Pienen junafanin unelmaretki

Meillä tykätään junista. Olen siis yrittänyt olla kärsivällinen ja ymmärtäväinen lapsen suorastaan pakkomielteisestä junafaniudesta ja ollaankin sitten päädytty melkeinpä joka kerta ulkoillessa hengaamaan asemalaiturille. Kyllä. Junia on nähtävä, niillä on matkustettava (ei tule kuuloonkaan että saisin poikaa bussiin kun tullaan päiväkodista) ja sisällä tietenkin leikitään junaradalla melkein ärsyttävyyteen saakka. Tänään minulla oli hoitovapaapäivä ja eilen päätinkin että nyt sitten mennään katsomaan junia oikein olan takaa! Kyselin Facebookissa että missä on parhaat junan bongailumestat pienelle ihmiselle kun muistelin että jossain Ilmalan ja Helsingin välillä on kyllä jalankulkusilta ratojen yli mutta en maalaistollona muistanut tarkalleen.

Se olikin Pasilan ja Helsingin välissä, Linnunlaulun silta, ja kun sinne kävelee päärautatieasemalta Kaisaniemenpuiston reunaa pitkin ihan radan vieressä koko matkan, maksimoi junien bongaamisen koko matkalta ja pidetään junaa hokeva lapsi tyytyväisenä. Ja voi sentään, kunpa olisinkin laskenut montako kertaa tuon lyhyen kävelyretken aikana kuulin sanan juna!!!!

Toivon mukaan tekin pidätte junista koska näitä pokkarikuvia on tosiaan muutama.

Etukäteen vähän pelkäsin että mitä reissusta tulee kun poika on kiukutellut niin kamalasti viime aikoina ja etenkin ulkona on ollut jokseenkin haastavaa. Uudessa ympäristössä meni kuitenkin hyvin, joskaan hetkeksikään en saanut pysähtyä joten kuvat on otettu liikkeessä. Lapsen riemu junia bongatessa oli kuitenkin aivan mahtavan sydäntä lämmittävää ja itsekin kun junista tykkään niin nautin kovin sekä itseni että pojan puolesta. Ehdottomasti uudestaan joskus. Ja koska lentokoneetkin on kivoja, on suunnitelmissa myös retki kiitoradan päähän!