Oma junakirja

Kerroinkin maaliskuussa että ostettiin pojalle junakirja Rautatiemuseosta jossa siis kuvia suomalaisista junista vähän kautta aikojen. Se on ollut aivan mieletön hitti! (Lapsi rakastaa niitä kuvia ja minä olen opetellut yhtä sun toista junista lukemalla niitä tekstejä.) Ja koska itse rakastan älyttömästi kuvakirjojen teettämistä mitä kummallisemmista aiheista, oli aivan selvää että teetin jäbälle kirjan junakuvista mitä ollaan retkillämme otettu.

Ei tämä kainalossa ihan nukkuun olla menty (toisin kuin sen toisen junakirjan kanssa) mutta ahkerasti on tätäkin nyt selailtu ja opeteltu junatyyppejä. Tämä on A5-kokoa, 26-sivuinen, ifolorilta tilattu.

Jotenkin sitä helposti ajattelee että pitäisi olla niin vimpan päälle aiheet ja sommittelut kun kuvakirjoja teettää mutta omalla kohdallani ne kaatuu aina omaan mahdottomuuteensa. Siis että pitäisi lajitella ja miettiä ja koota suuria kokonaisuuksia ja sommitella sivupohjiin (siksi käytän hyvin usein koko sivun kokoisia kuvia) ja koskaan ei vaan jaksa tarttua niin isotöiseen projektiin. Siksi tykkään tilailla silloin tällöin kuvakirjoja vähän löyhemmilläkin aiheilla. Ne suuret ja mahtavat vuositeokset voi sitten räpeltää vielä erikseenkin jos innostus iskee.

Aiemmin olen tehnyt pojalle Valpuri mummulassa -kirjan ja jotain tuon tyyppistä haaveilen että voisi tehdä toistamiseenkin, jotain ehkä lähiömme maisemiin liittyen, tai miksei vaikka jokin juna- tai bussitarina. Uskoisin että lapset tykkää katsella tuttuja juttuja kuvista, ainakin meillä selaillaan usein kuvia kännykästä lapsen toiveesta. Niin miksipä ei teettäisi kirjojakin jos heti jo asennoituu siihen että ne saa todellakin kulua käytössä sillä kuvat ovat kuitenkin tallella koneella (ja varmuuskopioissa, se on tärkeää!) joten kirjat eivät samalla tavoin ole suojelukohteita kuin filmikamerakuva-albumit.