Samikset

Kaikki lähti siitä kun neuloin pojalle viime syksynä merinovillaisen raitapaidan (Postaukset siitä täällä ja täällä). Sitten sain kommentin Nuutikki-blogista että siellä oli inspiroiduttu neuloon samalla tyylillä pipo. No, pipokateushan siitä iski mutta kesti jonkun aikaa ennen kuin sain omani puikoille. Otin jouluvapaille kotikotiin mukaan ison nyssykän merinovillajämiä ja aloin hommiin. Pipo olikin aika nopeasti valmis mutta siitä tuli mulle auttamattomasti aivan liian pieni. Onneksi mulla on nykyään lapsi joten kaikki liian pienet tuotokset eivät oletusarvoisesti joudu kirpparille. Pipo siis lapselle ja uutta isompaa puikoille itselle. No, ei siitäkään kyllä kovin löysä tullut. Mikä siinä on että pitää ihmisellä olla näin iso pää ja sitten ei edes ymmärrä tehdä tarpeeksi leveätä pipoa siihen?

Raidat tein siis siten että ensimmäinen kerros oikein, toinen nurin, kymmenen seuraavaa oikein ja viimeinen kerros nurin. Koska siitä tulee niin kivan näköistä, neuloin samaan vauhtiin vielä itselleni lapaset. Tein ensimmäistä kertaa ikinä ilman peukalokiilaa ja vaikka itseänikin vähän epäilytti ja toiset huusi kuorossa että olen tekemässä elämäni virheen, miten sitä nyt tuolla tavoin, ilman peukalokiilaa, ei tule istuvat lapaset, ei voi onnistua, ala-asteella vain ensimmäisiin lapasiin tuollainen nolo reikäpeukalo tehdään, niin kyllä niistä mun mielestä tuli oikein hyvät ja istuvat kun neulos on aika joustavaa verrattuna esim kirjoneuleeseen.

Ei mulla tietenkään näin paljoa jämiä ollut, ostin pipojen jälkeen lisää lankaa "jämälangaksi" jotta sain nämä lapasetkin tehtyä. Lapasten pinkki onkin paljon kirkkaampaa kuin pipojen punainen mutta ei se haittaa.