2018

Onpahan ollut taas vuosi. Vilaisin äsken vuoden 2017 kokoamapostausta ja olin valitellut siinä, että oli rankka vuosi. Vähänpä tiesin. Onneksi olin kuitenkin autuaasti jo unohtanut, että 2017-vuodessa olisi ollut mitään sen ihmeempää, joten eiköhän tämänkin vuoden kamaluudet päädy ajan kultaamiksi. Siihen voi tosin mennä tovi, mutta päivä kerrallaan, päivä kerrallaan. Paljon on kuitenkin mahtunut hyvääkin tähän vuoteen ja niitähän sitä mieluummin muistelee kuin ikäviä asioita. Onnellisia retkiä ja reissuja sekä onnistuneita neuleita ja muita käsitöitä. Ei tässä nyt muistella sitä, että talviloma meni influenssassa (rokotuksesta huolimatta), pääsiäinen vatsataudissa, kesä murehtiessa ja syksy työpaikan kuoppaamisen merkeissä ja fyysisenä kipuna ikävästä työkavereita kohtaan. Ei kukaan muista lasten uhmaa tai muista syistä johtuvaa huonoa käytöstä, kun katselee vähän kuvia Muumimaailmasta (missä meillä siis oli tosi ihanaa ja mukavaa). Unettomat yöt unohtuu, kun saa aamulla vähän kofeiinia koneeseen, eikä tarvitse harmitella kauas matkaamisen puutetta, kun selaa monta postausta Kehäratareilistä kotinurkilta. Vantaa saikin todella paljon näkyvyyttä blogissani tänä vuonna muutenkin. Kaikki Vantaa-aiheiset postaukset löytyvät Vantaa-avainsanan takaa.

Tänä vuonna neuloin itselleni KAKSI villapaitaa (ensimmäiset ikinä), blogi täytti 10 vuotta ja 10-vuotishääpäivääkin juhlittiin miehen kanssa. Tänä vuonna neuloin myös aivan järjettömät määrät villasukkia, joista iso osa meni työkavereilleni tukisukiksi. Ja ristipistolenkkareitani muistelen erityisellä lämmöllä. Käytin ne aivan puhki.

Vähän tilastoja google analyticsistä:

Blogia on tän vuoden aikana katseltu 450 000 kertaa 76 053 eri ihmisen toimesta. Suosituimpia postauksia ovat olleet vanhat klassikot vuosien takaa, mutta tänä vuonna julkaistuista eniten katseltu on postaukseni ensimmäisestä Oslopipostani. Onneksi hyvänä kakkosena on ensimmäinen itselleni neulomani villapaita ettei nyt ihan trendit edellä mennä. Kolmantena postaus siitä, kun neuloin koko tehtaan henkilökunnalle villasukat ja neljäntenä postaus kesän neulefestareilta. Viidentenä kaikista lukuisista kirjaesittelyistäni postaus Muita Ihania käsityökirjasta. Kuudentena ristipistolenkkarit ja seitsemäntenä luettelo joulukalentereista.

Ei-käsityöaiheista suositun oli postaus Ateneumin Ankallisgalleriasta. Se johtuu varmastikin siitä, että Ateneum halusi linkata postauksen somessaan. Toiseksi luetuin ei-käsityöaihe oli meidän "sporttiloma" Holiday Club Saimaalla. Ja kolmanneksi luetuinpana mun ja mieheni 10-vuotishääpäiväkuherrusvuorokausi Clarion-hotellissa Helsingissä. Neljäntenä pieni roadtrip Oulusta Haaparannan kautta Uumajaan ja siitä laivalla Vaasaan.

Toisessa somekanavassani, instagramissa suosituimmat kuvat liittyivät myöskin itselleni tekemiin villapaitoihin ja ristipistolenkkareihin. Lisäksi suosituimpien joukossa oli myös nuken vaatteita ja blogijoulukalenterin kuvia. 

Instagramin my story-videot ovat ihmeen tykättyjä nekin ja niistä saan kaikkein eniten positiivista palautetta ja niitä katsoo lähes 1000 ihmistä, aina en ihan ymmärrä, että miksi, mutta ei se mitään, sama laaduton taso pysyy varmasti yllä ensi vuonnakin.

Vielä en ole lopullisesti laskenut lankatilastojani, mutta ikävästi näyttää siltä, että varasto jää vähän plussalle, vaikka olen neulonut aivan hitosti. Kaikkea lankaa en ole kuitenkaan itse ostanut, joten varaston suureneminen ei aina ole pelkästä itsestään kiinni. Lankavarastoni kokonaisuudessaan on kuitenkin omasta mielestäni melko hillityn kokoinen, joten ei hätää.

Kangasvarastossakin on lähinnä mitättömän pieniä tilkkuja, pitäisikin käydä ne läpi. Korkkaamattomia kankaita on ainoastaan kaksi, Tampereen kässämessuilta ostamani.

Tänä vuonna hyödynsin entistä enemmän katutaidetta neulekuvien taustana, olen sitä harrastanut ennenkin, mutta tänä vuonna siitä tuli harkitumpaa.

Muistelen lämmöllä yksittäistä lomaviikkoa kesäkuussa. Miehellä ei ollut siinä kohtaa lomaa ja normaalisti oltaisiin varmasti lähdetty johonkin reissuun tai ainakin suoritettu kovalla tahdilla kesähommia. Minä sain kuitenkin jonkin sisupuuskan ja edellisellä viikolla töissä ruokatauolla nostin uhoni aivan uusiin sfääreihin ja päätin käyttää loman asioihin, joiden tekemisen ainainen lykkääminen oli alkanut ketuttaan ihan tosissaan. Päätin siinä ruokaa suuhuni mätätessä, että lomalla maalaan makuuhuoneen ja vieroitan taaperon tutista. Ja niin tein. Marssin suoraan töiden jälkeen rautakauppaan ja ostin mieheltä mitään kysymättä maalaustarpeet ja niin sai makuuhuone uuden värin ja taaperokin pääsi tutistaan. Oli todella voimaannuttavaa ja vieläkin katsellessani makuuhuoneen turkoosia / mintun vihreää seinää muistan, millaisella raivolla sudin sitä maalia seinään ja väänsin radiota isommalle ettei lasten metelöinti kuulu. Ah, miten terapeuttista.

Vuonna 2018 kierrettiin useita valotaidetapahtumia perinteisen LUXin lisäksi. Odotankin jo innolla tammikuun alkua, kun on taas LUX. Museot ja luontoretket kuuluivat tänäkin vuonna repertuaariin ja toivon mukaan myös ensi vuonnakin. Esikoisen oppivelvollisuus on vähän hillinnyt boheemia haihattelua ja vielä ei tiedä yhtään, millaisen työn onnistun itselleni hankkiin, että onko viikonloput ja illat vapaita vai ei. Neulomiselle onneksi löytyy aina aikaa jostain raosta, joten blogi tulee porskuttaan kyllä eteenpäin.

Tervetuloa vuosi 2019, en edes uskalla asettaa mitään toiveita sen suhteen, mutta katsellaan, kuinka käy.

Oslopipo talvikäyttöön

Neuloin syksyllä tän hetken ehkä kuumimman neulehitin (ainakin minun neulekuplassani), eli Oslopipon. No, sehän lörpähti sittemmin niin pahasti, että se valuu koko ajan naamalle. Ei siis auttanut, kuin tehdä uusi ja pienempää kokoa, sillä haluan tietenkin pitää tällaista neulehipsteripipoa. Edellinen oli puuvillan ja villan sekoituksesta, tän tein ihan villaisena (tai no, on siinä vahvikekin, sillä on sukkalankaa, mutta puuvillaa tässä ei ole). Vielä en ole tuskastunut, mutta toisaalta olen pitänyt tätä vain ulkosalla, en esimerkiksi kaupassa. Paksu tämä siis on, etenkin käänteen kohdalta, joten hikeä on luvassa.

Ohje on tosiaan Petite Knitsin The Oslo Hat. Lankana mulla on tässä Adlibriksen Socki Stonewash, eli paksu sukkalanka ja neuloin sitä yksinkertaisena. Lankaa kului 123 g. Tiukan käsialani vuoksi neuloin 4 mm puikoilla, suosituksen ollessa 3,5 mm.

Nahkamerkin ostin käsityömessuilta (Mira Anniina Design) ja vetäsin sen paikoilleen ihan vaan ompelukoneella ja sillä neulalla, mikä sattui koneessa sillä hetkellä oleen. 

Tämäkin kyllä valuu silmille aika nopeasti, jos sen laittaa niin syvälle päähän, kuin haluaisin pipon olevan. Eikai tuo ihme ole, sillä onhan tuo moninkertainen reunus todella painava.

Tämä oli viimeinen tän vuoden puolella valmistunut käsityö. Tai ainakin viimeinen blogissa esitelty tälle vuodelle. Huomenna muistellaankin sitten mennyttä vuotta.

26

Langat saatu somenäkyvyyteen / Kaupunkilanka

Niina Laitisen joulukalenterisukat 2018. Ne kirjoneulepolvisukat.
Kaupunkilangan Pyynikkiä, neljässä eri värissä. Puikot 3,5 mm.

Melkein säntillisesti päivittäin neuloin ja valmistuivat juuri sopivasti aatonaattona, tai no, jouluaaton puolella se jo oli.

Kahdelta yöllä sain pääteltyä viimeisen langanpätkän ja kipitin vielä viimeisteleen sukkia vanhempieni kylppäriin. En upottanut sukkia veteen, vaan kiireesti vain ajattelin hanan alan ne kauttaaltaan ja huolella kastella. Näin teinkin ja kun aloin rutisteleen sukista enimpiä vesiä pois, huomasin sen, mitä kukaan ei halua koskaan huomata näinkin isotöisen työn päätteeksi. Pinkki lanka päästi väriä. P A L J O N. Pinkkiä vettä valui solkenaan joka puolelle. Välitön hiljainen kiroaminen ja panikointi, sillä oli aivan selvää, että sukat ovat jo pilalla, mutta vielä pitäisi pelastaa kaakelit ja lavuaari.

Koska en ollut kotonani, vaan vanhempieni luona, en voinut mitään pyyhettäkään uhrata, vaan yritin kauhealla hädällä pelastaa, mitä pelastettavissa on, talouspaperiin imeyttämällä.

Aamulla kävin toteamassa vahingot ja kyllä, pinkkiä oli levinnyt sukan pohjaan ihan kiitettävästi. Jos nyt ihan suoraan sanon, niin saatana että vituttaa. Piti vielä lahjaksi nämä antaa.

Oma moka toki tavallaan, pitäisihän se tässä iässä jo osata varoa punaisen ja valkoisen yhdistämistä. Että vähintään värinkerääjäliinan kanssa vasta ryhtyisi kastelupuuhiin.