Sain viime viikolla tietää, että voitin puhelinlaukullani sen kilpailun ja hehkutin siitä kun en tajunnut että lehti ei ole vielä ilmestynyt. Olen kauhea hätähousu, hävettää vähän. Mutta silloin olin niiiiiiin innoissani! Olin aivan mielettömän iloinen ja voitonriemuinen ja vaikka mitä! Nyt jo tuntuu vähän laimealta kun asiasta on jo sen verran aikaa (heh, viikko mutta se tuntuu ikuisuudelta). Tänään löytyi lehti kaupasta. Pitihän se ostaa, ostin viime viikolla myös edellisen numeron missä itse kisa oli. Laitoin siis 16 euroa lehtiin, joita en edes lue, vain ja ainoastaan nähdäkseni nimeni (ja rakkaan laukkuni) niissä! 8D
Mietin silloin kun sen hehkutusmerkinnän tänne kirjoitin, että mitä hittoa kun parin tunnin päästä sain sähköpostia ettei se ole vielä julkista. Mietin pienillä insinööriaivoillani että miten ihmeessä ne sen jo näki ja tajusi. Mistä ne tietää edes koko blogista?
Ja nyt tuossa lehtijutussa... siinä on osoite mun blogiin. Kaiken ne tietää. Sanallakaan siis tämän olemassaolosta koskaan maininnut. Ensin kiukutti mutta sitten järki voitti. Se joka leikkiin ryhtyy, leikin kestäköön. Mutta kun en ole blogini suhteen huomionhakuinen vaikka itse tekemisten suhteen saatan ehkä vähän ollakin (mutta olisin varmasti silti antanut luvan julkaista osoitteen jos sitä olisi kysytty, nyt vaan hämmennyin kun tämä tuli niin puun takaa). Vähän nyt rajoittaa sitä että kelle voin tota lehteä hehkuttaa kun siinä lukee tästä blogista :P Vaikkakin siis mun mielestä kuitenkin kiva että laittoivat linkin, koska toi puhelinlaukun luomisprosessi oli jotenkin niin hauska :D Jotenkin kuitenkin nolottaa että pitää tällaista pilipaliblogia kun kaikki ei ymmärrä ollenkaan mutta noh, julkinen blogi on julkinen. Mutta ei se mitään, en mä tätä häpeile! Tämä on mun vapaa-aikaani ja jos haluan paskarrella ja pitää siitä blogia niin en mä sitä rupea häpeämään! En mä muutenkaan taida kauhean uskottava olla. Pellenä ne mua varmaan töissäkin pitää. Mutta haluaisin olla vakavasti otettava! Ja silti rempseä ja positiivinen ja hyväntuulinen. Eksyinpä aiheesta eli puhelinlaukusta...
Tässä kuitenkin kuvamateriaalia (klikkaamalla SUURENEE).
MikroPC:n numerossa 10/2009 kilpailun finalistit.
Ja numerossa 11/2009 tulokset.
Minä todellakin siis voitin!!! MINÄ! Ja neljä ääntä vain väliä toiseksi jääneeseen. NELJÄ! Huh huh! Lämmin kiitos ja paljon haleja kaikille jotka äänestitte mua. Olette ihania :')
En oikeasti uskonut että voisin voittaa! Tästä tuli kyllä todella hyvä mieli :) :) :) Elämän pieniä tähtihetkiä ^____^
Melkein olisi kuohuviinin paikka ellei huomenna olisi velvollisuuksia :D
Mietin silloin kun sen hehkutusmerkinnän tänne kirjoitin, että mitä hittoa kun parin tunnin päästä sain sähköpostia ettei se ole vielä julkista. Mietin pienillä insinööriaivoillani että miten ihmeessä ne sen jo näki ja tajusi. Mistä ne tietää edes koko blogista?
Ja nyt tuossa lehtijutussa... siinä on osoite mun blogiin. Kaiken ne tietää. Sanallakaan siis tämän olemassaolosta koskaan maininnut. Ensin kiukutti mutta sitten järki voitti. Se joka leikkiin ryhtyy, leikin kestäköön. Mutta kun en ole blogini suhteen huomionhakuinen vaikka itse tekemisten suhteen saatan ehkä vähän ollakin (mutta olisin varmasti silti antanut luvan julkaista osoitteen jos sitä olisi kysytty, nyt vaan hämmennyin kun tämä tuli niin puun takaa). Vähän nyt rajoittaa sitä että kelle voin tota lehteä hehkuttaa kun siinä lukee tästä blogista :P Vaikkakin siis mun mielestä kuitenkin kiva että laittoivat linkin, koska toi puhelinlaukun luomisprosessi oli jotenkin niin hauska :D Jotenkin kuitenkin nolottaa että pitää tällaista pilipaliblogia kun kaikki ei ymmärrä ollenkaan mutta noh, julkinen blogi on julkinen. Mutta ei se mitään, en mä tätä häpeile! Tämä on mun vapaa-aikaani ja jos haluan paskarrella ja pitää siitä blogia niin en mä sitä rupea häpeämään! En mä muutenkaan taida kauhean uskottava olla. Pellenä ne mua varmaan töissäkin pitää. Mutta haluaisin olla vakavasti otettava! Ja silti rempseä ja positiivinen ja hyväntuulinen. Eksyinpä aiheesta eli puhelinlaukusta...
Tässä kuitenkin kuvamateriaalia (klikkaamalla SUURENEE).
MikroPC:n numerossa 10/2009 kilpailun finalistit.
Ja numerossa 11/2009 tulokset.
Minä todellakin siis voitin!!! MINÄ! Ja neljä ääntä vain väliä toiseksi jääneeseen. NELJÄ! Huh huh! Lämmin kiitos ja paljon haleja kaikille jotka äänestitte mua. Olette ihania :')
En oikeasti uskonut että voisin voittaa! Tästä tuli kyllä todella hyvä mieli :) :) :) Elämän pieniä tähtihetkiä ^____^
Melkein olisi kuohuviinin paikka ellei huomenna olisi velvollisuuksia :D
Onnea voitosta! mitä sait palkinnoksi? :>
VastaaPoista50 euron lahjakortin Verkkokauppa.comiin :)
VastaaPoistaOnnea aivan hirmuisesti!!
VastaaPoistaHauska idea, todellakin voiton arvoinen!!
Sun ansiosta ostin mun murkulle sen kirjan, hmm, sen mihin piti tehä niitä kummia jutskia. Ja lapsi jopa saunoi sen kans, ku siinä käskettiin?
Olet hyvä tyyppi, nostan sulle hattua! Tai siis pipoa,tai siis noin niinku kuvainnolisesti ;)
JaanaM: Kiitos :') Ja voi että, vähän hienoa että olet ostanut Wreck This Journalin (?) Mahtavaa! Ja kiitos, tuli tosi hyvä mieli kommentistasi :)
VastaaPoistaHei jee onneaponnea!
VastaaPoistaAnsaitsit niin tuon voiton :)
Babooshka: Kiitos :) :)
VastaaPoistaOnnea! :)
VastaaPoistaJee, onnea!
VastaaPoistaTäytyy myöntää että olin liian laiska viitsiäkseni äänestää sähköpostilla kun tuolloin konekin täkki, mutta hengessä olin mukana! :D
Laukku on niin kivan värinenkin..
Sisko: Kiitos :)
VastaaPoistaSViU: Kiitos :) Ja mukava että olet ollut hengessä mukana :) Täytyy myöntää että itsellänikin olisi ollut aika iso kynnys ruveta sähköpostitse äänestämään mutta onneksi tarpeeksi moni niin teki kuitenkin :)
Paljon onnea! Olet voittosi ansainnut!
VastaaPoistaOnnea muru vielä kerran :)! Ja sä olet just ihana, ja kyllä mä tiedän sun vakavasti otettavankin puolen, sellainenkin löytyy :)
VastaaPoistaNorppis: Kiitos :)
VastaaPoistaSalka: Kiitos :') Hih, toivottavasti tosiaan se vakavasti otettava puolikin on aina joskus esillä :D
Onneksi olkoon! Tosi hienoa.
VastaaPoistaJa ole ihan rauhassa sinä. Kaltaisiasi positiivisia ilopillereitä ei koskaan ole liikaa. Turhan moni ihminen on keski-ikäinen jo syntyessään. Minä symppaan sun tyyliäs ihan täpöllä, nimimerkillä Kohta 50, aikuinen vaan ei aikuismainen.
Onnea!
VastaaPoistaJa vaikka on joku joka ei ymmärrä sun juttuja, ne jotka ymmärtää todella nauttii sun jutuista!
Toi laukku oli kyllä paras kaikista :) Oon itsekin harkinnut sellaiset tekemistä. Mutta todellakin voittosi ansaitsit!
VastaaPoistaAija: Kiitos :) Mutta voi kun olisinkin aina positiivinen ilopilleri, mulla on myös toinen puoli jota tässä blogissa en näytä. Nimittäin ankea, kiukkuinen ja kärttyisä. Mutta sekään puoli ei hirveästi korosta minkäänlaista vakavasti otettavuutta :D Mutta joka tapauksessa, aikuismaiseksi en vielä ryhdy :D
VastaaPoistaSannika: Kiitos :') Ja kiitos kauniista sanoista :)
Inka: Kiitos :) Ja suosittelen kyllä, puhelinlaukku on hauska tehdä ja vielä hauskempi käyttää :)
No jesh! Valtavasti onnea! Voiton kyllä ansaitsit, se laukku on niin hieno. Kävin kyllä minäkin äänestämässä.
VastaaPoistaOnneksi olkoon voitosta ja kiitos blogista. Onneksi sattuma toi tämän tielleni, olen saanut hyvän mielen, naurua ja inspiraatiota, kiitos kiitos <3
VastaaPoistaVau, onneksi olkoon!
VastaaPoista-maiju-: Kiitos :) Ja suuri kiitos äänestä! :) Arvostan sitä todella :)
VastaaPoistaWannabe-boheemi:Kiitos! :) Ja ihana kuulla että blogini on viihdyttävä, tervetuloa :)
Nooruska: Kiitos! :)
mä en ole vähään aikaan vieraillu sun blogissa, niin onnittelut tulee vähän myöhässä! :) mahottoman hiano se sun paskarreltu laukku on, voitto on ansaittu!!! ja et todellakaan ala nyt mitään änpyilemään tän plokin kanssa, tää on ihan mahtava, pirteä, inspiroiva, iloinen, positiivinen, itseironinen ja kaikkea muuta mahtavaa! nih, pare usoo ko sanotaan!
VastaaPoista-arroz-
Hih, kiitos kommentista :) Kiitos todella, tuli hyvä mieli :')
VastaaPoista