Miten kävi uudenvuodenlupausten?

Tein tälle vuodelle poikkeuksellisesti uudenvuodenlupauksia ja olen oikeastaan aika yllättynyt että pystyin jopa asettaan sen verran realistiset että jopa toinen niistä piti. Ja sitten mulla oli se yksi uudenvuodenhaave joka sekin toteutui. Vau!

Teenpä yhteenvedon nyt hampurilaismalliin niin jää parempi vaikutelma.

Eli, ensin se haave. Toivoin että tänä vuonna tulisin raskaaksi. Se kun ei ole tahdon asia joten tosiaan uudenvuodenhaave vain. Ja kuten tiedätte niin töttöröö! +

Lapsi syntyi jo syyskuussa.

Lupaus jota blogissakin hehkutin, meni persiilleen. Lupasin koostaa lapsen (ja tässä tapauksessa lapsien) vuosikuvakirjat osissa ettei jää viimeiselle illalle. Eipä vissiin jäänyt ei. Viime vuotisesta poiketen, nyt väänsin just ennen deadlinea kirjaa molemmista kullanmuruista. Ja materiaalia tosiaan riitti. Never again. Tämä lupaus on pakko uusia myös vuodelle 2016 ja kans pitää se!

Toinen uudenvuodenlupaus oli niin turhamainen etten siitä maininnut edes kellekään varsinkin kun olin ihan varma etten pysty pitään sitä viikkoa pidempään. Ai liikuntaharrastus vai? No ei, vaan ripsiväri. Mä raahustan töihin niin zombina aina tukka pystyssä, mitä tahansa resuisia yhteensopimattomia vaatteita päällä, vastaheränneenä liian pitkän torkutuksen jälkeen, hyvä jos samaa paria kengät jalassa aamuviideltä että ajattelin päivittäisen silmien piirtämisen tuovan edes aivan minimaalisen ihmisyyden piirteen. Eikä edes muiden vuoksi vaan ihan itseni. Ja kyllä, se auttoi. En nyt tietenkään ihan joka päivä jaksanut mutta suurimman osan. Pidin ripsientaivutinta ja ripsaria laukussa ja hoidin homman bussissa jos (kun) en kotona ehtinyt. Luin Metron tekstaripalstalta että jotakuta häiritsee kovasti kun nainen meikkaa bussissa, toivottavasti sillä ei tarkoitettu mua. Tuskin. Siihen aikaan aamusta ei kukaan ole niin skarppi että häriintyisi semmosesta. 

Hyi hitto, ei pystynyt ihan täysikokoisena nyt kyllä laittaan tuota kuvaa. Mutta idea lienee selvä. Naamasta ja huulista en siis luvannut yhtään mitään ;) Ja ripsarihommatkin unohtui aika pitkälti sillä hetkellä kun vauva sanoi ekan kerran wää.

Tämä vuosi tosiaan alkoi positiivisella raskaustestillä ja päättyy ihanan 4 kk vauvan kanssa. Aikamoista. En tiedä uskallanko luvata vuodelle 2016 muuta kuin tuon valokuvakirja-asian. Sekään ei välttämättä tule pitään mutta mörökölli minut vieköön jos taas jätän homman viimeiseen viikkoon (viimeisestä illasta ei voi puhua työn suuruuden vuoksi). Tai jos ei kuitenkaan veisi. En kuitenkaan pysty. Tsiis.