Tänä aamuna heräsin ajoissa (en torkuttanut koko hotellia hereille) ja kipitin työpajalle. Olin nähnyt viikolla unta että kukaan ei saapunut paikalle enää lauantaiaamuna ja mua vähän varoiteltiinkin siitä että lauantaiaamu voi olla vähän sellainen että osa porukasta skippaa. Mutta vielä mitä, KAIKKI saapuivat paikalle! Lämmitti sydäntä, ihan tosissaan :')
Tänään käytin taidekoulutuksen puutetta kompensoivaa iloista takkiani ja fiilis oli katossa vaikkakin tässä kuvassa on katse maassa :D
Jatkettiin neulomishommia ja rupateltiin (voi että miten mukavaa oikeesti oli, niin iloisia ja mielenkiintoisia ihmisiä ja keskustelua). Olin etukäteen ajatellut että jos yhden kaiteen saisi päällystettyä mutta mehän saatiin kaksi!
Muutamia yksityiskohtia:
Ihmiset olivat niin tohkeissaan etteivät maltaaneet lopettaa vaikka aika oli jo lopussa. Heidän piti kuitenkin kiirehtiä luennoille joten jäin itse innokkaana viimeistelemään työn. Olin niin innosta piukeena että olisin voinut jäädä vaikka loppupäiväksi :D Tuli niin hyvä mieli kun ihmiset kiittelivät lähtiessään :)
Tässä vielä onnellinen kouluttaja -pose!
Aivan mieletöntä että sain tällaisen mahdollisuuden. Tottakai jännitin että miten onnistun kun tosiaan taustani on täysin eri kuin seminaarin kohderyhmällä. Vaikka mua todellakin kiinnostaa taide ja kulttuuri tosi paljon ja "harrastan" niitä eri muodoissa, olen silti pesunkestävä insinööri. Toivon että työpajaan osallistuvat saivat tästä jotain irti ja ainakin iloista mieltä ja tekemisen iloa ja jospa Jyväskylässäkin alkaisi nyt sitten näkyä neulegraffiteja katukuvassa enemmän ;D
Kiitos järjestäjät! Kiitos osallistujat!
Oli aivan hurjan kiva viikonloppu!
Työpajan jälkeen käytin vielä mahdollisuuteni käydä katsomassa lyhytelokuvia Arktisen Upeeta -elokuvafestareilla ja sopivasti aikatauluuni sopi "onnelliset läskit" ja koska olin niin onnesta hehkuva, ajattelin että osuipas nappiin. SE OLI AIVAN HELKKARIN HYVÄ PÄTKÄ! Vesi valui silmistä kun nauroin. Tai ehkä se oli vain jotain alitajuisen jännityksen purkautumista mutta se oli niin jotenkin siistiä etten uskaltanut enää katsoa muita ettei tule mitään antikliimaksia jos olisikin huonoja.
Nyt olen jo kotona Vantaalla. Väsyttää kovin. Mutta onneksi huomenna on vasta sunnuntai!
Ai niin, Minä itten Inka oli mun työpajassa myös. Ihanaa miten hän oli ilmottautunut tietämättä että minä olen ohjaaja :D Oli todella kiva tavata häntäkin ihan "in real life". Voi voi, miten hehkutusmerkintä tästä tuli. Mutta kun oli niin kivaa!
Tänään käytin taidekoulutuksen puutetta kompensoivaa iloista takkiani ja fiilis oli katossa vaikkakin tässä kuvassa on katse maassa :D
Jatkettiin neulomishommia ja rupateltiin (voi että miten mukavaa oikeesti oli, niin iloisia ja mielenkiintoisia ihmisiä ja keskustelua). Olin etukäteen ajatellut että jos yhden kaiteen saisi päällystettyä mutta mehän saatiin kaksi!
Muutamia yksityiskohtia:
Ihmiset olivat niin tohkeissaan etteivät maltaaneet lopettaa vaikka aika oli jo lopussa. Heidän piti kuitenkin kiirehtiä luennoille joten jäin itse innokkaana viimeistelemään työn. Olin niin innosta piukeena että olisin voinut jäädä vaikka loppupäiväksi :D Tuli niin hyvä mieli kun ihmiset kiittelivät lähtiessään :)
Tässä vielä onnellinen kouluttaja -pose!
Aivan mieletöntä että sain tällaisen mahdollisuuden. Tottakai jännitin että miten onnistun kun tosiaan taustani on täysin eri kuin seminaarin kohderyhmällä. Vaikka mua todellakin kiinnostaa taide ja kulttuuri tosi paljon ja "harrastan" niitä eri muodoissa, olen silti pesunkestävä insinööri. Toivon että työpajaan osallistuvat saivat tästä jotain irti ja ainakin iloista mieltä ja tekemisen iloa ja jospa Jyväskylässäkin alkaisi nyt sitten näkyä neulegraffiteja katukuvassa enemmän ;D
Kiitos järjestäjät! Kiitos osallistujat!
Oli aivan hurjan kiva viikonloppu!
Työpajan jälkeen käytin vielä mahdollisuuteni käydä katsomassa lyhytelokuvia Arktisen Upeeta -elokuvafestareilla ja sopivasti aikatauluuni sopi "onnelliset läskit" ja koska olin niin onnesta hehkuva, ajattelin että osuipas nappiin. SE OLI AIVAN HELKKARIN HYVÄ PÄTKÄ! Vesi valui silmistä kun nauroin. Tai ehkä se oli vain jotain alitajuisen jännityksen purkautumista mutta se oli niin jotenkin siistiä etten uskaltanut enää katsoa muita ettei tule mitään antikliimaksia jos olisikin huonoja.
Nyt olen jo kotona Vantaalla. Väsyttää kovin. Mutta onneksi huomenna on vasta sunnuntai!
Ai niin, Minä itten Inka oli mun työpajassa myös. Ihanaa miten hän oli ilmottautunut tietämättä että minä olen ohjaaja :D Oli todella kiva tavata häntäkin ihan "in real life". Voi voi, miten hehkutusmerkintä tästä tuli. Mutta kun oli niin kivaa!
Ihanaa, et reissu oli onnistunut ^___^
VastaaPoistaToi kaide mua kyllä vähän pelottaa.. Siis en halua olla nipo, musta on ihanaa että neulegraffiteja on piristämässä arkista elämää :D Mutta jos kaiteen tarkoitus on tukea ja auttaa sellaisia, joille kulkeminen on hankalaa, niin pelottaa että neuleet sitten luistaa kaiteessa tai siitä ei muuten saa otetta.. Joo, tää oli lähinnä tällasta omaa pohdintaa jonka olis ehkä voinu jättää sanomatta, mutta piti avautua :D Onhan maailmassa paljon vaikeakulkuisempiakin paikkoja kuin yhdet raput, joissa on neuleita :)
Kysyin järjestäjiltä sekä joltain arvovaltaisen oloiselta henkilöltä (en tainnut esitellä edes itseäni, voi ei) siellä rakennuksessa että onko siellä liikuntarajoitteisia tai muita jotka mahdollisesti tarvitsisivat niitä kaiteita ja sain molemmilta siunauksen laittaa neuleet noihin. Lisäksi ne ovat kiinni molemmista päistä ja niistä keskikepeistä joten eivät luista kovinkaan pitkälle. Suurin osa neulepätkistä on sitä paitsi niin kireitä etteivät ne luistaisi muutenkaan. Ja portaikon vieressä kulkee hissi. Että ihan järki päässä kuitenkin ollut ;)
VastaaPoistaHauska kuulla, että oli hauskaa! :) Mä olen tykännyt myös noista tapahtumista missä ihmiset tulee juttelemaan, ne on aina niin avoimesti kiinnostuneita ja innostuneita, siinä tuntee itsensä aina vähän pöhköksi. :D
VastaaPoistaYllättävää kyllä aika monet neulegraffitit pysyy tukevasti eikä pyöri. Tietysti on niitä onnettomia p*skalankatapauksia jotka valahtaa ja ruttaantuu heti, mutta joku perusseiskaveikka pysyy kuosissaan hyvin, ulkona toki haalistuu ja likaantuu.
Sea: Joo se on kyllä hauskaa kun ihmiset pääsee ihan vapaasti kyselemään. Tulee sellaisiakin kysymyksiä mitä ei ole itse tullut edes ajatelleeksi :D Just hienoa!
VastaaPoistaOlihan tuo kieltämättä vähän huono idea laittaa kaiteeseen nuo mutta toivon hartaasti ettei sen kanssa tule mitään vaaratilanteita. Ei se kyllä kauheesti pääse liikkuun mutta tietysti joskus se kaatuminen voi olla pienestä kiinni.
olen ylionnellinen että löysin blogisi!
VastaaPoistaMr Surename Here: Ihana kuulla :) :) Tervetuloa Hupsistarallaaseen!
VastaaPoista