Vallisaari (ja Kuninkaansaari)

Siitä asti kun ensimmäisen kerran kuulin että Vallisaari avataan yleisölle, olen täpinöissä odottanut retkeä sinne! En nyt ala tarkasti saaren historiaa ja muuta tähän kirjoittaan, mutta se on ollut aikoinaan puolustuskäytössä, siellä on asunut sotilaita perheineen ja nyt ollut pitkään asumattomana joten luonto rehottaa lähes koskemattomana. Saarella ei saa poistua merkityiltä reiteiltä sortumavaaran, putoamisvaaran, 30-luvun räjähdeonnettomuuden ja ainutlaatuisen luonnon mahdollisen tuhoutumisen  vuoksi. Olin juuri lukenut lehtijutun jossa kerrottiin miten paljon jo nyt muutamassa viikossa, mitä saarelle on päässyt vapaasti kulkeen, on tapahtunut tuhoa. Tämä herätti sisäisen vara-jeesukseni ja teki mieli ojentaa kaikkia oman tien kulkijoita. Reitti oli tosi hyvä, taukopaikkoja pöytineen, penkkeineen ja roskiksineen oli todella paljon, samoin vessoja ja näköalapaikkoja joten en kertakaikkiaan ymmärrä miten se ei joillekin riitä vaan on pakko lähteä sooloileen! Inhottavinta on tietenkin se että kun saa oman lapsen pysyyn reitillä niin sitten joutuu selittään että miksi toiset lapset saa kiipeillä missä huvittaa. Huoh. (Mutta en minäkään toki väitä pyhimys olevani, Nuuksiossakin pidettiin tietoisesti notskia aivan selvästi epävirallisella nuotiopaikalla.)

Kauppatorilta tosiaan pääsee JT-Linen vesibussilla. 7 euron lipulla voi poiketa samalla myös Suomenlinnassa ja Lonnassa. Meillä oli tarkoitus käydä Lonnassakin mutta väsymys iski, joku toinen kerta sitten. Tässä kuitenkin Vallisaarta (ja Kuninkaansaarta), olkaa hyvät! Tosi kiva paikka tehdä retki kerran tai vaikka kaksi mutta ei se Suomenlinnaa silti voita. Käveltiin nuo molemmat reitit.

(pojalla sukat housujen päällä koska punkkikammoinen äiti)

Kunpa ihmiset osaisivat pysyä poluilla ettei saarta tarvitse sulkea uudelleen. Eihän mekään sinne siis mitään perhosia menty bongaileen eikä palvoon ikiaikaista jäkälää mutta jos joka kulman takana on kieltomerkki poikineen, on niitä syytä noudattaa. Varsinkin jos on lapsia mukana.