Sivut

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Porkkanakakko ja underground-omenankukkapiknik

Jo aika monena kesänä olen blogannut omenankukkapiknikistä Malminkartanon omenatarhassa, eikä tämäkään vuosi ole poikkeus. Normaalisti suljettu puutarha pitää siis portteja avoinna puiden kukinnan aikaan ja sinne on silloin tuotu myös pöytiä ja penkkejä. Vielä muutama vuosi sitten tapahtuma kesti vain muutaman päivän, nykyään sentään koko kukinnan ajan eli paikalle osaa jo konkarina mennä, vaikka tietoa on aivan todella hankala löytää mistään. Missä lie asiasta sitten ilmoittelevat, mutta minusta olisi kiva, että edes paikan päällä olisi joku lappu niin voisi lenkkeillä vaikkapa tarkistamaan aikataulun, jos ei nettiin laiteta. Nyt nimittäin kävi niin, että lähdettiin vähän sokkona paikalle sillä ajatuksella, että vedellään eväät sitten portin toisella puolen, jos ei sisään päästä. Ja kiinnihän ne portit olivat kun paikan päälle päästiin. Sisäpuolella oli kuitenkin ihmisiä, mutta ei huutoetäisyydellä, jotta olisi voinut kysellä, mistä ne sinne ovat menneet.


Alettiin sitten syödä eväitämme tuossa hietikolla ja sitten näin samat tyypit, jotka juuri olivat olleet porttien sisäpuolella, tällä kertaa ulkopuolella. Äkkiä tavarat kasaan ja etsiin aidasta reikää tai jotain salaista sivuporttia. Mielelläni en kyllä menisi viekkaudella ja vääryydellä sisään, mutta kun kerta löydettiin avoinna oleva pikkuportti syrjemmästä, livahdettiin puutarhan puolelle.



Ja kuinka ollakaan, ei mennyt kuin 5 minuuttia, niin pääportitkin käytiin avaamassa. Jahas, oli sitten joku tietty kellonaika, josta varmaan oltiin infottu jossain, mistä en ole osannut tietoa etsiä. Sen jälkeen sinne alkoi virrata tasaiseen tahtiin kukkien ihailijoita piknikkoreineen.


Eväänä meillä oli lämpötilaan nähden liian pienien vesipullojen lisäksi salaattilaatikko ja porkkanakakko. Lähicitymarketissamme oli Pirjon Pakarin esittelijä ja menin juttusille (koska kotiseuturakkaus) samalla kun lapset söivät kaksin käsin maistiaisleipäpaloja. Yritin kyllä toppuutella, että vain yksi maistiainen per leipälaatu, mutta esittelijä antoi luvan ottaa toki enemmän kun lapsi ylisti, että "sairaan hyvää leipää".  Tiedän, se on. Ostettiin sitten tosiaan yksi porkkanakakko evääksi.



Kakko-sana taivutuksineen tuntuu aina naurattavan ei-satakuntalaisia, joten vältän nyt sanan käyttöä ja voimme puhua ihan vain leivästä. Esikoinenkin hermostui, että leipä se on eikä kakku. Niin, ei kakku, vaan kakko. Ai kakka? No hyi! Joo, olkoon leipä. (Sarjassamme: "äiti, miksi isi luulee perunoita potuiksi?")


Kyseinen porkkanaLEIPÄ oli niin hyvää, että lapset vetelivät sen sellaisenaan ja käytännössä kokonaan.


Tässä allaolevassakin kuvassa ovat kaivamassa lisää porkkanakakkoa rattaiden tavarakorista.


Ps. uudet rattaat!






Niin että minua vähän harmitti omenankukkapiknikin aikataulujen salaperäisyys, mutta lapsille oli aivan sama jotkut kukkivat omenapuut, kunhan vaan oli porkkanaleipää. Taisi olla kukat jo vähän lakastuneetkin, ainakin jos viime vuoden omenankukkapiknikkuviin vertaa. Porkkanakakko oli yhtä hyvää kuin aina mummulassakin.

14 kommenttia:

  1. Porkkanakakko <3 Näin melkein seinäjokisena kaupasta saa melkein aina pehmeetä porkkanaleipää, sitä syödään meilläkin ihan suoraan pussista ilman päällisiä.
    En lapsettomana ymmärrä mitään rattaista, mutta onpas jotenkin tosi näppärät ja siistit! Ihan erilaiset ku sellaset leveet mitä on tottunu näkemään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nää on näppärät ja ketterät ja kauniit rattaat. Ovat virallisesti matkarattaat, joten siinä mielessä aavistuksen verran rimpulat, jos sellaisiin isoihin rattaisiin vertaa :D

      Poista
  2. Kakko on parasta! Minulta meni pitkään tajuta, miksi ei-satakuntalaisia, nauratti kakoista puhuminen :) Niin syvällä on kakkorakkaus! t. Toinen satakuntalainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin meni pitkään aikuisiälle, en meinannu tajuta edes, että mitä hauskaa tuossa on, vaikka siinä luki jotain että "kakkoja" :D

      Poista
  3. Kiitokset taas kiinnostavasta retkipostauksesta! Blogisi on aivan paras, toivottavasti sulla riittää aikaa tehdä käsitöitä ja blogata myös töihin paluun jälkeen!

    Voisitko joskus kirjoittaa jonkun vinkkipostauksen näistä lasten kanssa toteutetuista retkistä? Miten teillä homma toimii? Itsekin olis kiva käydä enemmän, mutta tuntuu, että pelkästään bussimatka täältä Espoosta vie jo kaikilta mehut, ja sitten on pissahätä, nälkä, väsymys ja tähdet huonossa asennossa jne. Ennen kuin oltais itse kohteessa.

    Varmaan sulla vois olla vinkkejä tällaiselle kädettömälle äidille..Mitä teillä on eväänä, miten päiväunet järjestetään, onko taapero museossa kiinni rattaissa/repussa vai saako kulkea vapaana? Mitä sitten, jos taapero haluaa juosta museossa, jossa ei saisi juuri koskea teoksiin? Mikä on salainen aseesi, jolla homma saadaan toimimaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukava kuulla :) Mäkin toivon, että aikaa riittää, saas nähdä millaiseksi arki muodostuu, voi olla että ei kovin hyvin aika riitä, mutta sen näkee sitten.

      Mä laitan muistiin, että jos joskus kirjoittaisin aiheesta. Nyt ainakin äkkiseltään voin kertoa, että no, meidän lapset eivät nuku päiväunia. Taapero nukkuu rattaissa, jos hyvin käy, useimmiten ei, koska ei sitä meinaa saada päikkäreille sänkyynkään. Molemmat ovat siis lopettaneet päiväunet todella nuorina. Eväät hankitaan monesti vasta matkalla, kun en osaa ennakoida kovin hyvin. Nykyinen vakio on paistopisteestä pieniä karjalanpiirakoita ja ruokakaupan salaattibuffetista salaattilaatikko, missä on jokaiselle jotain. Pillimehut saattaa olla, monesti pelkät vesipullot. Ja toisinaan käydään ihan ravintolassakin syömässä, varsinkin jos mukana on muitakin aikuisia.

      Pääsääntöisesti otetaan rattaat mukaan museoon, jos se on sallittua ja jos näyttää siltä, että ei olla niiden kanssa tukkeena. Muussa tapauksessa mukana on kantoreppu. Taapero saa mennä omin jaloin, jos tahtoo ja heti jos alkaa yrittään kiellettyjä juttuja tai alkaa muuten vaan kiukkuaan, otan kantoreppuun ja rauhoittuu yleensä hyvin sinne. Esikoinen jos alkaa perseileen, niin sitten ei auta muuta kuin kantaa ulos. Yleensä nämä käyttäytyvät museoissa ja kirjastoissa ja sen sellaisissa hyvin.

      Eli salaista asetta ei ole :D Lapset tottelevat paremmin tuollaisissa erikoisemmissa paikoissa kuin lähileikkipuistossa tai taloyhtiön pihassa. Ja jos ei meinaa totella, niin sitten vaan lähdetään pois. Meteliähän siitä väkisin lähtemisestä tulee, mutta ei voi mitään.

      Ja meiltä on vaan n. 15 minuutin junamatka Helsinkiin ja esikoinen varsinkin rakastaa julkisia kulkuneuvoja ja on pitkätkin bussi- ja junamatkat tosi nätisti. Kai nää on jotenkin ihan vaan luonteesta ja intresseistä riippuvaisia juttuja. Taapero herkästi matkii esikoista eli harvemmin järjestää kohtausta junassa, useammin kyllä kuin poika.

      Poista
  4. Ennen ainakin ihmisiä nauratti löytyy (miksi ihmeessä), nykyään niitä tunnutaan myyvän melkein missä vain. Ennen vain Savonlinnassa. T. Juuriltaan savonlinnalainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta lörtsy on sanana niin hauska jotenkin :D Taisin itsekin lapsena sitä nauraa :D

      Poista
  5. Samanlainen salamyhkäisyys on ollut syksyisin kun omenoita saa käydä poimimassa. Vaikea on niitä aukioloaikoja löytää. Nyt on päälkaupunkiseudun Retkikalenterissa ti 5.9. klo 18-20 puistokävely Malminkartanon omenat ja luutnantin talo, eli ehkä noihin aikoihin olisi sitten jonakin päivänä auki myös poimintaa varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on kans hankalaa siitä löytää tietoa! Me ei tosin enää käydä siellä, kerran ollaan oltu ja omenoista oli semmoinen riita, että ei ainakaan lasten kanssa uskalleta enää mennä. Meno oli todella villiä.

      Poista
  6. Mielenkiintoista. Minulle kakko on jotain ihan muuta, mutta en olekaan satakuntalainen.
    T. Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas en ole koskaan kuullut kakon tarkoittavan muuta, kuin sellaista tietynlaista vaaleata leipää :D

      Poista
    2. Moi,
      Karjalassa päin se tarkoittaa (villalangan) vyyhdinpuita. En tiedä miten yleisesti on käytössä, mutta ainakin meidän perheessä.
      Minna

      Poista