Plaah

Oon yrittänyt viime päivinä päästä taas neulegraffititouhuun kiinni, mutta viimeisimmät teokseni ovat olleet sen verran hmm... hienompia, että nyt ei oikein tule yhtään mistään yhtään mitään. Äh, sanon minä! Kirjoneuleet vetää niin saatanasti, perhanan monikirjavat paskaliukuvärjätyt jämälangat on niin hemmetin rumia eikä niissä näy mun hieno kolmisäikeinen palmikko ja virkkaaminen on ihan tyhmää, kun aina väärän kokoinen koukku ja lanka.



Huomatkaa vielä suihkun jäljiltä märkä tukka, meikitön naama ja oksettava kotona hengaus -toppi, mutta mä en ole mikään vaateblogaaja, vaan raskaan työn raataja, joka ei todellakaan jaksa panostaa ainakaan iltavuoron jälkeen! (Viitsiikö joku oikeesti meikata jonkun blogikuvan takia? Mä en. Töissä ei ole mitään järkeä pitää meikkiä eikä oikeestaan siellä edes saa meikata. Mun arki on vähän tällaista tuulipukukansa -meininkiä. Kyllä mä joskus yritän vähän panostaa, jos oon menossa jonnekin muualle ku töihin :D )