Mummulan syksy

Vauva pääsi ensimmäistä kertaa mummulaan mutta kuvissa komeilee vain meidän vanhat vauvanvaunut mutta on se vauva siellä sisällä. Älyttömän näppärät nuo kasarivaunut, jäbän vauva-aikana ne oli hetken meillä Vantaalla mutta tuotiin takaisin kun ei ollut (ylläri ylläri) kovin käytännöllistä kantaa niitä hissittömässä kerrostalossa. Vaunuvarastoon kun tuollaisia aarteita en ikinä uskaltaisi jättää. Ovat kyllä täydelliset käyttöominaisuuksiltaan ja ulkonäöltään mutta tunnearvo painaa liikaa että uskaltaisi ottaa riskiä. Onneksi mummulavaunujakin tarvitaan.

Syyskuu on tosiaan lempikuukauteni mutta lokakuu onkin sitten hyvänä kakkosena. Tavallaan ihanaa se miten huonon kesän vuoksi viljaa päästiin puimaan vasta nyt sillä mulla on ollut aivan älytön ikävä sänkipeltoja ja vastapuidun viljan tuoksua. Nyt sain ne kokea tälle vuodelle vielä vaikka etukäteen ajattelin että joudun jättään väliin loppuraskauden ja vastasyntyneen vauvan vuoksi. 

Sillä välin kun itse olen sisällä syöttänyt vauvaa, esikoinen on kerännyt omat ruokansa ulkoa.

Omenoihin tarvittiin äidin ja haravan apua.

Ja parhaita juttuja ovat myös viiden sillan kautta kulkevat kävelylenkit. 

Syksy on tosiaan paras vuodenaika, sitä ei voi liikaa fiilistellä. Eikä ruskeita vakosamettisia Oran vaunuja. Eikä lapsuuden kotiaan.