Lapsuuden mansikkamaaeväs

Lapsuudessa käytiin kesäisin ostamassa mansikoita itsepoimintaperiaatteella ja sen lisäksi että vedettiin toki mansikoita naamaan kunnioitettavia määriä, oli mukana myös eväitä. Ja kun aikakin välillä kävi vähän pitkäksi niin mikäs sen hauskempaa kuin pieni improvisointi. Silloin oli kaurakeksejä, nyt sattui oleen murokeksejä.  Ja nyt ei oltu mansikkamaalla mutta eväsretkellä kuitenkin.

Perinne-eväs ei ollut tällä kertaa suunnitelmissa vaan se muistui mieleen kun oli sopivat tarpeet mukana.

Ensipuraisulla mukavat muistot peittosivat olemattoman makuelämyksen ja huusin sen olevan ihan törkeen hyvää. Viimeisten murusten kohdalla piti jo todeta että ei se itse asiassa niin hyvää kyllä olekaan. Uusi sukupolvi innostui kyllä täytekeksin tekemisestä tosi paljon.

Eli kaksi kuivakkaa keksiä ja yksi mehukas mansikka ja vähäisen puristusvoimaa.

Niistä on mansikkamaaeväs tehty.

Ja jos joku luuli nähneensä lintutornilla pinkkipaskahyypän hervottoman tuotoksen niin pahoittelen, meiltä vain kaatui mansikkajugurtti.