Sivut

torstai 17. syyskuuta 2009

Tuoliin uusi päällinen, osa 1: Tuolin anatomiaan tutustuminen ja kadonneiden hiuksien salaisuus

Mun tuolin päällinen on rikki. Todella härskin näköinen sillä se on aivan riekaleina. Olen jo hyvin pitkään miettinyt että pitäisi vaihtaa se, koska tuoli on muuten hyvin palvellut ja priimakunnossa. Pakko myöntää etten ole oikein ikinä sisäistänyt, miten päällisen vaihto onnistuu. Ääliönä menin sanomaan sen ääneen yhdelle miespuoliselle kaverilleni joka tokaisi, että ootpas tyhmä kun jopa hän osaisi. Tuolin alla on ruuvit ja ne kun avaa niin pääsee kankaaseen käsiksi ja uuden vaan pingottaa ja nitoa paikoilleen. Noh, ei sitä kaikkea voi tietää mutta onneksi on viisaita kavereita. Ei mulla siis mitään uutta kangasta siihen vielä ole hommattuna mutta ajattelin vähitellen tutustua aiheeseen.

Siispä tuumasta toimeen ja kaadoin tuolin ja aloin etsiin ruuveja. Löytyihän niitä!


Ehdin avaan kaksi kunnes huomasin että edessäni heiluvasta pyörästä vilkahti jotakin.


Mitä hemmettiä??? Otin siitä kiinni ja vetäsin.


Kappas, kuuden vuoden jemma hiuksiani! On mustaa ja on punaista.


Ja joka pyörässä sama homma! Miten jännittävää :D :D


Osaan tarvitsin vähän saksiakin.


Olin tästä kaikesta niin hämmentynyt ja huvittunut että unohdin loput ruuvit, nostin tuolin takaisin pystyyn, istahdin siihen ja aloin bloggaan asiasta. En oikein osaa päättää että oliko löytöni ällöttävä vai ei. Haastan kaikki kurkistamaan tuoliensa pyöriin ;D No en haasta, kurkistatte kuitenkin x)


Huomattavaa on se, että siellä ei ollut yhtään pölyä tai muuta dirtyä, ainoastaan hiuksia!

11 kommenttia:

  1. Hih, noistahan saisi tekoviikset ;D;D;D;D!

    VastaaPoista
  2. Mie oon kans huomannu et noilla on ällöttävä taipumus kerääntyä pyöriin :D tosin mulla on hiusten lisäksi erivärisiä langan pätkiä... koomisen näkösiä karvapalloja siis!

    VastaaPoista
  3. Krhm... Oman lapsoseni leikkiautojen ja -traktoreiden renkaat jumittaa joskus, ja silloin apuun kiitää äiti saksien kanssa. Sieltä välistä löytyy tuppo äiteen pitkiä hiuksia. Niistä saisi ehkä rastoja askarreltua...

    Kiitos kun sain jakaa tämän kanssanne.

    VastaaPoista
  4. Parturoin kerran minäkin entistä työtuoliani, kun pyörät olivat niin täynnä hiuksia, ettei tuoli enää rullannut. Keksin, että revin pyörät erikseen, kun luulin muistavani, että nehän piti silloin tuolia kootessakin laittaa kasaan, mutta tuloksena olikin se, että pyörä sitten tipahti aina pois paikaltaan ja työtuolissa oli ikävä istua, mutta se olikin aika kökkö tuoli se muutenkin.

    VastaaPoista
  5. Tää sun ploki on vaan niin ihana! Olen sanaton :D.

    Jään odottamaan tuolin anatomia jatko-osia innolla!

    VastaaPoista
  6. :) Sopivaa hörhöilyä harmaaseen päivään!

    VastaaPoista
  7. Norppis: Mä en ole tosiaan ikinä ennen huomannut :D Varmasti oisi langanpätkiä ollut täälläkin ellen ompelisi toisessa huoneessa :D

    HeliMaaria: Hei joo, mäkin muistan että lapsena oli tuollaista ongelmaa! Tosin meillä ne taisi olla meidän lasten omia hiuksia, kolmella tyttärellä kun oli kaikilla puoleen reiteen ylettyvät letit.

    AnneVee: Ei oo pakko, anna muhia vielä pari vuotta, sitten löytyy vielä siistimmät kertymät :D

    Samettinyytti: :D :D :D

    Romulus: Kiitos! Pitäisi tosiaan vaan ensin hommata jokin kangas josta sen tuolin päällisen tekisin.

    Tiivi: :)

    VastaaPoista
  8. Ei yhtään hiusta rullissani!

    T: Yleensä kalju tai ainakin lyhyttukkainen

    P.S.: Istuinosan vaahtomuovia ei kannata haistella. Tai no, minun ei olisi kannattanut.

    VastaaPoista
  9. Ai sä tarkistit asian, siistiä :D Kaljuudella on kyllä varmasti hyviä puolia, ei hiuksia tuolin pyörissä eikä viemäreissä eikä missään muissakaan paikoissa joista niitä on inhottava siivota (vaikkakin tämä löytö oli lähinnä huvittava).

    Hyvä että varoitit, muistan olla haistamatta :D

    VastaaPoista