2 / 17

Hei hei helmikuu, ei tule ikävä. Se alkaa oleen virallisesti kevät, vaikka talveahan se vielä varmasti pukkaa tovin aikaa, mutta ei se haittaa. Kevät on fiilis, ei säätila. Oli kyllä tahmea helmikuu, voi sentään. Ei olla tehty mitään ihmeellistä, hyvä kun edes ne vähemmän ihmeelliset on tullut hoidettua.

Neulepuolella valmistuneita tuli vain muutamat sukat, sillä mulla on tässä (muutamien sukkien lisäksi, hehe) työn alla aikuiskokoinen villapaita, ja se arvatenkin vie aikaa. Lankaa tosiaan värjättiin myös. Ompeluhommien puolesta olikin sitten varsinainen superkuukausi, sain valmiiksi sateenkaaritilkkupeiton ja ison kasan vaatteita lapsille.

Helmikuun huippuja juttuja olivat Paapiin kaavakirja ja Prym ergonomics -puikot, joihin nyt enemmän testailun ja siten niiden löysään tuntumaan tottuneena olen jo aivan rakastunut. Vaikka värit niistä tosiaan lähti, tuli väriä vähän tilallekin, sillä valkoinen puikot ovat värjäytyneet tummista langoista likaisen harmaalaikukkaiksi. Oho.

Lankaa neulottu valmiiksi töiksi asti: 321 g
Lankaa ostettu: 1100 g (mutta hei, miehen villapaitaa varten niistä 1 kg)

Käsinvärjättyjä ihanuuksia

Yhteistyössä: Käsityöpuoti Silmu & Solmu
Pohjalangat värjäykseen saatu bloginäkyvyyttä vastaan

Käsinvärjätyt luksuslangat, kukapa niitä ei himoitsisi. Onhan se monesti käynyt mielessä, että itsekin kokeilisi värjätä, mutta toistaiseksi minun värjäyskokeilut ovat rajoittuneet elintarvikeväreillä ihan peruslankoihin. Indievärjäreiden käyttämät ihanat merinovilla- ja BFL-pohjat ovat tuntuneet kaukaisilta itselle hankittaviksi, mutta nyt siihen on tullut muutos, sillä Silmu & Solmu on ottanut niitä valikoimiinsa, eli ei tarvitse alkaa ulkomailta tilaileen. Minäkin uskalsin dipata luksusvyyhdin väriliemeen, kun värjäystä enemmän harrastanut siskoni lupasi tulla tarvikkeiden kanssa kylään.

Värjättiin happoväreillä ja käytettiin happona sitruunahappoa sillä viimeisimmän elintarvikevärjäyskokeilun jälkeen poikani ilmoitti hyvin päättäväisesti, että lankaa ei tässä talossa sitten enää värjätä. Ja kun näki, miten voimakkaasti hän kakoi etikan hajun vuoksi ja kyseinen haju itseänikin aika paljon etoo, otettiin toive huomioon.

En nyt ala kirjoittaan mitään tarkkaa tutoriaalia happovärjäyksestä, tapoja on yhtä monta, kuin tekijöitäkin ja itse en ensikertalaisena, varsinkin kun kaikki ei mennyt kuin Strömsössä, ole oikea ihminen ottaan kantaa siihen, miten tätä tehdään. Mutta tässä nyt kuitenkin tunnelmia, olkaa hyvä.

VÄRJÄYSPOHJAT SILMU&SOLMUSTA

Sain kokeiltavaksi kaksi vyyhtiä merinosukkalankaa (75 % merino, 25 % polyamidi) sekä yhden vyyhdin vastaavaa, mutta kimalteella (75 % merino, 20 % polyamidi, 5 % stellina) ja lisäksi vielä molempia laatuja yhden sock blankin.

Oltiin kuultu huhua, että stellina saattaa mennä pilalle sitruunahapolla värjättäessä, joten ei otettu riskiä ja jätettiin kimallevyyhti tällä kertaa värjäämättä. Se saa etikkapohjaisen värjäyksen sitten myöhemmin. Kimalteva sock blank kuitenkin otettiin käsittelyyn.

KUMIHANSKOJA KULUI JA HAUSKAA OLI

Oltiin varauduttu koko päivän kestävään operaatioon, ja kyllähän siinä aamusta iltaan aikaa vierähtikin. Mies piti lapset poissa keittiöstä. Kumihanskoja kului ja hauskaa oli. Mutta ihan kovin usein en kyllä tällaiseen aio ryhtyä :D Kattila porisi hellalla lähes kellon ympäri, joten on ihme että ilmankosteuden vuoksi tapetit eivät rullaantuneet seinistä alas. Ja seuraavaa sähkölaskua odotellessa...

MAALATTUJA VYYHTEJÄ

Vyyhdit värjättiin maalaamalla eli tehtiin värijauheista suspensiot pahvimukeihin, suojattiin pöytä, levitettiin elmukelmua alle ja sitruunahapossa liotettu vyyhti siihen päälle. Sitten sudittiin värejä enemmän ja vähemmän mielivaltaisesti molemmin puolin, käärittiin vyyhti kelmuunsa ja laitettiin kattilaan höyrytystelineen päälle värien kiinnittymiseen. Annettiin porista tunnin ajan.

Minä onneton menin valitsemaan pinkkiä ja violettiä, joiden kiinnittyminen olikin sitten hankalampaa kuin muiden värien. Lukuisten huuhtelukertojen jälkeen todettiin, että erinäiset vaiheet on tehtävä uudelleen ja lopputulos sitten lopulta poikkesi aika paljon tästä alkuperäisestä, värit kun sekoittuivat ja haalistuivat hieman. Niistä tuli kuitenkin tosi hienoja niinkin, ja olikin ehkä yksi parhaista jutuista, sillä niistä tuli ehkä paremmat kuin olisin osannut tarkoituksellisesti edes tehdä! Tosin tuo hohtavaksi oranssiksi muuttunut pinkkikeltainen oli kyllä vähän shokki, mutta varmasti sillekin käyttökohteensa löytyy.

Nuo vyyhdit ovat tässä aika hirveät, mutta en jaksanut alkaa selvitellä niitä suoriksi ja sileiksi vain blogikuvan takia, kerin ne suoraan kakuiksi sitten kun ovat varmasti täysin kuivuneet.

SOCK BLANK

Sock blankin värjäys oli kokonaan uusi tuttavuus meille molemmille. Se on siis tasoon neulottu kappale, joka värjätään ja sitten myöhemmin puretaan langaksi. Yllätyksenä tuli, että se oli niin pitkä ja kapea, ei mahtunut kokonaan meidän pöydälle. Toisen värjäsin samalla tekniikalla kuin vyyhditkin. Maalasin sen, käärin kelmuun ja laitoin höyrykseen.

Toiseen tein solmuvärjäyksen, koska rakastan batiikkivärjäyshommia. Sitruunahapossa liotettuun kappaleeseen tein solmuja pakettinarulla. Väriliemi laitettiin kattilaan ja sock blank upotettiin sinne. Tämä onnistui kertalaakista eli väri kiinnittyi täydellisesti. Ei tarvinnut montaakaan huuhtelukertaa, edes pesuaineen lisäämisen jälkeen.

Näistä tuli kyllä mahtavia! Ihan hirveästi jännittää millaiset sukat näistä lopulta tulee!

SPECKLEKOKEILU

Nyt kun käsinvärjätyissä langoissa ovat muotia specklet, piti sitäkin vähän kokeilla. Tätä tarkoitusta varten otin varastoistani (omakustanteiset) harmaat Gjestal Maija -kerät ja roiskin märkään kerään väriä suoraan jauhemaisena. Käärittiin vyyhdit kelmuun ja kelmukääryleet höyrytystelineeseen. Värit kiinnittyivät tosi hyvin.

MINIVYYHTEJÄ JÄMISTÄ

Koska oltiin vyyhtien ja sock blankin maalausta varten tehty väriliemiä, ei niitä loppuja tietenkään hukkaan heitetty, vaan tehtiin minivyyhtejä valkoisesta Fabelista (siskolla oli mukana, itse en olisi älynnyt tätä mahdollisuutta). Dippailtiin väreihin, sekoiteltiin niitä ja sama höyryhoito kelmuissa niillekin.

TULOKSET

Nyt on ihanaa lankaa aika pitkäksi aikaa!!!

Vähemmällä suttaamisellahan olisi niitä suoraan väriliemeen upotettuja vyyhtejä tehnyt, kuin maalattuja, mutta oli hauska kokeilla näin, varsinkin kun pelkään että jos jotain raitalankaa yritän, siitä tuleekin vain rumasti lätäköityvää sotkua valmiina neuleena. Ja meillä tosiaan meni melkein tupla-aika, koska jouduttiin osa käsitteleen kahdesti. Mutta tekemisen meininki oli hyvä koko prosessin ajan. Ihana oli kokeilla tätä! Minkähän näistä ensimmäisenä ottaisi puikoille, hmmm.

Sukkia itselleni

Neulon parhaillani miehelle villapaitaa ja vaikka mua ei se millään tavalla vielä kyllästytäkään, tunsin silti pakottavaa tarvetta tehdä jonkin välityön kesken paitaprojektia. Otin siis puikoille syksyllä ostamani luksus-speckle-vyyhdin ja neuloin neuletubettajien suosiossa olleet vanilla is the new black -sukat, jotka siis ovat perussukat, joissa erikoinen kantapää.

Ohje: Vanilla is the New Black by Anneh Fletcher
Lanka: lanitium ex machina Basic Merino Sock: Queen of the Elves
Puikot: 2,5 mm

Tosi harvoin ostan näitä tällaisia käsinvärjättyjä aika arvokkaita lankoja. Nytkin kyllä mietin tätä keriessäni, että jos siinä olisi vaikka Regian tai muun keskihintaisen langan vyöte, olisinko ulkonäön perusteella ostanut. Olisin kyllä varmaan. Ei näitä himoja silti aina osaa, eikä tarvitsekaan järjellä selittää. Oli sitten kyse lankavyyhdistä, erikoisoluesta tai merkkilastenvaatteista. Tosin itse en juo olutta, kunhan vaan tuli mieleen.

Kivat sukat niistä kyllä tulivat. Ihanan pehmeät ja kantapää istuu hyvin. Ajattelinkin, että voisin tehdä itselleni syksyksi "box of socks" -synttärilahjan, kun palaan töihinkin ym. Vanhat ohuet villasukat alkaa oleen jo aika huonossa hapessa, päivittäin kun niitä käytän ainoina sukkinani. Sitten voisi kerrasta vaihtaa koko sukkavaraston uuteen, ah! Katsotaan kuinka käy.

Karvalakkimallin retki Fazerin vierailukeskukseen

Karvalakkimalli siinä mielessä, että ei menty näyttelykierrokselle. Olisin tietenkin halunnut ja olen siitä paljon haaveillut (juu, kyllä!), mutta avoin kierros on arkisin vain viideltä (viikonloppuisin on useita) ja siihen on syytä ostaa liput ennakkoon. Ja minä kun keksin ihan vain keskellä päivää, kun alkoi kotona seinät kaatuun päälle, että nyt kuulkaas lapset otetaan seuraava bussi Fazerilaan, ja niin me teimme!

Fazerin tehtaalle Vantaalla on siis avattu erillinen vierailukeskus, jossa on näyttelytilojen (ryhmäkierroksille ja avoimille maksullisille kierroksille) lisäksi kaikille vapaasti käytettävissä olevat Fazerin kahvila ja myymälä.

Kesällä täällä pitäisi olla viljapelto pihassa, ja muutenkin viheralueita, mutta kaikkea ei voi aina jättää kesään, joten nyt nähtiin vain lunta. Rakennuksen sisällä oli trooppinen sisäpuutarha, jonne sisälle olisi päässyt opastetulla kierroksella, me satunnaisvierailijat saatiin kuitenkin ihailla sitä lasin läpi.

Voitteko kuvitella, että ihan ensimmäinen asia, jota siellä aloin valokuvata, olivat vessakyltit! Niin söpöt!

Pupupatsaasta varmaan olisi kuullut kierroksella enemmän, mutta olettaisin ihan vain mututuntumalla, että olisikohan se ns Mignonmunapupu. Mitä enemmän tässä nyt spekuloin, mitä kierroksella olisi, sitä varmempi olen siitä, että sinne on vielä joku kerta mentävä! Alle 7-vuotiaat lapset pääsevät ilmaiseksi ja jos huhuihin on uskominen, siellä saa vetää suklaata naamariin niin paljon, kuin sielu sietää ja lopuksi saa vielä tuotekassin. Nyt oikeasti alkaa ärsyttää niin paljon, että mietin jo kannattaako koko postausta tehdä, jos sitten joskus kirjoitan siitä, kun tosiaan vedetään siellä naamariin sitä suklaata. Noh, menköön nyt.

Kyllä siellä kelpasi ihan vain kahvitellakin (siis kaakaotella), tuossa tosiaan taustalla tuo trooppinen puutarha, jossa kasvaa Fazerin raaka-aineina käyttämiä kasveja, jotka eivät menesty Suomen luonnossa. Tosin juuri nämä kyseiset tuskin täältä raaka-aineeksi menee, mutta tajusitte varmaan pontin. Kaakaopuita, kahvipensaita, hedelmäpuita jne. Ulkona olevalla viheralueella kasvoi sitten ne, jotka menestyvät täällä luonnossa.

Kaupasta haettiin hyvin maltilliset tuliaiset ja sitten bussimatka takaisin kotiin.

Olen vähän katkera siitä, että me ei koskaan käyty ammattikorkeakoulusta käsin Fazerilla tehdasvierailulla, ennen tätä vierailukeskusta kun kierros tehtiin tehtaan tiloissa ja näki ihan oikeasti miten ne suklaat siellä liukuhihnoilla vipeltää. Käytiin vain kaikissa ns tylsemmissä paikoissa!

Elintarviketekniikan ihmisenä olen kuitenkin Fazerilassa joskus 10 vuotta sitten ollut työhaastettelussa (tosin silloiselle keksipuolelle, joka oli silloin ulkopuolisen omistuksessa). Jotta en vaikuttaisi aivan luuserilta, kerron että olisin sen paikan saanutkin, mutta sain samaan aikaan myös muualta, joten keksi- ja karkkitehdaskortti jäi ainakin toistaiseksi kääntämättä. Olen nimittäin edelleen töissä siellä, minkä valkkasin aikoinaan keksitehtaan sijaan. Voi olla painoindeksin kannalta ihan hyvä asia se. Tosi moni tuttuni on kuitenkin suklaakoneen äärellä opiskeluitaan rahoittanut, joten kyllähän vierailukierros minuakin kiinnostaa, vaikkakin sitten vain näyttelyalueella, joka näytti ihan tosi kivalta aidan takaa kurkittuna.

Retkihaavekartta kevääksi

Jos mua pyydettäisiin askarteleen haavekartta jossain vaikka koulutustilaisuudessa, olisi mielipiteeni asiasta sellainen, etten tohdi tässä nyt edes mainita. Mukaterapeuttinen askartelu, etenkin ryhmässä, ei ole välttämättä ihan mun juttu. Aikoinaan esikoista odottaessani perhevalmennuksessa piti askarrella jotain kukkien terälehtiä, joihin kirjoiteltiin toiveita ja pelkoja tulevaa vauvaa kohtaan ja kyyninen minä raskaushormonisekoiluangsteineen oli tietenkin niin turhautunut (varsinkin kun perhevalmennus keskellä päivää aiheutti sen, että mokoman paskartelutuokion vuoksi jouduin oleen töissä iltaseitsemään saakka, jotta sain menetetyt tunnit korvattua), että kirjoitti semisarkastisesti terälehteen "hymykuopat", koska onhan se nyt aivan päivänselvää, että jokainen toivoo lapsestaan, että syntyy terveenä, ei ole koliikkia, kasvaa reippaaksi jne. No, minä sain sitten pikkukeskosen, mutta hymykuopat sillä kuitenkin oli. Haha.

No joo.

Helmikuu on todella epäinspiroiva kuukausi. En tiedä, mikä siinä niin tökkii, mutta ei oikein irtoa mitään retkihommia nyt. Äitini oli täällä melkein viikon, käytiin Kotkassakin, mutta en keksinyt oikein mitään erityistä ohjelmaa, vaikka normaalisti olisin kyllä taatusti jonkin eväsretken ja museokäynnin kyllä pyöräyttänyt. Kotkassa käytiin paikoissa, joista olen tänne kirjoitellut jo aiemminkin, lisäksi mulla ei ollut kameraa mukana ja puhelimesta oli akku koko ajan finaalissa (koska poikani on kiinnostunut karttasovelluksesta ihan tosissaan). Niin ei sitten tosiaan ole ollut mitään blogattavaa liikkumishommista ja neuleet ovat kesken.

Pojan karttasovellusinnostus kuitenkin sai meidät piipahtaan (jopa kahdesti) Vantaan turisti-infossa hakemassa myös paperikarttoja ja siitä se ajatus sitten lähti, että tehdäänpä HAAVEKARTTA. Kyllä, minä aloin askarteleen haavekarttaa, ja vieläpä ryhmässä. Ryhmäni toinen jäsen kuitenkin kyllästyi yhden junaradan piirtämisen ja yhden kuvan liimaamisen jälkeen, mutta meikäläinenhän sitten askartelipaskarteli ihan pikkutunneille asti. Ja nyt meillä on haavekartta kevääksi, kyllä se innostus sieltä sitten palaa viimeistään ensimmäisten sinivuokkojen myötä! Todnäk jo aiemmin.

Joo, tukan olisi voinut kammatakin.

Pääkaupunkiseudun valtavista pyöräily- ja retkeilykartoista leikattiin kohteita, joissa olisi kiva käydä. Lisättiin muutama aiheeseen sopiva valokuva, parit junaliput ja hitosti lehtileikkeitä. Lopuksi vielä kaivoin kaikenlaisia tarroja ym rompetta, jotka olin jo unohtanut omistavani ja jäi sinne vielä vähän tilaa, jos tulee lisättävää.

Nyt takaisin neulomaan miehelle villapaitaa, jota hän voi sitten käyttää vaikkapa retkellä tuonne Haltialan aarnialueelle.

Uusi lehti ja melkein mainittu blogi

Minulle tarjottiin blogin kautta näytenumero täysin uudesta käsityöaiheisesta lehdestä, Unelmien käsityöt, joka on Kotivinkin tekijöiltä. Yllätys oli, että sieltä löytyi pikkiriikkinen maininta minunkin blogista, kiitos Eilen tein -Hannen, josta oli juttu lehdessä. Blogin nimi vain on typotettu, eikä osoitettakaan ole tarjolla. Mutta ei se mitään!

Lehdessä oli tosiaan mukavasti luettavaa, oli juttuja bloggaajista, podcastaajista ja muutenkin internetin kautta tutuista naamoista ja käsityöharrastajista (toki myös minulle tuntemattomista, ja ei-internetin kautta tutuista, mutta runsaasti oli siis myös tuttua naamaa). Oli myös kotiesittelyä ja hauska gallup lankakaupan asiakkaista, jossa oli myös palattu jälkikäteen kysyyn, että mitä langoista syntyi.

Lehdessä oli runsaasti neule- ja virkkausohjeita, mutta ne eivät kyllä minuun iskeneet oikeastaan lainkaan. Lukupakettina kuitenkin pidin lehdestä sen verran, että taidan kyllä ostaa jatkossakin. Seuraava numero tosin ilmestyy vasta syyskuun lopussa.

Lehti on tosiaan helposti lähestyttävä harrastajalle ja aloittelijallekin.

Nyt onkin hemmoteltu käsityölehtien saralta oikein urakalla. Uudistunut Taitolehti (upea, kaunis kokemus, ja paljon luettavaa) ja uudistunut Suuri käsityö (nyt about kaikissa kaavoissa myös isot koot, eikä erillistä säkkimallistoa) ovat molemmat ilahduttaneet ja nyt vielä tällainen ihan uusikin lehti. Kyllä kelpaa :)