8 / 15

Elokuussa käytiin lapsen kanssa Fallkullassa, Vantaankoskella, Päivälehden museossa ja löytöretkellä sekä testattiin filosofiakahvilaa. Kärvistelin töissä viimeiseen asti ja sairastuin tietenkin heti äitiysloman alettua raskausmyrkytykseen ja viikon päästä jouduin jo osastolle. Elokuun viimeisenä päivänä vauvasta tuli virallisesti täysiaikainen ja synnytys käynnistettiin.

Neulottua:

Jumpsuit vauvalle

Säärystimet

Ommeltua:

Vauvanpeitto

Neulesukkahousuista pipo

Sairaalaneule

Terveisiä sairaalasta! Ei, lapsi ei ole vielä syntynyt, raskausmyrkytys sen sijaan on. Koska en tällä kertaa ole jostain syystä pakkolevossa eikä neulominenkaan ole kielletty ja perjantaille kaavailtu synnytyksen käynnistys siirtyikin viikonlopun yli, on mulla ollut aikaa pistellä silmukka jos toinenkin sen lisäksi että olen toki nukkunut kuin en olisi ikinä ennen saanut unta.

Paska tuuri mulla toki oli matkassa, sillä ostin halvan pyöröpuikon matkalla osastolle, kun en ollut älynnyt kotoa ottaa mukaan, vaikka neuleohje ja langat olivatkin kassissa. Niin siitähän tosiaan irtosi kaapeli jo ensimmäisenä iltana. Korjasin sen käsivarresta repimälläni ihoteipin palasella mutta eihän sen yli silmukat kauaa juokseet kun alkoi meneen makkaralle (onneksi joka aamu on otettu verikokeet niin pysyin teipeissä, heh). Sitten irtosi kaapeli toisestakin päästä ja hetken jo neuloin pelkästään niillä nysillä puikko-osuuksilla vaikka silmukoita oli vähän enemmän kuin niihin olisi mahtunut. Lopulta otin teipit veke ja vain varmistelin koko ajan että kaapeli varmasti pysyy paikoillaan, työntäen sitä ohuen ohutta letkua vähän väliä. Siitä tuli peukalo-etusormiote ihan tajuttoman kipeäksi ja jouduin pyytään miestä tuomaan kylmägeeliä. Olisi se uuden puikonkin tuonut (kuten myös siskoni) mutta vaatimaton luonteeni oli päättänyt sisseillä kiukulla loppuun kun kerta alotettiinkin. Ja kyllä siitä kuulkaas villapaita tuli!

Tästä puuttuu vielä reunojen viimeistely virkaten sillä virkkuukoukkua ei nyt ole mukana mutta intoa blogata joo. Eli tästä on tulossa vielä hienompi ja viimeistellympi kunhan saan huoliteltua kengurutaskun ja kauluksen reunat tai nakitan jonkun vauvaa katsoon tulevan vieraan virkkaan ne jos ja kun itsellä on kädet täynnä muutakin.

Ohje: Gaspard le Grand eli se isompien lasten versio Pull Gaspardista.
Lanka: Drops Cotton Merino
Puikot: 3,5 mm

Mun neuletiheys kusi oikein huolella, tein siis leveyttä 4-vuotiaan koon mukaan ja korkeutta 10-vuotiaan koon silmukkamäärän mukaan. En tiedä tuliko hyvän kokoinen kun ainoa mittavälineeni on ollut A4-paperin lyhyt sivu ja pitkä sivu. Ohje oli aika huono mutta selvisin. Luulenpa etten olisi välttämättä kotioloissa jaksanut tätä kaikkea laskemista ja säätöä mitä huono ohje, väärä tiheys (vaikka langan piti olla saman paksuista kuin ohjeessa, lieneekö sitten käsialaongelma) ja rikkinäinen puikko vaativat mutta sairaalaeloon tuonut mukavasti pientä älyllistä haastetta :D

Ei kai siinä, jatkan lepäämistä. Katsellaan sitten ensi viikolla joko olisi vauvauutisia tarjolla.

Ai niin, yksi vanhempi yöhoitaja oli aivan innoissaan tuosta langasta kun se on niin pehmeätä ja ihanaa. Niinhän se on! Siskon kanssa puhelimessa mietittiin että Novita on kyllä hyvin osannut pimittää suurelta yleisöltä sen faktan että lanka voisi olla pehmeätäkin.

Olipa muuten jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeata saada kuvat puhelimesta koneelle ja siitä blogiin täysilaatuisina kun kuvat eivät vain pompsahtaneet paikasta toiseen kuten kotona joten nyt näillä tuhnuilla paskoilla mennään kun en jaksa enää aloittaa alusta vaikka jo tajusin mistä kiikasti. 

Löytöretki, lähtötasokoe

Miten kerätä hyvä ja viitseliäs äiti -pisteitä tekemättä käytännössä yhtään mitään? No, piirtämällä löytöretkilista! Aikaa ja panostusta meni itseltä n. 10 min (piirsin kuvat asioista jotka tiesin aivan varmasti löytyvän metsästä ja päällystin paperin kontaktimuovilla) ja lapsi oli aivan kertakaikkisen riemuissaan! Mukavan löysään tahtiin kuljeskeltiin lähimetsässä 45 minuuttia ja valkkailtiin just sopivaa kiveä ja keppiä pussiin laitettavaksi eikä raskaana oleva mutsi liikoja rasittunut. Lapsi oli aivan tohkeissaan! Miten sitä muistaisi useamminkin että todella simppelit jutut on niitä parhaita.

Lopuksi yhdissä tuumin valokuvattiin löydöt ja jätettiin luontoon. Ensi kerralla aavistuksen verran enemmän haastetta ja lisää laskutehtäviä (tasan viisi pikkukiveä, ei puolta kourallista).

Säärystimet

Siivotessani kaappejani töissä äitiysloman ajaksi, löysin valokopion Kodin Pellervon neuleohjeesta jonka olin ottanut talteen hienon pintakuvion vuoksi. Ei mitään hajua miltä vuodelta tuo on.

Ajattelin ensin sukan varreksi mutta hyvin nopeasti huomasin että se on siihen aivan liian raskas eikä valitsemani lanka edes riittäisi (uudestaanhan ei jaksa aloittaa semmoisella langalla mitä olisi riittävästi tai saatavilla lisää), mallikuviossa kun on puolet kuviosta tuplamäärä silmukoita. Niinpä aloinkin tekeen pötköä nilkasta ylöspäin lisäten silmukoita ja sain säärystimet jotka mätsäävät hienosti keväällä ostamiini Nokian Hai Low -saappaisiin! Ja jotka taas menevät normisaappaita varmemmin jalkaan nyt kun mulla on aivan hirveä turvotus päällä. Tosin nyt on helle eikä saapaskelit mutta ehtiihän tässä vielä tulla vaikka mitä.

Lanka näissä on Vuorelman veto (saatu Inarilta kaksi vuotta sitten Magic Yarn Ball -vaihdossa, ihana lanka jota en malttanut ennen tätä käyttää), puikot 3,5 mm. Keittiövaa'an avustuksella osasin lopettaa ensimmäisen säärystimen niin tarkkaan puoleen väliin että jämäksi ei jäänyt tämän enempää.

Kuvio näkyy tietenkin kauniimpana kun säärystimet ovat jalassa, sellaisia kuvia tuli otettua vähemmän mutta nyt on näin. Joudutte luottaan sanaani että hienot ovat :D

Neljänkympin sukkahousuista ilmainen pipo

Marimekon "blogisukkahousut" vuodelta 2010/2011. Ne jalassa on juhlittu monet talvijuhlat ja vielä viime syksynäkin käytetty kuvausrekvisiittana vaikka haarat on ihan rikki. Mutta kun ei malta roskiinkaan heittää. Ompelin niistä sitten pipon. Pakko myöntää että ei ihan niin hieno tullut kuin kuvittelin (edes vähäinen suunnitelmallisuus olisi saattanut auttaa asiaan) mutta ihan kelpo pipo silti ja voi miten ihanan lämmin tulevaa syksyä ajatellen.

Leikkasin siis kuvio-osat irti, halkaisin ja ompelin ne yhteen kankaaksi josta leikkasin pipon osat (lisäsin joukkoon jalkaterien raitaa ja vähän yksiväristä mustaa housuosasto koska mulla on iso pää) ja surrur vaan saumurilla meneen. Ja tupsu pom pom makerilla.

Miniretki Vantaankoskelle

Raskaus etenee, retket lyhenee.

Siinä se on kehä kolmosen varrella ja päivittäin menen (töissä ollessani) bussilla ohitse ja vuosia vuosia jo miettinyt että sielläpä pitäisi poiketa. Minä kun en ole meri-ihminen enkä järvi-ihminen vaan joki- ja erityisesti koski-ihminen. Mitä muutakaan voisi kun on kotoisin kunnasta jossa ei ole ainuttakaan järveä, merikin kaukana mutta koski pauhaa suunnilleen takapihalla. Ne on tosi pelottavia tulva-aikoina mutta niin ihania kesäisin kun vettä on vain vähän. Paikkoja joissa sielu lepää ja tutussa koskessa on kiva uida ja kahlata.

Vantaankosken kevättulvat sieltä kehä kolmosen päältä katsottuna ovat kyllä mahtavat mutta sitten paikan päälle mentäessä loppukesästä tämä koski on kyllä koskeksi aika pettymys. Mutta tosi kiva ja rento after work -miniretkipaikka kuitenkin joten ehdottomasti aion tulla uudelleenkin. Siellä meni lyhyt kiva luontopolku jonka jaksaa loppuraskaudestakin kiertää ja kosken rannalla on kiva syödä eväitä ja heitellä kiviä veteen ja vain olla ja nauttia luonnon rauhasta (no okei, se kehä menee vierestä ja lentokoneet pauhaa niin ettei puhelinta kuule mutta aina voi fiilistellä).

Luontopolku oli kaikkea muuta kuin esteetön joten pitänee muistaa että jos tulee tänne retkelle vauvan kanssa, kantoreppu/liina on aika pakollinen valinta. Ja nimestään huolimatta tämä ei ole Vantaankosken juna-aseman lähellä vaan bussihommiksi menee.

Lasten ja vanhempien filosofiakahvila

Saatiin kutsu tulla tutustuun veloituksetta tutun Leluteekki-bloggaajan vetämään filosofiakahvilaan. Se tuli hyvään saumaan siinä mielessä että olenkin pohtinut mikä voisi olla sellainen harrastus jota voisi esikoisen kanssa harrastaa mahdollisesti niin että tuleva vauva voisi olla mukana (jos on kiltisti), mikään naperojumppa kun ei siihen oikein sovi. Esikoisen kanssa käytiin vanhempainvapaan aikana vauva/taaperojumpassa ja avoimen päiväkodin musiikkijutuissa sekä sittemmin palatessani töihin alettiin harrastaan rokkimuskaria mikä järjestetään iltaisin joten se onnistuu töiden jälkeen. Filosofiakahvila vaikuttaa kyllä todella potentiaaliselta yli 3-vuotiaalle mutta tämän testikerran aikana valitettavasti kävi ilmi että lapseni ei ihan jaksanut keskittyä. Minuakin kyllä jännitti. Esimerkiksi lukiossa kaikista vastenmielisin kurssi minulle oli se pakollinen filosofia jota kohtaan mulla oli niin suuri asennevamma että ihmettelen edelleen miten mut päästettiin edes säälistä läpi. Mutta minkäs sille voi jos derivointi kiinnostaa enemmän. Muutama vuosi sitten työn puolesta kävin Esa Saarisen paripäiväisen seminaarin enkä kokenut valaistusta vieläkään. Lapsen isä on kuitenkin humanisti joten ajattelin ettei minun insinööriyteni välttämättä ole ollut dominoiva geeni tässä asiassa ja niin me menimme kokeileen 3-6 -vuotiaille suunnattua filosofikahvilaa. 

Filosofiakahvilassa lapsen luova ja kriittinen ajattelu kehittyy, lapsi oppii kysymään ja kyseenalaistamaan sekä etsimään ja perustelemaan vastauksia. Kielelliset ja sosiaaliset taidot kehittyvät ja vanhemmille kahvila tarjoaa aikaa keskittyä lapsen kysymyksiin ja ajatuksiin ja samalla tutustua muiden lasten vanhempiin (ja toki se kahvikin kuuluu asiaan). Jokaisella kerralla on teema johon tutustutaan konkreettisten esimerkkien kautta ja teemaa syvennetään askarrellen, leikkien tai sensomotoristen aktiviteettien kautta.

Totisesti tarvitsisin kyllä itsekin jotain älyllistä pohdintaa välillä, itsensä esitellessä kun piti kertoa lempipaikkansa enkä keksinyt muuta kuin kodin. Syytän raskautta ja sitä että olen viikkotolkulla vain haaveillut siitä että saisi maata sohvalla töissä käymisen sijaan, heh. No, nyt saankin. Vaikka kuten hyvin tiedätte, tykkään olla menossa ja tulossa ja käydä retkillä ym. Mutta oma koti ja keskeneräinen neule, ei ole pöllömpää sekään.

Tutustumiskerralla lasten kanssa käytiin kaksi eri "harjoitusta" läpi. Toinen kivien eroja ja samanlaisuuksia arvioiden, toinen sadun kautta jossa lapset pääsivät pohtiin miksi yksi eläin ei voi omia kaikkea vettä. Ihanasti monet jaksoivat keskittyä mutta oma lapseni ei ollut ainut laatuaan siinäkään että ei niin jaksanut. Lelut kiinnostivat enemmän. No, eivätpä kuitenkaan olleet häiriöksi muille. Ja uskon että toisella ja kolmannella jne kerralla olisi jo enemmän messissä.

Leluteekin filosofiakahviloiden ajat ja paikat ja hintatiedot löytyvät Leluteekin nettisivuilta.

Lapselle kunnon sakset

Olen tuonut kotikotoa lapselle omat vanhat 80-luvun Osuuspankista saadut ensisakset joilla pystyy just ja just leikkaan paperia jos asento on täsmälleen kohtisuora. Eli toisin sanoen lapsi ei ole saanut leikattua niillä yhtään mitään vaikka kiinnostus on suuri. No, kuulemma meilläkin on ollut jo aika pienestä pitäen ihan oikeat kunnolliset (pyöreäpäiset) sakset joten uskallauduin itsekin saksiostoksille vaikka ne ei ihan K-3 olekaan. En halunnut mitään Tigerin rimpuloita pilipalisaksia vaan marssin heti suosiolla Fiskars-hyllylle (Sinelliin) olettaen että ne olisivat paljon kalliimpia. Yllätyin kohtuullisesta hinnasta niin että ostin heti kättelyssä kahdet. Onhan meille tulossa toinen lapsikin. Toki meillä on entuudestaankin pienikokoisia askartelusaksia mutta ne on kuitenkin suunniteltu aikuisen käteen ja tarvitsen niitä itsekin.

Toiset on suunnattu neljävuotiaille ja siinä on extrareikä jotta sormet löytävät paremmin paikkansa ja käsi sopivan asennon leikkaamisen. Toiset on kalan näköiset, 5-vuotiaille. Tietenkään en jätä näitä lojumaan lapsen ulottuville vaan niitä käytetään vain yhdessä koska näillä voi leikata muutakin kuin paperia. Muoviset Hipposakset saa edelleen lojua missä lystää, niillä ei meinaa saada vahinkoa aikaan edes tarkoituksella.

Niin liikuttavan söpöä ja haparoivaa on pienen ihmisen ensimmäiset onnistuneet leikkausviritelmät, voi sitä riemua kun joku palanen lähti ihan irti asti! Ja kyllä, askarreltiin sängyssä, äiti oli vähän väsynyt.

Molemmat sakset maksoivat reilut kolme euroa kappaleelta joten ei paha.

Mun piti alunperin kirjoittaa ihan toisesta lapsen kanssa askarteluun liittyvästä asiasta mutta siitä sitten joku toinen kerta, nyt ollaan niin intona saksista!

Äitiysloma

Perjantai oli viimeinen työpäiväni vähään aikaan ja nyt ollaan äitiyslomalla. Vaikutan varmasti aivan sekopäiseltä kun olen suunnilleen pitänyt itselleni puheenkin. Ostin itselleni kukkia ja LAHJAN, niin sanotusti "hyvin mä vedin" -lahjan. En mitenkään vihjeeksi että jonkun muun olisi pitänyt vaan minä niin aidosti olen omasta puolestani onnellinen ja helpottunut että tänne asti on päästy. Ei ole mitenkään itsestään selvää että työtäni pystyy tekeen viikolle 35 asti eikä varsinkaan minun tapauksessa ollut itsestään selvää että tässä vaiheessa ylipäätään vauva on vielä kohdussa.

Olen voinut välillä hyvin, välillä huonosti, välillä aivan helvetin huonosti (enimmäkseen kuitenkin hyvin koska olen pystynyt töissä käymään loppuun saakka) mutta tässä sitä ollaan eikä tarvitse enää jaksaa mennä töihin. Hyvää äitiyslomaa minulle!

Ja toivotaan että sitä "lomaa" kestäisi edes jonkin aikaa. Nytkin niin kauhea turvotus sormissa että hyvä kun pystyy koneella kirjottaan. Lieneekö jo tarpeen pakata deodorantti ja hammasharja kassin pohjalle kun huomenna menen äitiyspolille kontrollikäynnille, jos ne ei päästäkään enää kotiin. Kyllä siis, pelko persiissä mennään edelleen koko ajan, joka helvetin päivä, tietenkin toivoen että aivan turhaan. Mutta yritän silti nauttia hetkestä enkä yhtään häpeillä sitä että ostin itselleni lahjan ja kukkia ja vein töihin niin paljon karkkia viimeisenä työpäivänä että kommentti "mitkä saatanan lastenjuhlat täällä on" ei edes jaksanut loukata tätä synkissä vesissä uivaa raskaushormonihirviötä.

Päivälehden museo

Oltiin tänään kaupungilla Elsan ja Kaamoksen kanssa ja poikettiin heidän yhdessä suosikkipaikassaan, Päivälehden museossa, jossa minä ja jäbä ei oltu vielä jostain käsittämättömästä syystä koskaan käyty. Ja kyllä meni taas viime tippaan nimittäin museo sulkeutuu ensi torstaina (20.8.) ja aukeaa uudistettuna joulukuussa. En tiedä uudistuksesta mutta tämä vanha ainakin oli AIVAN MIELETTÖMÄN HIENO paikka lapsille! Nimittäin museon toiminnallinen Satumaan sankarit -näyttely jossa on Sakari Topeliuksen satuihin perustuvia leikkipaikkoja, on kertakaikkisen upea. Pojat viihtyivät siellä useamman tunnin. Paikka oli todella hienosti tehty ja leikkiruuatkin oli niin aidon näköisiä että oisin voinut syödä sen vaahtomuovisen ruisleivän. Tutut Martta Wendelin ja Rudolf Koivun kuvitukset lämmittivät sydäntä.

Kaiken huippuhan on se että museoon on ilmainen pääsy. Menkää nyt ihmeessä älkääkö jahkailko niin kuin minä, vielä pari päivää aikaa!

Ja koska kyseessä on lehtimuseo, siellä oli vaikka ja mitä uusimpia lehtiä luettavaksi joten äidit viihtyvät hienosti lehtien ja juoruilun parissa kun kullanmuruset kirmailevat prinsessamekot (tai karvaliivi, tai sulttaanihattu, tai...) päällä satumaailmasta toiseen. Itselläni tosiaan oli mukana neule joka ei kuitenkaan kaikesta huolimatta oikein edistynyt vaikka olin just aiemmin päivällä lesoillut sillä miten olen nopea ja pystyn neuloon samalla kun teen muuta. Jep jep.

Mutta siis, kerran vielä, huh että ehdittiin käydä täällä ennen remonttia! Kiitos Elsalle kun ehdotit!

(Kamerastakin loppui akku kesken kaiken)