sekoitus lapsiperhearkea, seikkailuja ja käsitöitä! SUURI kiitos hyvästä ja mielenkiintoisesta blogista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, suuri kiitos sinulle kivasta kommentista! :)

      Poista
  6. Tätä oli kyl kiva lukee :) Muistan mite innoissani olin, kun Blogistania alko. Katoin sitä iha into piukeena, siihen oli otettu niin ihania blogeja. Mie en muista, että löysinkö siun blogin sitä kautta, vai olinko törmänny siun blogii jo aikasemmin. Noh kuitenkin, mie muistan myös sen, että kun miulla ei ollu vielä omaa blogia, niin kävin joka päivä (oikeesti JOKA PÄIVÄ) kurkkaamassa tänne, että oliko siulta tullu uutta postausta. Olin iha koukussa tähä siun blogii :D Käyn toki edellee tääl lukemas kaikki siun postaukset, se on nyt vaa kätevämpää ku on oma blogi, niih omalta lukulistaltaan näkee millon oot tehny uuen postausen. Ei tarvii iha joka päivä käyä kyttäämässä ;D Mut joo sie oot kyl yks niist isoista "syypäistä", minkä takia sain itelleni myös innostuksen alkaa kokeilee käsitöitä :) Joten nöyrä kiitos siitä! Muistan myös mite ihailin noita siun neulegraffitteja ja muutenkin kaikkee ihanaa ja värikästä mitä sie teit. Koin, että ite tarviin myös väriä elämään niih käsitöiden avulla saiki sit väriterapiaa kyllikseen :)

    Ja mie oon aina tykänny tästä siun kirjotustavasta, ku kirjotat niin luonnollisesti ilman mitään jäykkiä tekstejä ja kauheen hienostunutta kieltä = siun blogii on helppoo ja rentoo lukee. Tykkään!

    Ohhoh, tulipas nyt paljo muistoja mielee :D Aattelin et kommentoin vaan jotain et "Mieki oon lukenu siun blogia jo pitkään" mut tää lähtiki vähä rönsyilee :D

    Noh mut toisaalta, kiva päästä sanomaa siulle nää jutut, nyt ku tähä aiheesee mentii! Kiitos siis miljoonista inspiraatioista, väreistä ja nauruista, mitä oon siun blogista saanu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se eka kausi blogistaniaa oli huikee!

      Voi että, ihanaa että oon oikeesti innostanut ihmisiä näin! Saa käydä joka päivä katsomassa tottakai! :D :D :D

      Mä tykkään kirjoittaa rennosti. Vierastan jotenkin sitä ajatusta että kirjoittaisin blogia kuin olisin joku toimittaja vaikka en ole. Nostaisin itseäni muiden yläpuolelle kertomalla että tee näin niin oot super. Vaan mieluummin kerron että minä tein näin ja näin kävi. Toki jossain yhteistyöpostauksissa pitää kertoa semmosta tiukkaa faktaa mutta se on eri asia. Jotkut kyllä kirjoittaa tosi hyviä ammattimaisia blogeja vaikka ei mitään toimittajataustaa olekaan eikä se mua haittaa, mutta omaan tyyliini se ei oikein istu.

      Ihanaa kun kommentoit!!! :)

      Poista
  7. Silloin joskus kun löysin käsityöblogien maailman, luin pitkään säännöllisesti vaan kahta blogia, Hupsistarallaa ja Muita Ihania. Ni silloin sen Serlayhteistyön aikana mua huvitti että hei, meikä on noiden kahden huipun joukossa :D
    Tää oli mielenkiintoista lukea, tuo elinkaari tähän asti! Toinen samanmoinen sit edessä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mä olin kans Serlayhteistyön kanssa että ei jummijammi mihin huippubloggaajajoukkoon oon päässyt! :D

      Poista
  8. Voi ku kiva tarina.
    Oon lukenu sun blogia jo vuosia varmaan aikakin viis vuotta. Sun blogi oli ensimmäisiä joita aloin lukea. Muita ihania oli pitkään myös lukulistalla ihan alussa, mutta jostain syystä se jäi pois.
    Itse teen hyvin vähän käsitöitä nykyään, koska aika ei kahden pienen lapsen kanssa riitä kaikkeen mihin haluaisin. Ihailenkin sitä että jaksat ja saat aikaiseksi lapsien ohella tehtyä niin paljon käsitöitä.
    Odotan sitä että tyttäresi nuket ja muut lelut saavat myös vaatteita ym tykötarpeita. Uskoisin että teet niitä myös itse kuten pojallesikin olet tehnyt liesiä yms joulukalentereita. Matkin muuten sen liesi idean sulta.😃
    Olen myös vähäisiin "kötöstyksiini" saanut paljon ideoita ja inspiraatiota blogistasi.kiitos siis että edelleen jaksat pitää blogia. Kaikki lapsiin liittyvä retkistä ruokaan ja käsitöihin kiinnostaa.
    JA erityisesti se että blogisi on niin suorapuheinen. Vitsit uppoo muhun ja niitä ehkä välillä on vähän ikäväkin... Ymmärrän kyllä että jollain se herne menee nenään ja niiden kommentteja ei kukaan jaksa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää käsityöt on mun tapa nollata lapsiperhe-elämää, puikot viuhuu joka yö pikkutunneille asti. Eiköhän sitä tytöllekin tule leluja sitten tehtyä :)

      Kiitos paljon kauniista sanoista, yritän upottaa huumoria lisää postauksiin :)

      Poista
  9. Taisin päätyä tänne blogiin joskus silloin, kun neulegraffitit oli kova juttu. Tein sitten jokusen itsekin tänne kotikaupunkiin. Hupsistarallaa on ollut mun suosikkiblogeja läpi vuosien :)

    Mutta välillä sitä aina ihmettelee, että miten kauan on ollut näitä joitakin yksipuolisia puolituttuja ihmisiä blogien kautta elämässä mukana. Kun siis joitakin blogeja on vaan seurannut niin paljon pitempään, kuin mitä on tuntenut ketään live-elämässä olevaa ihmistä. Paljon on tapahtunut ns. oikeassa elämässä, mutta blogi-ihmiset ovat pysyneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, se on kyllä tavallaan hassua. Itsekin olen seurannut joitan blogeja ihan tuhottoman kauan joten fiilis on tuttu!

      Poista
  10. Oon elänyt kanssasi samaa elämänvaihetta melkein blogisi alusta asti. Muistan kun puhuit häistä ym. Silloin 2007-08 olin itsekin vastavalmistunut, sain töitä ja muutin nykyisen aviomieheni kanssa yhteiseen kotiin. Innostuin todella kirppareista, varmasti osittain blogisi ansiosta. AI että on ikävä niitä lauantaipäivä, kun vietin koko päivän kirppareita kierrellessä.

    Sittemmin olen saanut kaksi lasta, kuten sinäkin :). Käsitöiden suhteen en ole paljon päässyt eteenpäin, mutta kyllä sitä melkein kokoajan on jotain tekeillä ainakin ajatuksen tasolla :D.

    Todella jännää, että voisin tavatessamme muistella elämäsi vaiheita, mutta sä et tietäisi musta mitään :) ihmeellistä tämä elämä!

    T. Pitkäaikaisin lukijasi Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirpparit on kyllä mahtiksia! Nykyään tulee tosin kotiutettua niistä lähinnä lastenvaatteita :D :D

      Ja joo, toi on kyllä hassua, oon itse miettinyt samaa kun joitain blogeja olen seurannut iät ja ajat!

      Poista
  11. Kiitos postauksesta, tätä oli tosi kiva lukea! Mä taisin päätyä sun blogiin sen jälkeen, kun oltiin oltu samassa Kerän bloggaajatapahtumassa ja piti stalkata kaikki siellä tavatut tyypit. ;) Tykkään nimenomaan sun huumorista ja sitten tietysti suu auki seuraan, miten paljon (ja hienoja) käsitöitä ehdit tehdä. Ymmärrän kyllä, että lapsiaiheet ei kiinnosta kaikkia, mutta ilman muuta blogin kuuluu elää bloggaajan elämäntilanteen mukana. Ja meille samassa elämänvaiheessa olevillehan se on tosi kivaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luin sun blogia jo ennen sitä bloggaajatapahtumaa mutta en olisi tunnistanut sua ennen kuin tuli siellä puheeksi :D Pitäisi aina ensitöikseen esitellä kaikki tyypit ;)

      Musta tuntuu joskus että oon vähän jo sairaalloisen koukussa johonkin neulomiseen esim. Ehkä voisi joskus kokeilla olla viikon tekemättä käsitöitä, mitä siitä tulisi, kääk! :D

      Poista
  12. Olipa hauska lukea tarinasi! Ihan vasta kun tänne löysin, niin en tiennytkään, että oletkin ihan julkkis ;) :D Tykkään rempseästä otteestasi, hifistelijöitä on tarpeeksi ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Julkkis joo :D :D :D Kieltämättä on aika monta "15 minutes of fame" -hetkeä ollut tällä blogiuralla mutta en koe silti olevani yhtään sen kummoisempi. Joo, hifistelkööt muut, minulle se tekeminen on tärkeintä :)

      Poista
  13. Luin joskus ihan alkuaikoina jo tätä blogia, ei aavistustakaan mistä alunperin eksyinkään tätä lukemaan. Sun wreck this journal- postauksien innoittamana hommasin saman teoksenkin. Tuolla se kirjahyllyssä pölyttyy, ehkä se jää sittenkn jälkikasvulle ihmeteltäväksi:)Jossain vaiheessa kuitenkin (mun omien lasten myötä) blogin sisältä ei vastannut mun kiinnostuksen kohteita enään, ja jäi sitten seuraaminen sivummalle. Mutta se on ihana, että blogit elää ja kehittyy, nyt oon taas suurella mielenkiinnolla seuranut sun postauksia, kun sisältö sopii omaankin lapseperhe-elämään. Käsityöt ja se kuinka kekseliäs sä oot on tietty parasta! Ja tykkään kyllä myöskin kovasti siitä, että rehellisesti kerrot myös niistä ei niin onnistuneista projekteista ja musta sun vitsit on kyllä hyviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wreck this journal kolahti ja kovaa muhun aikoinaan mutta sen jälkeen mitkään vastaavantyyppiset kirjat eivät ole pystyneet samaan.

      Mukavaa että taas sisältö vastaa taas omaa elämäntilannettasi :)

      Kiitos kommentista! :)

      Poista
  14. Ihana tämä! Oonkin ollut lukija ihan alusta asti, varmaan LiveJournalista alunperin tänne pöllähdin..? En muista. En kyllä myöskään käsitä, miten noista neulegraffiteistakin on noin pitkä aika. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en kans pysty millään sisäistään että graffitiajoista on niin kauan! Ihan hullua miten tää aika menee!!!!

      Poista
  15. Ajattelin kirjoittaa oman tarinani, vaikken haastetta saanutkaan :B

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mut mähän haastoi jokaisen haastaan itsensä mikäli haluaa joten anna mennä vaan! :)

      Poista
  16. No tulin mie nyt tännekin mainomaan. Luetteloin hopusti vielä minun lemppareita sinun blogista, hoppu nauttimaan esikoisen päikkäriaikarauhasta!
    - Sinun ihana, värikäs tyyli!
    - Huumorinkukat <3
    - Nuo kukkaset etenkin vähän vinksalleen menneistä töistä raportoidessa
    - Tekemisen palo - ei niin kaavalla, säännöillä ja täydellisyydellä väliä
    - Retket!
    - Hyvät kuvat! Simppelit.
    - Olen itse isoluinen ja -kokoinen. Olen monesti jättänyt ostamatta tai ompelematta jonkin vaatteen siksi, kun olen ajatellut ettei sellaista kannata pukea isoon, pitkään ja leveään, muhkuraiseen varteen. Siolet kyllä toista maata! Kaikki väri-iloittelut, mekot, sortsit, tunikat, voi taivas! Olen saanut sulta inspiraatiota ja uskallusta. Semmosta tervettä hälläväliäasennetta siihen, mitä muut mahtaa ajatella. Et ehkä niin tietoisesti sellaista ajatusta ole keskittynyt välittämään, mutta mie olen saanut paljon hyvää energiaa. Kiitokset! Äläkä vain lopeta bloggaamista! Olit ihan huippu Blogistaniassa! Onneksi olkoon vielä vauvasta ja hienosta perheestä :---)
    Laura/ @luomuluumu ig

    VastaaPoista
  17. Kun surffailee sitä päätyy joskus ihan hassuihin paikkoihin. Tän sun blogin löytäminen siihen graffitiaikaa oli hieno ylläri. Ja vaikka sulla aiheet on muuttuneet niin mitä siitä: sä kirjotat ihanan reteesti ja rehellisesti ja sä toteutat värikästä näkemystäsi. Se on rohkaissut keltaista väriä rakastavan mustiin pukeutuvan naisen sisustamaan kotinsa keltaisella ja neulomaan värikkäitä asusteita. Jatka vaan omalla linjallas (on muuten tosi koomista näin vähän vanhemman naisen lukea niitä sun huomautuksia "tiedoksi huolestuneille" - minulla on monta sisarta ja meitä kasvatettiin hyvin rennosti ja hyvin kävi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, näitä kommentteja on ihana lukea :)

      Hahaa ja joo, mua itteenikin välillä huvittaa nuo mun "tiedoksi huolestuneille" mutta valitettava tosiasia on että ilman niitä joku huolestunut anonyymi saletisti kommentoisi ja ilmaisisi huolensa :D

      Poista
  18. Harvan blogin löytyminen jäänyt omaan mieleen ;) Mutta olin pakkaamassa kesken työpäivän meidän väliaikaiskämpän tavaroita ja kyllästyin kesken kaiken ja vedin pitkäkseni sohvalle ja pistin töllön päälle. Blogistaniahan sieltä tuli ja tänne eksyin ja siitä lähtien käynyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, ihana tarina! :) Kiva että kävi noin ja löysit tänne :)

      Poista
  19. Mä luin sun blogia ennen kuin sait lapsen ja luen edelleen, vaikkei omia olekaan. Jotain käsityöjuttuja etsiessäni aikoinaan löysin blogisi ja se on toinen kahdesta, joita olen uskollisesti seurannut vuosia. Sun käsityöt on upeita ja ihanan värikkäitä, vaikka oma tyylini on todella erilainen, nautin sun kädenjäljestä. Blogisi myös lämmittää täydellisyyteem joka asiassa pyrkivien blogien keskellä. Iloitsen aina jos et ole silittänyt jotain. :)

    VastaaPoista
  20. Työkaverini aikanaan kertoi katsoneensa blogistaniaa ja suositteli mua katsomaan sun jakson yleareenasta ja mähän katsoin :) sen jälkeen seurasin tovin blogiasi, jäbän syntymän molemmin puolin. Olin vuosia niin, etten käyttänyt oikeestaan konetta ollenkaan ja nyt pikkuhiljaa oon uudestaan ruvennut lukemaan blogeja. Ihan piti ylen sivuilta käydä lunttaamassa blogisi nimi, kun en enää muistanut. Yhtäön ei haittaa, että blogissa on muitakin aiheita nykyään :) ajattelin pikkuhiljaa lukea uusien postauksien lisäksi myös taaksepäin näitä tekstejä.
    Jenni

    VastaaPoista