Tänään on vietetty maailmanlaajuista keskoslasten päivää. Itse olin vielä kässämessuhulinoissa Tampereella joten olen ollut hengessä mukana lähinnä no, henkisesti.
Kun jäbän synnytys käynnistettiin reilut 1,5 vuotta sitten, minulle tuli hänestä mieleen mummuni, jäbän isomummu. Samankaltaisuuksia oli paljon. Pienen pieni ihminen ja vanha ihminen, petipotilaina, omissa maailmoissaan, täysin riippuvaisina muista henkilöistä. Laihat jalat, suut jotka hamuilevat ruokaa.
Kun jäbän synnytys käynnistettiin reilut 1,5 vuotta sitten, minulle tuli hänestä mieleen mummuni, jäbän isomummu. Samankaltaisuuksia oli paljon. Pienen pieni ihminen ja vanha ihminen, petipotilaina, omissa maailmoissaan, täysin riippuvaisina muista henkilöistä. Laihat jalat, suut jotka hamuilevat ruokaa.
Kun jäbä oli 3 kk, tein läheisilleni videokoosteen siihen asti eletystä elämästä ja loppuun painokäyrä. (Haluan huomauttaa että itkukuva on synnytystä seuranneelta päivältä jolloin häntä ensi kertoja pääsin tapaamaan enkä todellakaan osannut vielä keinoja joilla keskoslasta kaapissaan lohduttaa enkä saanut omin päin säätää mitään.)
Tänään kun matkustin junalla kotiin Tampereelta, soi tuo samainen biisi (Alanis Morissette: Hand in my pocket, akustisena) kuulokkeistani ja tuli mieleen tämä video ja sitä myötä myöskin 95-vuotias mummuni joka äskettäin siirtyi kilkattelemaan sukkakutimiaan vehreimmille niityille. Ja siinä minä neuloin junassa mustaa pipoa pojalleni isomummunsa hautajaisiin.
Junassa, neule ja musiikki, ilman jatkuvaa valmiustilaa lapsen vuoksi, oli aikaa ajatella ja käsitellä. Elämän suuret ja pienet ihmeet.
Ja niiden päättyminen.
Ihana teksti. Ja osanottoni mummun poismenosta.
VastaaPoistaTossa videon lopussa toi painokäyrä on mahtava, se kertoo justiinsa siitä, miten pikkuhiljaa, nykäys kerrallaan mennään parempaan päin (jos ja kun kaikki menee hyvin) - silloin kun sitä keskosuutta elää, niin sitä on vain välillä vaikea uskoa. Meillä esikoisen pikkukeskosuudesta on jo seitsemän vuotta, ja arjessa sitä ei enää muistakaan, mutta sitten tulee niitä hektiä, jolloin ne ajat ja tunteet palaa taas tosi elävinä mieleen.
Kiitos!
PoistaSilloin tosiaan käytiin joka viikko neuvolassa seuraamassa painoa ja aina sitä oli tullut hurjasti lisää! Nyt tuntuu jotenkin hassulta kun käydään niin harvoin neuvolassa ja painoa tulee normaalisti eli tosi vähän aina lisää :D Ekana vuonna kun käytettiin vaatekoot 40-86 niin nyt onkin menty samalla vaatekoolla puoli vuotta, what!? Oli siinä kyllä kaikenlaista keskosvauvan arjessa. Mulla ei ole mitään käsitystä miten täysiaikaisen vauvan kanssa toimitaan, mutta eipä kyllä tarvikaan olla. Mutta jos joskus on, niin varmaan aikamoista uuden opettelua olisi se.
Kiitos tän jakamisesta. Tekis mieli halata vaikkei me edes tunneta.
VastaaPoistaKiitos sinulle! :')
PoistaVoi miten ihana video, itkuhan tässä tuli :) Niin liikuttavaa tuo vastasyntyneen väpättävä itku <3
VastaaPoistaT. Hiljainen vakkarilukijasi (joka jumahti blogiisi vaikkei ole yhtään käsityöihminen! :D )
Joo en mäkään pysty tota kuivin silmin katsomaan.
PoistaIhanaa että ei-käsityöihmisetkin viihtyvät täällä :)
Voi että kun ihana video, tuli kyllä tippa silmään! Kiitos kun jaoit sen meidän kanssa! :))
VastaaPoistaPitkään mietin että jaanko vai en ja miehen kanssa asiasta keskusteltiin mutta laitoin sitten, poistin vaan alusta kohdan jossa mun maha paljaana löllyy tuossa käyräkoneella :D
PoistaVoi herran dyydelis, en ollut koskaan tajunnut kuinka laihoja keskoslapset ovat, hölmöä ehkä mutta luulin että ovat joka suhteessa pienempiä kuin normiaikaiset vauvat. Kuvittelin että paino ja pituus on samassa suhteessa. Kyllä tuo pieni paino tuo tipan linssiin. Kiitos tästä videosta, se pisti ajattelemaan.
VastaaPoistaOtan osaa mummosi lähdön vuoksi
Ei kai sitä tulekaan ajatelleeksi ennen kuin osuu kohdalle. Ne kuvat joissa on ihan vastasyntyneenä alasti, on niin karuja ettei haluttu heti edes vanhemmilleni näyttää. Ei yhtään rasvaa missään. Äkkiä ne siitä sitten rupeaa lihaa keräämään, kuukauden päästä on jo kaksoisleuka. Reisipoimuja ei ikinä tullut, johtuneeko sitten keskosuudesta vai geeneistä (miehen puolelta), en tiedä. Mutta ruipeloita ovat nuo keskoset, klonkkuja.
PoistaPoruksihan se mullakin meni videon katselu. Syytän raskaushormoneja. :') Hienosti on jäbä miehistynyt ja kasvanut ja kaikkea! (Erityisesti siis se painokäyrä lopussa aiheutti kyyneltymisreaktioita. Olinkohan entisessä elämässäni joku tilastotieteilijä?)
VastaaPoistaOsanotot myös.
Joo, raskaana ei kestä tollasia katsella ollenkaan kuivin silmin :D On kyllä tosi hienosti kasvanut kokoa, vähän kyllä laiheliini on mutta ei liiaksi.
PoistaKävin katsoon sun blogissa ja en kestä miten hieno Totoro-haalari! Nyt iski tosi paha haalarikateus!
Olipa ihana video, itse oon neljä +-nelikiloista synnyttänyt, mutta pojanpoika syntyi kymmenen viikkoa etuaikaisena, pikku rääpäleenä ja tuli niin ne ajat elävästi mieleen. En ole myöskään käsitöitä vuosiin tehnyt, mutta mukava näitä on lukea. Osanottoni mummosi lähdöstä, kunnioitettavaan ikään ehti.
VastaaPoistaOnhan ne kyllä melkoisia rääpäleitä, tuntui että sitä oli ihan mahdotonta edes ikuistaa mitenkään, missään kuvissa ja videoissa ei välity se miten älyttömän pieni vauva oikeasti oli kyseessä. Pienikokoinen kun vielä ikäisekseen oli.
PoistaJa kiitos.
Ihana postaus! Joskus elämä pysäyttää kesken kaiken. Osanotto mummisi poismenon johdosta!
VastaaPoistaKiitos!
Poista