11/15

Marraskuussa juhlittiin pikkujouluja ja oli muutenkin harvinaiset kaksi viinapäivää jotka tulivat kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Juhlittiin myös isänpäivää ja käytiin Tampereen kässämessuilla. Niin ja sitä ennen Elma-messuilla ja nähtiin joulupukki. Otettiin joulukorttikuvat. Tehtiin ilmainen hotellimatka Järvenpäähän sillä Scandic-pisteet olivat menossa vanhaksi eikä niillä päässyt sen pidemmälle, oi mutta se olikin huippu reissu vaikka kuvia ja juttua sieltä ei olekaan. Olen tehnyt paljon jouluhommia blogijoulukalenterin eteen vaikka hitto vieköön että 24 on kyllä paljon ja osa puuttuu siis edelleen. Musta oli juttu Suuri Käsityön taitava tekijä -palstalla. Unohdin keskoslasten päivän. Leivottiin useampaankin otteeseen pipareita (eih, unohdin sen rautatieasemapiparitalon tästä kuvakollaasista!) Käytiin Pikku Huopalahdessa retkellä ja mietin että miten voikin aina niin tyhjästä innostua. Ensimmäisenä adventtina laitoin jouluverhot olkkariin.

Blogiin asti päätyi:

Neulottua:

Sukat muskariopelle

Jättijoulusukka joulukorttikuvien rekvisiitaksi

Ommeltua:

Puolipotkuhousut

Tuunattua:

Tee-se-itse lettibody

Virkkaava vauva

Vietettiin lauantai-iltaa vauvapeitolla Xylitol-muumikarkkeja syöden. Esikoinen pelasi puhelimella Hertan maailmaa (siitä äänet), minä virkkasin ja jossain vaiheessa huomasin että aina ku lopetin virkkaamisen, vauvan kädetkin lopettivat liikehtimisen. Ja kun aloin virkata, hänet kädet alkoi huitoa. Tästä voidaan ehkä päätellä että mun alle 3 kk vauva VIRKKAA! Katsokaa vaikka:

No nyt! Eiku...

Mun on ollut todella hankala löytää aikaa ompeluun (kun sitä ei voi tehdä öisin) ja usein sitten valitankin siitä, tai oikeastaan kiukuttelen. Nyt kävi niin että esikoinen lähti alkuviikosta Tukholman risteilylle tätinsä kanssa ja oikein suunnittelin että nyt sitten jumankekka ompelen päivät läpeensä! Vauva kun menee kyllä oikein hyvin siinä samassa. Keräsin kaavat ja kankaat ja systeemit ja kun H-hetki koitti, ei enää kiinnostanutkaan yhtään. Sain ommeltua kyllä esikoiselle yöpuvun joululahjaksi (se esitellään myöhemmin), leikattua palat omaan mekkooni ja kasan puolipotkuhousupalasia vauvalle sillä ajatuksella että ompelen ne ihan liukuhihnalta. Joopa joo. Yhdet tuli valmiiksi asti. Sitten on kasa puoliksi tehtyjä joista pitäisi purkaa jotain ja leikata uudet palat. Sanotaanko vaikka näin että vittumaisen pieniä osia noissa vauvojen vaatteissa kömpelöllä saumurilla ajeltavaksi. Ja ärsyttävintä on se että jos niitä ei heti jaksa tehdä loppuun, ne jäävät jo pieniksi.

Mutta vaikka nyt onkin vain yhdet uudet housut niin on ne sitten hienotkin! Paapiin Jussi-trikoosta.

Ps. kuka on vienyt mun pikkuvauvan ja tuonut tällasen ison vauvan tilalle?

Ikkunat

Stockmannin joulunäyteikkunoista on verhot avattu ja lapset liimautuneet korokkeen päälle nenät kiinni lasiin. Kävin eilen kaupungilla mutta kiersin vielä Stockan kauempaa sillä halusin lapsellisesti säästää yllätyksen itsellenikin siihen että vien jäbän katsoon niitä. Hän vakuuttui niin paljon viime vuonna legonäyteikkunasta että on koko vuoden kysellyt sen perään jos Stockmann osuu näkökenttään. Nyt alkaa H-hetki oleen käsillä.

Itse kuolasin vähän eri ikkunoita vielä.

Liikaa houkutuksia, pitäisi pysyä vaan kotona ja pitää nettipankin avainlukulista sen verran kaukana ettei jaksa ihan pienen takia nostaa ahteriansa ja hakea.

Teaser

Pitkin syksyä on tullut tehtyä jos jonkinlaista mitä on ollut liian jouluista esitellä aiemmin joten vahvasti näyttää siltä että joulukuu on blogissa niin täynnä asiaa että melkein voisi jo ajatella puhuvansa blogijoulukalenterista jos vielä lisäilee jotain. Jaiks! Olisin tietysti voinut säästellä jättijoulusukkaa ja piparirirautatieasemaakin mutta en malttanut :D

Pikku Huopalahti ja ihan mitä vaan

Tällä viikolla alkoi taas vähän hajottaan kotipihan ympäri juokseminen ja sadepäivästä huolimatta lähdettiin retkelle. Siskoni ehdotti että käytäisiin Pikku Huopalahdessa. En oikein tiedä että miksi mutta mentiin nyt kuitenkin. Heiteltiin kiviä mereen, ihasteltiin paikan yhtenäistä ja erikoista arkkitehtuuria ja puistomaista aluetta. Oltiin niin fiilareissa! Hei jee, Pikku Huopalahti! Eihän siellä periaatteessa mitään ole mutta me taidetaan innostua ihan mistä vaan. Ja esikoisen toiveesta matkustettiin vanhalla lähijunalla osa kotimatkasta ja se oli hänelle todella tärkeää, niitä junia kun ei kehäradalla kulje. Jos on aikaa niin mikäs siinä.

Se tosi hassu kerrostalo jäi kuvaamatta. Ja aika moni muukin asia kun en mieheni tuputtamisesta huolimatta ole sitä vedenpitävää koteloa laittanut kännykkääni koska voin kyllä olla somettamatta ulkona sateessa. Jep jep :D Mutta se haittaa tietenkin myös geokätköilyä.

Hmm, minne seuraavaksi? Leikkipuisto on plussaa ja julkisilla pitää päästä. Ajattelin joskus että kävisin lasten kanssa läpi Vantaan lähiöitä (kun onhan Helsinki aika nähty hei) ja tekisin niistä juttuja blogiin mutta en ole ihan varma että riittääkö mun tyhjästä innostuminen ihan joka persläpeen :D On kovasti pitänyt Kehäradan varrella olevista "kohteistakin" raapustaa. Ehkä vielä joskus.

Piparirautatieasema

Muita Ihania -blogin ansiosta olen kokenut valaistumisen että "piparitalo" ei tarvitse olla kolmiulotteinen vaan no, tuollainen kokoelma, maisema. Ei siis tarvitse takkuilla toisiinsa sopimattomien osien kanssa (katso tämä niin ymmärrät) ja muutenkin on helpompi tehdä jotain perinteisestä mökistä poikkeavaa.

Niinpä laitoin rautatieaseman tulille! Tein hätäisen suunnitelman ja piirsin kaavat. Tässä vaiheessa en vielä miettinyt että minun kaikista suurinkaan laakea astia ei ole tarpeeksi suuri näin kookkaisiin osiin. Mietin vain että isompia osia on helpompi koristella koska minun kristyr-käsiala ei ole erityisen siisti. 

Lopulta totuus iski vasten näköä, nämä ei todellakaan mahdu kaikki tarjottimelle. Tuli tästä kuitenkin pelkistettynäkin ihan tunnistettava vaikka näyttääkin pikkulapsen tekemältä. Nämä seuraavat kuvat olisi tietysti voinut ottaa huomenna päivännäöllä mutta en ole erityisen vakuuttunut siitä että tämä on vielä huomenna pystyssä sillä...

...en ole leipuri enkä arkkitehti mutta insinööri olen. Siksi tein lakupötköistä pönkät näille noin kolme kertaa liian korkeille piparihökötyksille sillä fysiikan lait pätevät valitettavasti täälläkin. Lisäksi tässä on erityisenä jujuna iso takapiha siltä varalta että kun se himo näpistellä karkkeja kuitenkin tulee, niin takapihalla on popsittavaa ilman että vaikuttaa julkisivuun. Aika kätevää vaikka itse sanonkin!

Milloinhan sitä viimein uskoisi että nämä piparkakut ei ole mun juttu.

Osta työtä Suomeen -päivä 4.12.

Kirjoitin syyskuussa valaistumisestani vaippahyllyllä ja olenkin sen jälkeen pyrkinyt löytään kotimaisia vaihtoehtoja muillekin asioille, kuitenkaan hinnasta juurikaan tinkimättä. (Mainitsen nyt vielä tässäkin että elintarvikkeissa olen pyrkinyt koko ajan kotimaisuuteen joten tässä en sitä nyt sen enempää erikseen hehkuta.) Eli yrittänyt toteuttaa sitä vähintään 10 euroa LISÄÄ kotimaisiin tuotteisiin kuukaudessa, suomalaisen työn ja sen lisääntymisen puolesta. Minähän oikeastaan hurahdin sen verran että ostin talvikengät kotimaisena (Sievin vapaa-ajan mallistosta) joten mulla on ensi vuodenkin kymppi kuussa jo kuitattu. En nyt kuvaa kenkiä koska ne ovat kurassa ja en ole niin innokas bloggaaja että kuvan takia jaksaisin putsata.

Otin kuitenkin kuvan johon haalin asunnostamme pienen kokoelman kotimaisia tuotteita, osa on ollut käytössä pitkään, osaan oleen vaihtanut nyt vasta tämän syyskuisen ajatteluni jälkeen.

Vessapaperista pauhasin jo aiemmin, Muumivaipat tulivat kuvioihin nyt kun tyttärelle ne sopivat. Vuokkosia olen käyttänyt varmaan jo 15 vuotta (tosin viimeiset 10 vuotta kuukautiskupin ohella aika harvakseltaan). Pyykinpesuaineen vaihdoin nyt kotimaiseen. Me käytettiin Sertoa ennen lapsia jo mutta lasten myötä ajauduin harhateille. Nyt avainlippu kuitenkin koristaa taas tälläkin osastolla. Shampoot on kotimaisia suurimmaksi osaksi ja loputkin voin kyllä vaihtaa. Jossain vaiheessa käytin pelkästään Tolun pesuaineita ja luulin itse asiassa että vieläkin olisi näin ja mietin että pitää vaihtaa avainlipulliseen tuotteeseen mutta ylläri oli kun siivouskomeroa kaivelin että ne itse asiassa oli jo kaikki Kiiltoa, jes!

Viimeksi aiheesta kirjoitettuani sain paljon vinkkauksia myös kotimaisiin vaatteisiin, erityisesti Hillaan. Ostin kokeeksi Hilla Clothing -vaatteen sekä vauvalle että pojalle. Hillan haalari vauvalle maksoi neljä euroa enemmän kuin aiemmin yöpukujen osalta suosimani Tutta joten hintaero ei kovin suuri ollut mutta tuote on valmistettu Suomessa, toisin kuin se Tutta. Tässä mallissa ei kyllä ollut umpinaisia lahkeita kuten olisin toivonut, kuva oli nettisivuilla hämäävä.

Pojan housut ovat todella pätevät myös. Niiden hintaa en nyt enää muista enkä äkkiseltään löytänyt samoja enää nettisivuilta.

Lasten vaatteita hankin paljon kirpputoreilta ja teen jonkun verran itse, en siis ole itseltäni vaatinut enää että uudetkin pitäisi olla nimenomaan kotimaisia mutta tämä Hilla on kyllä oikein varteenotettava vaihtoehto. Kivoja vaatteita kohtuulliseen hintaan.

Ja siis tosiaan, 4.12. vietetään Osta työtä Suomeen -päivää ja mua pyydettiin kirjoittamaan aiheesta (tämä ei kuitenkaan ole mikään sisältöyhteistyö joten ei pelkoa että olisi maksettu mainos). Teen sen ilomielin koska olisin muutenkin kirjoittanut, en välttämättä tästä tapahtumasta vaan aiheesta ylipäätään. Tapahtuman Facebook-sivu löytyy osoitteesta:

https://www.facebook.com/events/1475956942712414/

ja päivän tarkoitus on että ostettaisiin silloin vain suomalaista. Minä en kuitenkaan kannusta äärimmäisyyteen sillä se yleensä koituu liialliseksi taakaksi ja sittemmin vastareaktioon. Minä kehoitan että niitä pieniä valintoja tekisi edes silloin tällöin! Nuo pyykinpesuaineet esimerkiksi olivat halvempia kuin ne ulkomaalaiset ja vessapaperit ym samaa hintaluokkaa. Kannattaa pohtia. Veikkaan että aika monella on tuttu joka on jäänyt työttömäksi viime vuosina. Minulla ainakin on ja toivon täydestä sydämestäni että heille vielä löytyisi työpaikka. Ei voida olettaa että esimerkiksi tehdastyötä Suomesta löytyy jos kukaan ei niitä tuotteita osta.

Niinpä siis:

http://www.sinivalkoinenjalanjalki.fi

Maailman huonoin messubloggaaja

Suomen kädentaidot -messut Tampereella vielä tänään!

Itse kävin paikalla eilen ja huh huh että oli ihan erilainen reissu kuin yleensä. Tämä oli siis minulle kolmas kerta kyseisillä messuilla ja kahtena edellisenä kertana olen ollut paikalla kahtena päivänä ja yöpynyt hotellissa. Nyt vauvan kanssa tehtiin pikaisempi päiväreissu. Minulla oli perjantaina työpaikan pikkujoulut ja se kuuluu Tampereen kässämessujen kanssa "en jätä väliin ilman todella pakottavaa syytä" -kategoriaan ja nyt ensimmäistä kertaa osuivat samalle viikonlopulle joten olin varautunut krapulamessuiluun. Ja koska halusin ottaa vauvan mukaan asusteeksi (olisihan se nyt voinut kotonakin olla sen aikaa) niin päätin että tänä vuonna paikan päälle mennään autolla (koska bussimatka Tampereen keskustasta messuille on aina niin ruuhkainen etten halunnut mennä rattaiden kanssa tukkeeksi ja jos olisin ottanut taksin, olisin tarvinnut vauvan turvakaukalon mukaan ihan vain sen vuoksi). Ja koska itse olisin mahdollisesti aamulla vielä promilleissa, piti valjastaa mies kuskiksi. Ja sitten piti pakata myös jäbä mukaan. Siis hirveä säätö jo tässä suunnitteluvaiheessa! Mainittakoon että mies ja lapsi viihtyivät mainiosti koko päivän Tampereen leikkipuistoissa.

No, lauantaiaamu koitti ja olin jopa ehtinyt nukkuun jokusen tunnin baarista palattuani ja olin ihan valmis lähteen seitsemältä liikenteeseen jotta oltaisiin heti ysiltä messuilla KUTEN AINA ENNENKIN. Kyllä, on ollut tapana olla paikalla aina HETI maksimoidakseen messukokemuksen. Noh, tietäähän sen että kello löi jo yhdeksää ennen kuin oltiin koko lössi päästy kotipihaa pidemmälle. Siinä vaiheessa jo itkin että turha tässä saatana minnekään edes lähteä kun ollaan perillä vasta yhdeltätoista, yhyy, 6 tuntia messuilla ei riitä mihinkään. En ehtinyt kiukutella koko matkaa koska nukahdin. Heräsin lopulta siihen totuuteen että autojono messualueelle oli aivan infernaalisen pitkä ja jono m-a-t-e-l-i. Vitutus nosti taas päätään. Pitikin lähteä autolla. Tätä se yksityisautoilu teettää, ihan oikein mulle, bussilla oltais jo perillä. Jäin vauvan kanssa pois läheisen Citymarketin parkkiksella ja otettiin kävelyspurtti alueelle. Ei siinä muuten mitään mutta olin pukenut vauvan automatkaa varten, en ulkoilua varten (virhe kyllä siinäkin mielessä että entä jos se auto olisi hajonnut tien poskeen). Jouduin lisäpeitteleen vauvaa omilla ulkovaatteillani ettei hän paleltuisi ja sittenhän toki palelin itse.

Ensimmäisenä asiana viimein sisään päästyäni oli löytää lastenhoitohuone ja vaihtaa vauvan vaippa ja antaa maitoa jotta voidaan sitten rauhassa aloitella. Jonotin aikani ja viimein lastenhoitohuoneesta poistui HENKILÖKUNTAAN kuuluva ihminen jolla ei ollut lasta mukana. Ehkä hän haluaa asioida potalla, tiedä sitä sitten mutta vähän kyllä pisti siinä vaiheessa ärsyttään. Ja koko sen ajan kun itse huolsin vauvaani, roikkui joku ovenkahvassa. Kyllä, tämä on jumalauta varattu, uskokaa jo.

Viimein pääsin kiertään itse messualueelle ja surffailin yllättävän sujuvasti ketterien matkarattaideni kanssa mutta kahdesti silti kuulin vanhempien rouvahenkilöiden suusta mutinaa että kaikkialle sitä pitääkin vaunujen kanssa änkeä. Kyllä, olin itse samaa mieltä ennen kuin sain omia lapsia. Edelleen jätän kyllä enemmän kuin mielelläni lapset kotiin kun menen tilaisuuksiin joissa on ahdasta mutta en silti suostu siihen että vauvan kanssa olisi pakko jäädä aina kotiin ja tuore äiti ei saisi ylpeänä esitellä uutta tulokastaan messuilla jossa yksi parhaista asioista on juurikin tuttujen ja vähemmän tuttujen käsityöihmisten tapaaminen. Sori vaan mummelit, mä nyt menen tästä näiden vaunujeni kanssa, koittaa kestää. Harkitsin kyllä kantoliinan ottamista mukaan mutta ajattelin vauvan olevan kuitenkin paremmassa turvassa tungoksessa vaunuissa kuin kankaan sisässä.

Huomasin hyvin pian että nyt ei kertakaikkiaan pysty keskittyyn valokuvien ottamiseen. Jätin sitten ottamatta joten messupostaukseni blogissa tulee sekin nyt siis oleen jotain muuta kuin mihin ollaan totuttu.

Olin etukäteen ajatellut että hankin messuilta lämpöiset kintaat koska mun käsiä paleltaa talvella niin ettei siihen mitkään omaneulomat lapaset enää auta mitään. Lisäksi olin haaveillut teeteen alpakkasukkalangasta koska sitä on niin paljon nyt viime aikoina kehuttu. Kangasostokset olivat myös sallittuja (kuvan kangas Verson puodista) ja puikottimia tarvitsin lisää. Joulukortit (Terhi Mickelsson) ja KäsKimallus-heijastin olivat puhtaita heräteostoksia.

Messuilla on aina ollut tietenkin parasta bongata jotain itselleen uutta eikä vain kiertää niiden vakiolankakauppojensa kojuja. Kangasostoksilla tietty on huippua se että säästää postikulut kun ostaa messuilta. Kyllähän sitä nytkin bongasin kaikkea uutta ja hienoa mutta kun koin niin ongelmaksi sen oloni siellä vaunujen kanssa niin ei tullut yhtään luontevasti nyt että olisi kirjoittanut jonnekin nimeä ylös, ottanut käyntikorttia tai edes valokuvaa. Sovitaanko nyt niin että olen äitiyslomalla messubloggaamisesta? Sovitaan. Huh.

Messuilla oli tosiaan bloggaajia varten varattu pöytiä yhdestä kahvilasta ja pidettiin siellä pieni tapaaminen. Tottakai sinne pöytiin oli eksynyt lauma jääräpäisiä "no tässä lukee että varattu joillekin blogisteille mutta kai me nyt tässä voimme silti istua" -ihmisiä ja näin ollen voi olla että kaikki tapaamiseen tulleet eivät sitten saaneet paikkaa. Osa istui kyllä sitten lattiallakin, oli ilahduttavan paljon vauvoja liikenteessä tässä blogimiitissä! Oli kyllä hurjan kiva nähdä ja kiitos lukijoille jotka tulitte tervehtiin! Ihan parasta siis messuilla on muiden tapaaminen! :)

Sanotaan nyt vielä se kun tässä olen viime aikoina tunnustautunut muutenkin lastenhoitohuonearvostelijana että bloggaajien meeting point -alueen lähimmässä lastenhoitohuoneessa ei ollut minkäänlaista käsienpesumahdollisuutta hoitopöydän yhteydessä vaan lähin lavuaari oli vessakopissa joka oli varattu kun huomasin mällänneeni käteni vauvan paskaan. Onneksi paikalla oli ystävällisiä henkilöitä sillä vessakopissa oleva nainen sattui oleen lypsyllä ja päästi minut peseen käteni sillä välin kun toinen ystävällinen henkilö vahti ettei vauvani tipahda hoitopöydältä. Onneksi kaikki kun samassa veneessä siellä lastenhoitohuoneessa oltiin niin toisiamme autoimme. Kuulin myös bloggaajakollegalta että koko messukeskuksessa oli vain kaksi mikroaaltouunia vauvojen ruokien lämmittämiseen. Itse olin varautunut taas kovamuovisen tuopin kanssa jotta lämmitän vesihauteessa ja hyvä niin sillä mikron metsästys olisi saattanut olla viimeinen pisara kamelin selkään :D

Mutta kaikesta huolimatta siis Tampereen messut ovat aivan paras käsityötapahtuma ja sitä ei aiota jatkossakaan jättää väliin ilman todella painavaa syytä. Ja ensi vuonna minulla ei ole vauvaa joten saavun paikalle kahta kättä heittäen ja kameran hihna heiluen!

Taitava tekijä

Juuri ilmestyneessä marras-joulukuun Suuri käsityö -lehden numerossa, Taitava tekijä -palstalla, olen minä! Tämä tuntuu aivan erityiseltä kunnialta sillä vaikka monessa lehdessä pärstäni ja käsityöni ovatkin vilahtaneet, ei mikään niistä ole ollut mitään verrattuna tähän. Lehdessä joka on ihan ykkösjulkaisu käsityöalan lehdistä ja jota lukee "kaikki", on historiallisella Taitava tekijä -palstalla tyyppi joka vähän hutasee vasemmalla kädellä jotain vastoin kaikkia virallisia sääntöjä ja ohjeita ja sitten jakaa niitä netissä ja naureskelee että tulipa ihan erilainen mitä kuvittelin, hehhee. Mutta vaikka itse sanonkin niin onhan iso osa niistä töistä kyllä lopulta ihan tosi hienoja. Ja ne jotka ei ole, saavat paljon kiitosta ja palautetta nekin koska onhan se nyt selvää että ei kaikilla muillakaan voi joka kerta mennä kuin Strömsössä. Mutta tällä palstalla on totuttu näkeen kyllä paljon rautaisempia tekijöitä kuin meikäläinen.

Koska kyseessä on joulunumero, on puolet esitellyistä töistä jouluaiheisia ja jutussakin viitataan vähän jouluun. Ja miettikää, neulegraffitiajoista on jo niin kauan että voin sanoa tehneeni niitä "nuorempana". Ne oli kyllä hienoja aikoja ne.

Juttu on kirjoitettu minä-muotoon mutta aivan täysin eri tyylillä mitä itse kirjoitan joten se tuntuu tosi oudolle. Itse kun käytän aivan hirvittäviä määriä sivulauseita ja jaarittelen vaikka pilkun oikeaoppisesta paikasta ei aina olekaan ihan varmuutta. Eihän tässä jutussa mitään asiavirheitä ole mutta itse olisin selittänyt ja avannut enemmän. Palstatila toki on rajallista. Onneksi blogiin mahtuu kirjaimia :)

Ja huomenna uusia ideoita ja materiaaleja etsimään Tampereelle kässämessuille, nähdään siellä! :)

Joulukorttikuvia 2015

Aloin tässä taannoin neuloon isoa joulusukkaa ja sain jossain puolessa välissä idean että haluan laittaa vauvan sinne sisään ja ottaa joulukorttikuvan. Esikoinen voisi pelleillä laittamalla sukan päähän jne. Öisin kun lähinnä neulon niin enhän minä sitä päässyt sovittaan ja voin kertoa että pettymys oli todella suuri kun sukka olikin kriittisesti liian pieni ettei se mahtunut esikoisen päähän eikä vauvasta mahtunut sisään kuin jalat. Ei auttanut kuin neuloa uusi vaikka ihan järjetöntähän se on, yhden joulukortin takia! Kaupassa sattui oleen Novitan Pehmo tarjouksessa. Se käsivarsineulontalanka. Ostin sitä kaksi kerää kumpaakin väriä ja neuloin (kirjoneuleosuuden 10 mm ja yksiväriset 8 mm puikoilla) aivan helvetin ison akryylisukan! Samasta langasta sutasin nopeasti vielä tupsun vauvalle asusteeksi ja ei muuta kuin kuvaamaan!

Vielä on mies kuvaamatta, ajattelin pakottaa hänet laittaan tuon sukan jalkaan. 

Terhi neuloi yksiväriset sukat

Kyllä, semmonen on todellakin mahdollista. Olin suorastaan hämmentynyt että ihan oikeastiko tässä on nyt vain yhteensä neljä pääteltävää langanpäätä, huh huh! Neuloin nämä pojan rokkimuskariopettajalle joululahjaksi. Kätevästi oli vaihtunut opettaja niin pääsin taas sukkahommiin. Muuten olen luottanut näissä sekä päiväkotitätien lahjoissa paikallisten kahviloiden lahjakortteihin.

Ohjeena Jenna Turtiaisen "Saagat", ohje on ladattavissa Facebookin Voihan villasukka! -ryhmän tiedostoista. Malli taitaa olla kyseisessä ryhmässä aika suosittu mutta en juuri löytänyt Ravelrystä tai blogeista. Niin on eri maailmoja kaikki.

Lankana Seiskis ja puikot 3,5 mm.

Nää on kyllä tosi hienot, voisin tehdä itsellenikin.