Maailman huonoin messubloggaaja

Suomen kädentaidot -messut Tampereella vielä tänään!

Itse kävin paikalla eilen ja huh huh että oli ihan erilainen reissu kuin yleensä. Tämä oli siis minulle kolmas kerta kyseisillä messuilla ja kahtena edellisenä kertana olen ollut paikalla kahtena päivänä ja yöpynyt hotellissa. Nyt vauvan kanssa tehtiin pikaisempi päiväreissu. Minulla oli perjantaina työpaikan pikkujoulut ja se kuuluu Tampereen kässämessujen kanssa "en jätä väliin ilman todella pakottavaa syytä" -kategoriaan ja nyt ensimmäistä kertaa osuivat samalle viikonlopulle joten olin varautunut krapulamessuiluun. Ja koska halusin ottaa vauvan mukaan asusteeksi (olisihan se nyt voinut kotonakin olla sen aikaa) niin päätin että tänä vuonna paikan päälle mennään autolla (koska bussimatka Tampereen keskustasta messuille on aina niin ruuhkainen etten halunnut mennä rattaiden kanssa tukkeeksi ja jos olisin ottanut taksin, olisin tarvinnut vauvan turvakaukalon mukaan ihan vain sen vuoksi). Ja koska itse olisin mahdollisesti aamulla vielä promilleissa, piti valjastaa mies kuskiksi. Ja sitten piti pakata myös jäbä mukaan. Siis hirveä säätö jo tässä suunnitteluvaiheessa! Mainittakoon että mies ja lapsi viihtyivät mainiosti koko päivän Tampereen leikkipuistoissa.

No, lauantaiaamu koitti ja olin jopa ehtinyt nukkuun jokusen tunnin baarista palattuani ja olin ihan valmis lähteen seitsemältä liikenteeseen jotta oltaisiin heti ysiltä messuilla KUTEN AINA ENNENKIN. Kyllä, on ollut tapana olla paikalla aina HETI maksimoidakseen messukokemuksen. Noh, tietäähän sen että kello löi jo yhdeksää ennen kuin oltiin koko lössi päästy kotipihaa pidemmälle. Siinä vaiheessa jo itkin että turha tässä saatana minnekään edes lähteä kun ollaan perillä vasta yhdeltätoista, yhyy, 6 tuntia messuilla ei riitä mihinkään. En ehtinyt kiukutella koko matkaa koska nukahdin. Heräsin lopulta siihen totuuteen että autojono messualueelle oli aivan infernaalisen pitkä ja jono m-a-t-e-l-i. Vitutus nosti taas päätään. Pitikin lähteä autolla. Tätä se yksityisautoilu teettää, ihan oikein mulle, bussilla oltais jo perillä. Jäin vauvan kanssa pois läheisen Citymarketin parkkiksella ja otettiin kävelyspurtti alueelle. Ei siinä muuten mitään mutta olin pukenut vauvan automatkaa varten, en ulkoilua varten (virhe kyllä siinäkin mielessä että entä jos se auto olisi hajonnut tien poskeen). Jouduin lisäpeitteleen vauvaa omilla ulkovaatteillani ettei hän paleltuisi ja sittenhän toki palelin itse.

Ensimmäisenä asiana viimein sisään päästyäni oli löytää lastenhoitohuone ja vaihtaa vauvan vaippa ja antaa maitoa jotta voidaan sitten rauhassa aloitella. Jonotin aikani ja viimein lastenhoitohuoneesta poistui HENKILÖKUNTAAN kuuluva ihminen jolla ei ollut lasta mukana. Ehkä hän haluaa asioida potalla, tiedä sitä sitten mutta vähän kyllä pisti siinä vaiheessa ärsyttään. Ja koko sen ajan kun itse huolsin vauvaani, roikkui joku ovenkahvassa. Kyllä, tämä on jumalauta varattu, uskokaa jo.

Viimein pääsin kiertään itse messualueelle ja surffailin yllättävän sujuvasti ketterien matkarattaideni kanssa mutta kahdesti silti kuulin vanhempien rouvahenkilöiden suusta mutinaa että kaikkialle sitä pitääkin vaunujen kanssa änkeä. Kyllä, olin itse samaa mieltä ennen kuin sain omia lapsia. Edelleen jätän kyllä enemmän kuin mielelläni lapset kotiin kun menen tilaisuuksiin joissa on ahdasta mutta en silti suostu siihen että vauvan kanssa olisi pakko jäädä aina kotiin ja tuore äiti ei saisi ylpeänä esitellä uutta tulokastaan messuilla jossa yksi parhaista asioista on juurikin tuttujen ja vähemmän tuttujen käsityöihmisten tapaaminen. Sori vaan mummelit, mä nyt menen tästä näiden vaunujeni kanssa, koittaa kestää. Harkitsin kyllä kantoliinan ottamista mukaan mutta ajattelin vauvan olevan kuitenkin paremmassa turvassa tungoksessa vaunuissa kuin kankaan sisässä.

Huomasin hyvin pian että nyt ei kertakaikkiaan pysty keskittyyn valokuvien ottamiseen. Jätin sitten ottamatta joten messupostaukseni blogissa tulee sekin nyt siis oleen jotain muuta kuin mihin ollaan totuttu.

Olin etukäteen ajatellut että hankin messuilta lämpöiset kintaat koska mun käsiä paleltaa talvella niin ettei siihen mitkään omaneulomat lapaset enää auta mitään. Lisäksi olin haaveillut teeteen alpakkasukkalangasta koska sitä on niin paljon nyt viime aikoina kehuttu. Kangasostokset olivat myös sallittuja (kuvan kangas Verson puodista) ja puikottimia tarvitsin lisää. Joulukortit (Terhi Mickelsson) ja KäsKimallus-heijastin olivat puhtaita heräteostoksia.

Messuilla on aina ollut tietenkin parasta bongata jotain itselleen uutta eikä vain kiertää niiden vakiolankakauppojensa kojuja. Kangasostoksilla tietty on huippua se että säästää postikulut kun ostaa messuilta. Kyllähän sitä nytkin bongasin kaikkea uutta ja hienoa mutta kun koin niin ongelmaksi sen oloni siellä vaunujen kanssa niin ei tullut yhtään luontevasti nyt että olisi kirjoittanut jonnekin nimeä ylös, ottanut käyntikorttia tai edes valokuvaa. Sovitaanko nyt niin että olen äitiyslomalla messubloggaamisesta? Sovitaan. Huh.

Messuilla oli tosiaan bloggaajia varten varattu pöytiä yhdestä kahvilasta ja pidettiin siellä pieni tapaaminen. Tottakai sinne pöytiin oli eksynyt lauma jääräpäisiä "no tässä lukee että varattu joillekin blogisteille mutta kai me nyt tässä voimme silti istua" -ihmisiä ja näin ollen voi olla että kaikki tapaamiseen tulleet eivät sitten saaneet paikkaa. Osa istui kyllä sitten lattiallakin, oli ilahduttavan paljon vauvoja liikenteessä tässä blogimiitissä! Oli kyllä hurjan kiva nähdä ja kiitos lukijoille jotka tulitte tervehtiin! Ihan parasta siis messuilla on muiden tapaaminen! :)

Sanotaan nyt vielä se kun tässä olen viime aikoina tunnustautunut muutenkin lastenhoitohuonearvostelijana että bloggaajien meeting point -alueen lähimmässä lastenhoitohuoneessa ei ollut minkäänlaista käsienpesumahdollisuutta hoitopöydän yhteydessä vaan lähin lavuaari oli vessakopissa joka oli varattu kun huomasin mällänneeni käteni vauvan paskaan. Onneksi paikalla oli ystävällisiä henkilöitä sillä vessakopissa oleva nainen sattui oleen lypsyllä ja päästi minut peseen käteni sillä välin kun toinen ystävällinen henkilö vahti ettei vauvani tipahda hoitopöydältä. Onneksi kaikki kun samassa veneessä siellä lastenhoitohuoneessa oltiin niin toisiamme autoimme. Kuulin myös bloggaajakollegalta että koko messukeskuksessa oli vain kaksi mikroaaltouunia vauvojen ruokien lämmittämiseen. Itse olin varautunut taas kovamuovisen tuopin kanssa jotta lämmitän vesihauteessa ja hyvä niin sillä mikron metsästys olisi saattanut olla viimeinen pisara kamelin selkään :D

Mutta kaikesta huolimatta siis Tampereen messut ovat aivan paras käsityötapahtuma ja sitä ei aiota jatkossakaan jättää väliin ilman todella painavaa syytä. Ja ensi vuonna minulla ei ole vauvaa joten saavun paikalle kahta kättä heittäen ja kameran hihna heiluen!