Vappukiireitä

Kun on valmistumisvaiheessa oleva opiskelija, jolle deadlinet puskee päälle ja lisäksi pitäisi ehtiä juhlia vappua viikon verran kuten kunnon opiskelijan kuuluukin, niin kiirettähän siinä pitää. Mutta eiköhän tästä hengissä selvitä.

Viikon pituinen vappu alkoi tänään haalarimerkkien ompelulla. Mutta itse kun ei kyseistä pukinetta enää tämän viikon jälkeen tule käyttämään niin eipä paljoa uusia merkkejä kannata haalia. Keskityin siis lähinnä paikkaileen repsottavia kohtia (ja juomaan siideriä), mutta hengessä mukana kuitenkin.

Homppeli-kissa

Jokin aikaa sitten bongasin kirjastosta kirjan, jossa neuvotaan miten tehdä vanhoista sukista ja sormikkaista pehmoleluja.


Samantien tuli mieleeni rikkinäiset sateenkaariraitaiset polvimittaiset varvassukat, joita en rikkinäisyyden ja epäkäytännöllisyyden vuoksi ole vuosiin käyttänyt. Heti näin silmissäni vision homppeli-kissasta!





Koska kyseessä on jotain, mitä MINÄ olen yrittänyt tehdä, tulee listata asiat joita en tullut ajatelleeksi ja joissa meni pieleen.

a) Tuo sukka on aivan järkyttävän venuvaa matskua. Oikeesti sen saisi varmaan helposti venutettua pipoksikin. Niinpä siis lopputuloksesta tuli varmaan kolme kertaa suurempi, mitä olin kuvitellut.

b) Sukissa ei ollut kantapäätä ollenkaan, mikä tietysti johti siihen, että kissasta ei tullut samanlaista, kuin kirjassa (kirjan elukat on istuvia, koska kantapääosat on niiden takamus).

c) En alunperinkään halunnut tuollaista kissaa riesakseni, mutta toisaalta on kai se ihan sama, että lojuuko mun kaapissa ne sukat vaiko yksi homppeli-kissa (sen täytteetkin kun oli omasta takaa, joten säilytettävän roinan määrä pysyy tämän myötä vakiona, ellen dumbbaa tuota jonnekin).

d) Mun sukissa ei ollut normaalia kärkiosaakaan varpaiden vuoksi, joten se piti feikata, mutta se oli oikeastaan aika olemattoman pieni ongelma.



Ompelin osat saumurilla, koska siitä ei tulisi tullut yhtään mitään muuten. Todella venuvaa neulosta kun on aika hankala käsitellä.


Tuossa vaiheessa se vielä näytti pieneltä. Toisesta sukasta leikkasin kädet, hännän ja korvat joista tuli aivan liian suuret ja eri kokoisetkin, mutta en jaksa enää korjata.


Täytteeksi silppusin rikkinäisiä sukkahousujani (miten ekologista!) ja niitä meni PALJON. Kissa alkoi näyttään todellista luonnettaan eli siitä on tulossa valtava. Alkoi ärsyttään, mutta tein kiukulla loppuun asti.


Lopputuloksena puoli metriä pitkä isokorvainen homppeli-kissa, jolla en tee mitään! Hienoa, Terhi! :D


Mutta tässä tapauksessa se tekemisen ilo olikin suurin hyöty :) Ja tulipa välteltyä tenttikirjoja jollain :D


----

Eipä mennyt kauaa, kun homo-kissa sai kodin! Eräs ystäväni tahtoi sen ja annan kyllä ilomielin pois. Hih, Norsiksen homo-kissa alkaa jo naurattaan itseänikin.

Virkatut mikrobit

Tämäkään idea ei ollut omani, vaan olen ihastellut Giant microbes -pehmoleluja tuolla. En vaan koskaan ole saanut aikaiseksi tilattua, eikä niin kivoja oisikaan kuin tehdä ITSE. Niinpä siis viime viikonloppuna, kun olisi pitänyt lukea tenttiin, kaivoinkin villalankakassini esiin ja aloin virkata!

Nämä sain aikaiseksi:

Escherichia coli


Maitohappobakteereita


Staphylococcus aureus


Erinäisiä sukupuolitauteja aiheuttavia pöpöjä X)


Salmonella


Saccharomyces cerevisiae


Ajattelin, että kuvaisin niitä koulun laboratorioissa, mutta se projekti on vielä vähäsen vaiheessa. Kuitenkin innostuin tuon hiivasolun kanssa vähän enemmänkin, kun sopivasti teimme hiivan kasvatukseen liittyvää projektityötä. Kuvailin oikein urakalla ja väänsin niistä sarjakuvan. Laitan senkin nyt tähän, vaikka ne kuvat varmaan pitää klikata suuremmiksi, jotta mitään näkisi.






Kyllä mä jotain muutakin kuvailin ja joitain ideoita on vielä jäljelläkin, mutta pitää nyt katella.

Tässä kuitenkin maitohappobakteerit pastörointi- ja pullotuslaitteen kanssa poseeraamassa.


Hiivasolu ja näytepullot.


Ihan oikea E. coli -kasvusto petrimaljalla.


Jättiläis-E. coli yritti samaa, mutta ei oikein mahtunut.


Tappoon menevät pöpöt


Kaikki pöpöt autoklaavissa ja sehän on pöpöjen loppu se.

Puhelinlaukku

Jotta päästäisiin alkuun tässä hommassa, esittelen muutaman viimeisimmän väkerrykseni, vaikka ne on jo nähty toisaalla.

Löysin kirpputorilta vanhan puhelimen eurolla joskus puoli vuotta sitten ja sen jälkeen olen pitänyt silmiäni auki, jos sattuisi löytyyn samaa sävyä oleva laukku, jonka voisin tuunata puhelinlaukuksi. Alunperin idea lähti siitä, kun näin Secco-kaupassa vastaavanlaisia. Tosin ne oli tehty kokonaan kierrätysmateriaalista ja olivat hienompia mutta myös niin kalliita, etten voinut ostaa.

Sopiva laukku löytyi sitten H&M:ltä maaliskuun lopussa ja samana iltana väkersin puhelinlaukun kasaan. Oli jo ilta ja kuvat siis hämäriä.



Ensimmäinen ja siis ehdottomasti paras vaihe oli avata puhelin ja katsoa, mitä se on syönyt.


Sehän oli syönyt kaikenlaista.


Mulla ei ollut mitään varsinaista suunitelmaa, miten aion homman toteuttaa vaan improvisoin. Numerovalitsin piti ainakin saada irti.


Siinä olikin kaikenlaisia koholla olevia juttuja, joihin en ollut varautunut.


Onneksi löysin työkalupakista sahan!


Sahaamisesta koitui hirmuinen sotku, koska en tietenkään tajunnut laittaa mitään paperia alle.


Mietin hetken aikaa, että miten ihmeessä kiinnitän numerovalitsimen laukkuun, koska se voisi olla todella hankalaa hommaa minkä tahansa liiman kanssa. Olin jo etukäteen miettinyt, että sen voisi ommella. Siihen tosin tarvisi pientä, sievää porakonetta, enkä omista sellaista (pssst, joulupukki!). Onneksi olin ollut aiemminkin vastaavanlaisen pulman edessä ja tiesin siis jo, että liekissä kuumennettu parsinneula uppoaa muoviin, kuin veitsi voihin.




Ja kun pohjasta oli sahattu about tasainen ja reuna oli rei'itetty, alettiin pääseen kiinnitysvaiheeseen.


Pujotin rei'istä ensin lankaa, johon kiinnitin ompeleet. Neula ei olisi taipunut suoraan rei'istä laukkuun ompeluun. Vähän rumaa jälkeähän siitä tuli, mutta ei sitä varmastikaan huomaa, jos ei tiedä eikä ainakaan kauempaa katsottuna ja harvapa ohikulkija laukkua pääsee ihan vierestä tiiraamaan ja tutut tietääkin, etten minä täydellisyyden pyri, enkä edes pystyisi.


Kun numerovalitsin oli paikallaan, oli vuorossa hihnan tuunaus. Ensin lyhensin sen ja ompelin päät yhteen.


Ruuvasin luurin auki ja tein hihnaan reiät ruuvien kohdille, asetin hihnan väliin ja ruuvasin luurin takaisin kiinni.


Ja valmis!


Itse tykkään hurjan paljon ja oon kyllä saanut tosi hyvää palautetta muiltakin :) 10022-tarraa en tuossa ole pitänyt, vaikka ensin ajattelin tehdä siitä pinssin tuohon.

Alku aina kankeaa

Idea on pyörinyt omassa päässä jo pitkään ja nyt kun tuli ehdotus muualtakin niin päätin perustaa erillisen blogin näpertelyilleni! Tämä ei ole mikään mamma-neuleblogi, vaan projektini ovat milloin mitäkin. Jotkut tykkää, jotkut vihaa, joidenkin mielestä ne vaan on NIIIIIIIN mun näköisiä (en tiedä, onko se sitten positiivista vaiko negatiivista, heh). En vaan tiedä, mistä aloittaisin ja onko epäsoveliasta esitellä joitain vanhempia tuotoksia. Pelkään, että julkaistuani tämän blogin, innostus laantuu. Mutta kai tämä jo rutiinilla menee tämä tämmöinen bloggailu ja tuotoksia tulee valmiiksi kausittain eli joskus ihan hirveesti ja joskus ei niin yhtään mitään pitkiinkään aikoihin. Mutta katellaan!

Niitä viime aikaisia juttuja on esillä Flickrissä. Osoite tuossa sivupalkissa ja siinä ne kuvatkin näyttää iloisesti pyörivän.