Sivut

torstai 11. lokakuuta 2012

Nyt menee diipiksi

Puoli vuotta sitten synnytettiin jäbä. Niin, se ei syntynyt vaan se synnytettiin. Sain rehellisimmältä tuntemaltani ihmiseltä tekstarin että pitäisikö onnitella vai voivotella ja kehotti mua päättämään itse. Siinä kun olin jo viisi päivää maannut sairaalassa kiilatyynyt molemmissa päissä sänkyä ilman läppäriä, ilman neuletta, ilman kirjaa ja rajoitetulla määrällä telkkaria ja joka päivä olin vaan huonommassa ja huonommassa kunnossa niin kun viimein tuli synnytystuomio eteen ja vauva oli ulkona, päätin valita onnittelut mutta siksi että se helvetti nimeltään raskaus oli viimein ohitse 7 pitkän kuukauden jälkeen ja selvittiin molemmat siitä lopulta hengissä.

Tänään ajattelin tuolla huijausvaunulenkillä (eli kun jäbä nukahtaa, jäänkin lukeen lehtiä ja neulomaan, muahaha) ihanimmassa syksymaisemassa että nämä on nyt niitä hetkiä joita tullaan aina muisteleen lämmöllä ja minä olen onnekas koska tajuan sen jo nyt :')

29 kommenttia:

  1. Huijausvaunulenkki, haha! :-D Mäkin istahdan joskus puiston penkille ihastelemaan kauniita syysvärejä kun oon koiran kanssa ulkoilemassa. Ja koira hyppää viereen ihmettelemään :-)

    PS. Kivan väriset kumpparit!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy on niin parasta :) Ja kiits, tykkään noista hulluna, mutta silti haluaisin vielä lisää eri väreissä noita. Vaikka mulla on jo kahdet.

      Poista
  2. Joskus on tullut itsekin istuttua puiston penkillä, mutta pääasiassa siitä syystä, että mukula vihasi vaunuttelua ja huusi kuin syötävä. Pitihän se reppana välillä ottaa syliin.

    Ja onnea ekasta puolesta vuodesta selviytymisestä. Seuraavat puoli vuotta vauvavuodesta onkin täysin erilaisia :). Nyt kannattaa vielä nauttia hiljaa nukkuvasta seuralaisesta ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli kesällä tollasta että pysähdyttiin rauhottumaan. Monta kertaa jouduin kantaan jäbän kotiin ja lykkiin tyhjiä vaunuja.

      Ja kiitos :) Mä nautin joka hetkestä!

      Poista
  3. ihana termi tuo huijausvaunulenkki :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keksin sen tossa samalla kun kirjotin :D

      Poista
  4. Onnittelut että voit tehdä huijausvaunulenkkejä. Meidän tytön kanssa se ei onnistunut sillä tyttö oli tyytyväinen jos vaunut liikkuivat.
    Niin, ja joidenkin mielestä minä en ole synnyttänyt, koska tyttö syntyi keisarinleikkauksessa. Että niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mekään voitu aluksi mut totuteltiin siihen ettei vaunut liikukaan. Tiiän, ei toimi kaikilla silti :D Ja hööööh, haistakoon kakka kaikki nuo alatiesynnytysfanaatikot. Inhottaa kun harva kuitenkaan on itse valinnut keisarinleikkausta vaan siihen on jouduttu niin sitten tullaan jotain niriseen.

      Poista
    2. No kyllä keisarinleikkaussynnytys on paljon kamalampi kuin alatiesynnytys. Molemmat on koettu. Ja siihen keisarinleikkaukseen nimenomaan jouduttu. Ja molemmista selvitty muttei "ehjin nahoin" kuitenkaan. ;D

      Poista
    3. Ei se kivaa hommaa kyllä ole varmaan millään tavoin :/ Useimmille.

      Poista
  5. Jooo, elämä on! Naiset ovat kyllä aika sitkeitä ja urheita <3

    VastaaPoista
  6. Jotkut mammat karistaa raskauskilot tekemällä ihan oikeita vaunulenkkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän se ole se laihtumisen ehto että kuluttaa enemmän kuin syö ja liikuntamuotoja on muitakin kuin vaunuttelu.

      Poista
    2. Oi, että nää anonyymit on helmiä... Turha kitistä, kun jokainen kantaa kilonsa ihan itse! Jos toisen päivän kohokohta on se, että saa viettää ihan hetken itsekseen ulkona puistonpenkillä raikkaassa ilmassa lukemalla tai kutomalla tai vaikka vaan olemalla! Nii tuskin se kellekkää kuuluu? Vai tarviiko tommosia möläytyksiä päästää suustaan! Ketä se palvelee, kenelle tulee hyvä mieli? Tuskin kukaan arvostelee niitä hikilenkkeilijöitäkään jotka murehtii niitä raskauskiloja ja saattaa se oma olo olla silti kurja, kun ei peilikuva miellytä, vaikka ihan realistihan se on, että massu venyy? >:( Ja Onnea Norsis ja ihana ruska siellä näköjään vielä :) Täällä Pohjoisessa tuli jo lunta :) Ja i-h-a-n-a-t kumpparit <3

      Poista
    3. Joo no ei se mitään, mut jälkitarkastuslääkäri sanoi syyksi sille että raskausmyrkytysken jäljiltä ei meinannut proteiinit poistua virtsasta että oon vaan niin lihava etten saa pestyä alapäätäni kunnolla ennen näytteenottoa :P Aika jännä et kuitenkin sen raskausmahan kanssa sain puhtaita näytteitä jatkuvasti kunnes se raskausmyrkytys alkoi. Voin kertoa että se kommentti kyllä kiukutti.

      Ruska on kyllä ihana, en kaipaa ollenkaan lunta!

      Poista
    4. Kaikkia ne lääkäritki möläyttelee. Se myrkytys kun voi oireilla kauanki jos tarpeeksi pahaksi pääsee...

      Poista
    5. Mä olin niin tuohtunut siitä lääkärin kommentista että kävelin melkein kotiin asti neuvolan siniset kenkäsuojapussit jaloissani :D

      Poista
  7. Onnittelut siitä että osaat jo nyt nauttia täysillä! Meidän samanikäisenä syntynyt pikkuinen ( hän taas syntyi, ei taas suostunut enää yhtään odottamaan) on jo täysi-ikäinen ja rakentelee omaa elämäänsä tarmolla. Välillä tulee äidille fiilis et kun saisi vähäksi aikaa käännettyä ajan rattaita taaksepäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkohan se on ettei sitten tarvi niin haikailla :)

      Poista
  8. Meillä on ehkä samoja vaunuilupolkuja, jotenkin tutunomaisia maisemia ja ehkä olen nähnyt sut myös eräältä nimeltä mainitsemattomassa ostoskeskuksessa.. :)

    --
    Elina

    VastaaPoista
  9. Ens kerran tajuan ehkä jo aiemmin, ennen kuin viiden minuutin päästä kun oot mennyt ohi :) Meillä onkin lapsoset syntyneet kuukauden ikäerolla :)

    --
    Elina

    VastaaPoista
  10. Ihanat kumpparit, mulla on samanlaiset, ja ihanaa on se, että osaa pysähtyä juuri tässä hetkessä ja nyt huomaamaan olevansa onnellinen ja arvostamaan sitä.

    VastaaPoista
  11. Löysin tieni blogiisi sattumalta nyt toisen kerran ja kyllä, kolmaskin kerta tulee. Ja se on sitten suosikkien kautta. :) Ekalta kerralta mieleeni jäi se ihanan värikäs virkattu eläintilkkutäkki, nyt olen selaillut postauksia viimeisen tunnin ajan (nukkumaan piti käydä viimeistään kympiltä, aijai). Tähän kohtaan on hyvä päättää tältä illalta. Nuhainen yksivuotiaani tuhisee vieressä ja kyllä, minä niin nautin kiitollisuudella siitä NYT. <3

    VastaaPoista