Sivut

maanantai 9. toukokuuta 2016

Sisarusrattaat 3,5 vuoden ikäerolla

Eli miksi me ostettiin sisarusrattaat.

Kun vauva ilmoitteli tulostaan, en oikein tiennyt miten ratasasian hoitaisi, siitä vain olin varma että seisomalautaa en halua! Sellaista ei siis olla edes kokeiltu mutta ajattelin että se olisi vain tiellä ja haittaisi jo muutenkin huonoa ohjautuvuutta meidän vaunuissa.

Esikoinen jaksaa kyllä kävellä joten ajattelin että jos nyt joskus käy niin että hän hyytyy, voin ottaa vauvan kantoliinaan ja laittaa esikoisen yhdistelmärattaisiin. Joo, tällainen tilanne sitten tuli kerran ja totesin että esikoinen on aivan liian iso niihin ja sitten sai kantaa vauvaa kantoliinassa ja roikottaa tyhjää vaunukoppaa jossain. Ei onnistunut. Tässä vaiheessa toki kun vauva voi jo istua/makoilla rattaissa ilman vaunukoppaa, vaihto onnistuisi JOS ollaan liikkeellä meidän Brio race -rattailla joihin jäbä vielä sopii mutta mieluummin käytän tässä vaiheessa yhdistelmiä joissa voin työntää vauvaa niin että meillä on katsekontakti (näissä sisarusrattaissa ei katsekontaktia tietenkään ole mutta on sentään rakas isoveli vieressä). 

Kun jäbä aloitti tammikuussa kerhon, oli aikaiset aamut välillä vähän hankalia kun tyyppi saattoi kävellä lyhyttä matkaa puolikin tuntia koska väsytti. Ja sitten vaan meni hermot siihen kantoreppuvenksailuun keskellä talvea ja päätin että nyt ostetaan sisarusrattaat. Ihan sama mitä muut sanoo, ihan sama vaikka muut käyttää seisomalautaa, minä ostan tuplavankkurit! Meidän tilanteet, meidän valinta. Miten sen aina muistaisikin että ihan oikeasti joka perheellä on yksilölliset tarpeensa! Vaikka joku mammabloggaaja jaksaa säätää ilman sisarusrattaita, ei mun silti tarvitse. Vaikka naapureilla olisi seisomalaudat, ei mun silti tarvitse.

Hyvin pian huomasin että tuplarattaiden myötä alettiin enemmän poistuun lähiöstämme kun ei tarvinnut pelätä esikoisen karkailevan autojen alle tai että joutuisi kantaan esikoista reppuselässä tai vauvaa kainalossa ja mitä milloinkin. Voitiin taas tehdä pidempiä retkiä kun päiväunimahdollisuus oli taas olemassa. Mehän ei kolmistaan lasten kanssa koskaan mennä omalla autolla minnekään vaan julkisilla tai kävellen. Tämänkin monet mahdolliset arvostelijat unohtavat. Me kun mennään niin mennään omilla jaloilla ja ollaan tuntikausia aina tien päällä. Ja jo pelkästään nämä kotikulmat ovat siinä mielessä haastavat että tässä lähiössä missä asumme, jo pelkästään asuu enemmän ihmisiä kuin pienessä kaupungissa. Ja elettiin vielä pahinta uhmaikääkin. Mutta toki jos me kuljettaisiin vain lähileikkipuiston ja kodin väliä, eihän me näitä mihinkään tarvittaisi. Me nyt kuitenkin halutaan kulkea muuallakin. Kerhoreissut on nyt totuttu tekeen näillä mutta muuten jos pyöritään vain lähiympäristössä, on meillä tavalliset vaunut.

Kertakaikkiaan siis hyvä ostos, helpotti ja helpottaa edelleen meidän vauva-arkea ihan hirveästi! Jäbä kävelee rattaista huolimatta todella paljon ja kannustankin aina käveleen itse kuin mahdollista.  Mutta kun väsy tai kiukku tai tottelemattomuuskohtaus iskee, on paikka vapaana. 


Kaksi tärkeintä kriteeriä tuplarattaiden valinnassa meillä oli ensinnäkin se että ne mahtuvat vaunuvaraston ovesta sisään ja toiseksi se että selkänojat ovat erilliset koska vauva viettää paljon aikaa makuuasennossa, esikoinen ei käytännössä lainkaan. Heti kolmanneksi tärkein kriteeri oli hinta. Ei oltaisi näistä kyllä yhtään enempää maksettu vaan oltaisiin sitten oltu ilman. Niin ja kuomu oli tietenkin myös oltava. Näissä on mukavasti erilliset sellaiset molemmille.

Valinta oli Emma Twin Jogger. Eli suomeksi siis halvimmat kököt mitkä mahtuu ovesta sisään ja joissa on erilliset selkänojat. Ovesta tosiaan mahtuu nippanappa, senttiäkään ei varmaan jää tyhjää ja työntöaisa jos olisi sentin korkeammalla, jäisivät jumiin oven lukkoon. Tarkkaa on mutta hyvin mahtuu.


Ei hirveästi ladattu odotuksia tämän hintaluokan kärryihin ja kyllähän näissä halpuus näkyy. Jarrun jos meet laittaan niin takarenkaat jumittaa ihan totaalisesti vielä jarrun vapauttamisen jälkeenkin. Sama homma käy jos väliin menee hiekoitussoraa. Ja sitähän menee! Niitä pitää potkia että lähtevät taas pyöriin. Kerran potkasin liikaa ja rengas irtosi. Oltiin toisella puolen Vantaata. Onneksi sain sen korjattua, hemmetti sentään. Toinen jalkateline on jo kertaalleen jäänyt käteen ja tottakai nämä ritisee ja paukkuu kun joutuu junaan mennessä nostaan koko roskan takarenkaiden varaan, vaikka olisi se invaliuskakin. Tässä tosin auttaa se että tehdään nuo nousut ilman että esikoinen istuu kyydissä. Olen siis aivan varma tarkistamattakin että näitä ei ole tarkoitettu niin painavaan lastiin joten ei sovi moittia rattaita siitä. Esikoinen joutuu poistuun kyydistä myös silloin jos pitää mennä alamäkeen portaissa olevia liuskoja pitkin sillä eturenkaat eivät osu liuskoille ja en uskalla niin painavan satsin kanssa mennä kahdella renkaalla eikä rattaatkaan sitä varmaan kestäisi. Ylämäkeen ei olla edes yritetty.

Mutta on näissä tosiaan paljon hyvääkin. Tavarakorit ovat isommat ja paremmat kuin yksissäkään muissa meidän rattaissa (joita on yhteensä neljät, köh. Mutta KAIKKI tarpeen) ja mikä parasta, niitä koreja on kaksi! Ovat tosiaan myös ketterät kääntyyn. Raskashan näitä on työntää mutta ei se mua haittaa. Hyvää ylimääräistä hyötyliikuntatreeniä ei ole koskaan liikaa. Yhtään en ole kuitenkaan kokenut että rattaat viertäisi toiseen suuntaan vaikka matkalaisilla onkin 10 kg kokoeroa. Nämä myös menevät näppärästi kasaan ja mahtuvat auton takakonttiin (ei kyllä olla autossa kuljetettu kuin vaunukaupasta kotiin).


Kerran joku ohikulkija huomautti että kyllähän noita rattaita saa peräkkäin istuttaviakin. Joo, niin saa mutta minä nimenomaan halusin että kullanmuruni istuvat vierekkäin! Jotain niin suloista siinä on.

Minnekään ei olla tämän leveän kuljetuksen kanssa jääty jumiin, kaupan kassalta mahtuu juuri ja juuri läpi, lähijunaan mahtuu oikein mainiosti, kuten myös bussiin, ja hisseihin. No, joka paikkaan ollaan mahduttu minne näillä ollaan yritetty. Monesti näillä on päässyt kulkeen ahtaissa väleissä jopa paremmin kuin normivaunuilla koska näissä on kääntyvät etupyörät ja ovat sen vuoksi aika ketterät ja menevät ympäri pienessä tilassa. Tottakai jätän näiden kanssa menemättä esimerkiksi kirpputoreille käytäviä tukkiin ja suosiolla jätän rotiskon kadulle jos mennään joihinkin pikkuputiikkeihin. Olen ehkä vähän liiankin nöyrä mutta en halua olla muiden tiellä (normikokoisten vaunujen/rattaiden kanssa olen kyllä röyhkeämpi).

Hyödylliset rattaat siis olleet meille. Kertakäyttökamaa nämä kyllä taitaa valitettavasti olla mutta jos kesän yli selvitään niin eiköhän näistä ole sitten jo muutenkin aika luopua. Mieluiten olisin toki laittanut kiertoon mutta veikkaan että syystalkoiden jätelava tulee oleen näiden loppusijoituspaikka. Kyllähän se omatuntoa kalvaa ostaa rimpulat rattaat mutta on meillä kuitenkin laadukkaat normirattaat ja yhdistelmävaunut jotka lähtevät vielä oikein hyväkuntoisena kahden lapsen jälkeen kiertoon kun sen aika tulee.

14 kommenttia:

  1. Kaikissa rattaissa on puolensa. Vierekkäin istuvat rattaat ovat ikävän leveät, mutta eivät kuitenkaan vie bussissa takaa niin paljoa tilaa.
    Peräkkäin istuvat rattaat taas ovat mukavan kapeat, mutta bussissa vievät käytävältä tilaa. Lisäksi pienempi vauva laitetaan makaamaan taakse jolloin riskinä on että ohikulkijat potkivat päähän (vaunumallista riippuen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne peräkkäin istuttavat on jotenkin tosi ahtaan ja hankalan oloisia. Toimii ehkä paremmin jos molemmat lapset on pieniä. Mutta mä olen oikein tyytyväinen tähän leveään kuljetukseen :D

      Poista
  2. Meille tulee juuri sama ikäero lapsille, ja ollaan mietitty pärjäävämme sisaruslaudalla. Vaikka sen kömpelyys ahdistaakin jo etukäteen. Ollaan tykätty nyky-yhdistelmävaunuistamme hulluna, ja halutaan jatkaa sillä, ja toisaalta laiskottaa liikaa että jaksettais tutkia tuplavaunuvaihtoehtoja ja aloittaa ostosprojekti. Esikoinen kyllä kävelee reippaasti, mutta karkailee ja jumittaa katsomaan jotain koirankakkakasoja sadaksi vuodeksi... Äh, kaikki vaihtoehdot ahdistaa; sisaruslauta, leveät tuplat (ja hankintaprosessi), kävelevä lapsi. Lisäksi asutaan hissittömässä ja vaunuvarastottomassa kerrostalossa... No mutta, tarpeeksi valitustani, kiitos tästä näkökulmasta, olinkin sillä silmällä katsonut teidän tuplavaunukuvia ja pähkäillyt omaa tilannettamme.
    T. Kaima

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten sen ehkä parhaiten näkee mikä ratkaisu toimii kun se tilanne on siinä. Mutta varmasti se seisomalautakin on hyvä vaihtoehto, ainakin lyhyille matkoille. Ja meillä tosiaan esikoisen käyttäytyminen muuttui kertaheitolla kun vauva syntyi. Olin ihan varma etukäteen ettei me tarvita tuplarattaita mut joo... :D

      Poista
  3. Tekee mieli sanoa, että meillä myös aikanaan tulivat todella tarpeeseen. Just niinku kuvasit. Ostin rimpulat kirpparilta 30€ enempään ei oikein talouskaan olis vääntyny. Toimivat tosi hyvin. Meiltäkin menivät sitten rodeen vaikka aattelin että ihan tositosi varmasti joku vähävaranen olis ollu onnellinen. Koska kuitenkin edelleen toimivat juurikin sellaisiin helppoihin matkoihin. Osaanpa taas selittää. Mut joo, mieti tarkkaan meneekö lavalle vai voisko olla joku joka muutamalla kympillä tai edes ilmatteeks vielä antais niille tyytyväisen kodin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, toki annan nämä eteenpäin jos näistä mitään jää jäljelle mutta näin 4 kk:n kokemuksella en hirveesti laskisi sen varaan että nämä ovat enää syyskuussa ehjät. Toki toivon parasta! :)

      Poista
  4. Meillä oli vanhat orat. Vierekkäin olevat teräsrunkoiset kaksostenvaunut. Ne oli kapeammat kuin ystäväni tavalliset vaunut!! (En muista merkkiä)
    Jokaisen äidin mielenterveysteko on hankkia itselle mukavat kaksostenrattaat, jos sellainen tarve on. Elämää helpottaa kyllä niin kovasti. Turha jäädä kotia kitisemään ja pohtimaan mitä kummallisenpia vaikeita ratkaisuja liikumiseen, jos yksillä rattailla voi elämää niin paljon helpottaa!
    aamen.

    VastaaPoista
  5. Meillä on se n. 3 vuotta ikäeroa ja suht rauhallinen esikoinen pärjäsi oikein hyvin kävellen ja seisomalaudalla. Meillä on tukevat briot vaunuina ja niin vaan ne kulkivat seisomalaudan kanssa täydessä lastissa ja loskassa eteenpäin. Toki hikihän siinä tulee, mutta olen ollut tyytyväinen.

    Talvella usein saattoi olla myös pulkka esikoisella ja kevät/kesä/syksy mentiin siten, että esikoinen pyöräili vieressä. Onnistui oikein mainiosti sitenkin, toki joskus piti hiukan ääntä korottaa, kun innostui polkemaan vähän liian rivakasti ;). Kuljetaan myös paljon kävellen, toki matkat on useimmiten alle 2 kilometria. Esikoinen jaksaisi hyvin kävelläkin, mutta jos kävellään pari kilsaa, leikitään paikan päällä ja kävellään takas, on kyllä usein väsy sitä luokkaa, ettei äiti jaksa enää kannustaa... Pyörällä kyllä ajaa oikein mielellään paikasta toiseen ja äitikin saa vähän rivakammin kävellä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan innolla sitä kun polkupyörä tai potkulauta alkaa kiinnostaa niin paljon että mennään lähipihoja kauemmaksi niillä.

      Poista
  6. Apua, uskaltaako joku mennä portaiden liuskaa alaspäin vaunuilla! O.o Olen pari kertaa yrittänyt etu- ja takaperin ja totesin, että ei vaan ei. Painavat liikaa, jopa kevyet matkikset. Ylöspäin sentään menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä menen! :D Ei ole niin pitkää tai jyrkkää liuskaa tullut vastaan ettenkö olisi mennyt jos yhden hengen rattailla liikuttu. Ei ole koskaan tuntunut siltä että painaisi liikaa tai menettäisin hallinnan. Toki jos semmosia fiiliksiä on tai tulee niin ehdottomasti en menisi. Kuten en siis mene niiden tuplavaunujen kanssa ylöspäin. Alas pääsen niidenkin kanssa. Muutenkin alas menen usein siis vain takarenkaiden varassa, ei sitten kallista niin paljoa kyytiläistäkään.

      Poista
  7. Siis mä luin tosi pitkään sanan sisarusrattaat väärin, että SISUSTUSrattaat! Rattaat aiheena ei kosketa itseä, koska mulla ei ole lapsia, mutta oli pakko lukea tuo teksti kun ajattelin että mitkä ihmeen sisustusrattaat?! Hahaa!! :D Ajattelin että se on nyt varmaan joku uusi villitys perheellisillä bloggaajilla, että ostetaan normirattaiden lisäksi toiset rattaat sisustukseen sopiviksi, tai jotain. XD
    Kesti tosi kauan ennen ku tajusin että luin vaan väärin! Heh, vitsit että sain hyvät naurut tästä! :)

    VastaaPoista
  8. Meillä oli ykkösen ja kakkosen välissä noi samat rattaat ikäeroa 2.5v ja puolisen vuotta aktiivikäytössä. Ostin käytettynä ja möin eteenpäin eli meillä ne kyllä oli ihan toimivat. Kakkosen ja kolmosen välissä ei ollut rattaita kun oikeastaan odotin jo että tyttö oppis pyöräilemään ilman appareita kolmeveenä kuten isoveljensä. No se kesä tais mennä apupyörillä mutta nyt kun nuorimmainen in vuoden ja keskimmäinen 4 niin mennään sitten pääasiassa pyörällä. Täälläpäin monilla on myös ne scootit(?) eli jonkunlaiset rullalaudat?

    VastaaPoista