Lempipuuhani takin kääntäminen.
Olen aina inhonnut mieheni kuuntelemia audiopodcasteja! Sitä kamalinta amerikan englantia, aiheesta joka mua ei niin kiinnosta (tietotekniikka ja mitä näitä nyt on), ja pahinta on se että kun niitä pitkiä jaksoja kertyy ja kertyy, kuuntelee hän niitä PUOLITOISTAKERTAISELLA nopeudella koska life is too short. Olen valittanut niistä niin paljon että niitä ei enää mun kuullen mistään soitella (olen kamala ihminen). Ja sitten olen toki vittuillut (anteeksi sanavalintani mutta näin se nyt vain on) siskolleni joka kuuntelee neulepodcasteja. Siis kuuntelematta itse pienintäkään pätkää, olen silti osannut aiheesta kuittailla. (En edes tiennyt että niissä on videokuvaa, luulin pelkäksi ääneksi kuten ne mieheni kuuntelematkin.) No siis nythän on niin että olen koukussa neulepodcastiin.
Tuin kutomoon. Ihan niin ulkona en ole kaapista että olisin Youtubessa painanut seuraa -nappulaa mutta blogin kautta katson joka ikisen jakson vaikka järjellä ajatellen onhan se edelleenkin aivan käsittämätöntä. Joku puhuu viikottain tunnin kameralle ja esittelee lankoja ja neuletöitä. Hänen vinkeistään olen katsellut muidenkin neulepodcasteja. Aikani kuluksi. Tiedättehän se oma aika iltayhdestätoista aamukolmeen ja kun ei keksi mitä enää katsoisi Netflixistä.
Koska olen vasta aloittelija neulepodcastien katsomisessa, olen toki kysellyt kokeneemmilta että onko esimerkiksi pakko esitellä muki. No, kyllä se vain on tapana semmoinen. Aha. No entäs sitten nämä ja nämä jutut? Juu-u.
Katsomani podcastit edustavat myös sitä neulemaailmaa mikä mulle on jäänyt vähän etäisemmäksi. Se missä neulotaan Stephen Westin ohjeilla. Minäkin kyllä toki ne mallit tiedän ja seuraan Steppeä instagramissa mutta en ole koskaan neulonut niitä, sitä yhtä pipomallia lukuun ottamatta (Piece Out). Ne on oikeasti aivan liian artsyja ja värikkäitä jopa minun makuuni! Enkä ole muuten koskaan nähnyt kenenkään käyttävän niitä ellei kyse ole jostain neuletapahtumasta. No, mä nyt sitten kuitenkin otin puikoille
Vertices Uniten. (Ja tämän jälkeen haaveissani teen
Exploration Stationin). Tähän tautiin liittyy myös se että kysyy siltä siskolta, jolle on podcasteista naljaillut, lainaksi Cookie A:n sukkakirjaa.
Joten moi, olen Terhi. Olen alkanut katsoon neulepodcasteja ja neuloon Stephen Westin huiveja.
(Mainitsinko jo että inhoan huiveja ylipäätään jos ne eivät ole tuubihuiveja. Jep. Mutta neulon silti.)
Ja pahintahan on se että jos päätit että et ala seuraan ulkomaalaisia podcasteja koska se olisi aivan loputon suo, niin niitä kotimaisiakin perustetaan nyt kuin sieniä sateella.
Mutta älkää pelätkö, minä en perusta.
