Tärkeintä ei ole valmiit sukat vaan sukista jääneet jämänöttöset

Minäkin hurahdin. Melkeinpä kaikissa, siis ihan kaikissa, kotimaisissa ja ulkomaalaisissa podcasteissa joita seuraan tai olen katsonut vähän ja todennut että en ala seuraan, neulotaan The coziest memory blanketia. Monta kuukautta olin sitä mieltä että ihan hirvittävän rumia ja en minä vieläkään sisälle semmoista peittohirvitystä ottaisi mutta tiedättekö kun kummasti alkaa silmä tottuun asioihin joita joka tuutista syötetään. Niinpä sain ajatuksen että mun on ihan pakko saada tuollainen rattaisiin syksyksi. Eli aika pientä siis teen, vaunupeittoa.

Näissäkin kuvissa apuna tosiaan 11 kuukautta vanha assistentti.

Peitolle on siis kirjoitettu ihan ohje mutta ideana on siis neuloa ns dominoneuletta, johon löytyy kyllä ohjetta ihan joka paikasta, esim Novitalta ja Dropsiltakin. Tämän peiton ajatuksena on siis neuloa jämälangoista muistopeittoa. Itse otin silmukkamäärät suoraan ohjeesa eli 23 silmukkaa molempiin reunoihin. Mutta koska minulla ei ole riittävästi pelkästään fingering-paksuisia jämiä, olen surutta neulonut sekaan myös "Nalle-vahvuisia", poimin niihin vain 20-21 silmukkaa ja teen 3 mm puikoilla ne ruudut, kun sitten taas ohuemmat teen 2,5 mm puikoilla. Ruuduista tulee saman kokoisia, paksuuseroa vain on mutta se ei haittaa. Lisäksi varmuuden vuoksi neulon ne paksummat keskelle peittoa, enkä reunoille.

Peittoprojektin innoittaman mun on tietenkin ollut pakko neuloa sukiksi varaston lankoja jotta saan niistä ne jämät. Yritin taas harjoitella sitä kokoa 38 mutta liian isot tuli. Nämä neuloin raidoittaen kahdesta eri sävyisestä Gründl Hot Socks Diamond mit Merino -langasta jotka ostin viime syksynä Lentävästä Lapasesta juurikin tällaisia sukkia varten mutta eivät sitten inspiroineetkaan heti vaan vasta nyt kun halusin niitä lankoja peittoonkin mutta olisi tuntunut väärältä ottaa täysistä keristä. Motivaattorinsa kullakin :D

Peiton vuoksi olin siis todella iloinen myös neulefestareilta saaduista minivyyhdeistä sillä ne pääsevät myös muistoiksi peittoon.

Minulla on nyt noin puolet ruuduista neulottuna mutta kokoa pitää ehkä arvioida sitten vielä uudelleen, onneksi tätä voi jatkaa loputtomiin eikä tarvitse heti aloittaessa tietää montako tarvitsee!

Ja olen sen verran huijannut että olen ottanut jämäpussit lainaan myös siskoltani (ja tosiaan lainaan, jämäroskikseksi en ala vaan vien loput takaisin). Hän kysyi että no mitä muistoja nuo minussa herättää.  No sitä, että istuin hänen sohvallaan neulomassa hänen luksuslankajämiään omien halpalankojeni sekaan samalla kun hän valmisti ruokaa ja kaitsi lapsiani, just ihana muisto! ;) Ja onhan monista niistä langoista neulottu mun lapsilleni vaatetta ja sukkaa.

Toistaiseksi siis joka neliö on eri kerästä mutta varmasti loppua kohden tulee jo tupliakin.