Sivut

tiistai 5. toukokuuta 2015

20 viikkoa raskaana


Puolivälissä mennään! Olen yrittänyt jaksaa kirjoittaa raskaudesta ylös jotain joka viikko koska onhan niitä jälkikäteen kiva fiilistellä. Ihan alkuraskaus oli tosiaan oireeton ja olin jo hetken että no niin, näin helppoa se on toisella kertaa mutta kyllä se helvetinmoinen väsy ja kuvotus sitten alkoi ja tuntuu ettei tuo väsy ole lakannut ollenkaan, puuh. Ja kaikkia vaivoja tässä on kerätty matkan varrelta mukaan niin että raskausbingossa alkaa kohta oleen ruudukko täynnä. Olen kuitenkin selvinnyt puoleen väliin raskautta vain muutamalla sairaslomapäivällä joten ihan ok:stihan tämä tavallaan on mennyt.


rv 1 -

rv 2 Ei uudenvuodenlupaus vaan uudenvuodenhaave: tänä vuonna haluan kyllä tulla raskaaksi. Enpä tiennyt vielä että asia oli jo tapahtumaisillaan.

rv 3 Nenän limakalvoihin sattuu ihan tosi paljon. Kesken työpäivän nenä alkaa vuotaan verta. Nopea googletus ja kyllä, se on raskausoire.

rv 4 Raskaustestissä kaksi viivaa. Olin ihan varma että ei olisi mutta hitto vieköön, kyllä oli! Hetken onnen jälkeen iski tajuton paniikki kun tulin lukeneeksi juuri pari päivää sitten aloittamani tulehduskipulääkkeen (määrätty käden kiertäjäkalvosintulehdukseen) selosteen. Ei raskaana oleville eikä edes raskautta suunnitteleville. Soitan paniikissa teratologiseen tietopalveluun (lievensi paniikkia, huh) ja sen jälkeen työterveyslääkärille. Mulle määrättiin helkkarinmoinen purkki Panadolia sanoin: "tässä on kaikki särkylääkkeet mitä saat seuraavan 9 kuukauden aikana syödä". Käsi oli vielä jonkin aikaa kipeä eikä se Panadol tietenkään auttanut yhtään. Luin edellisen raskauden aikaisia päiväkirjamerkintöjä ja huomasin että silloin olin ollut jo ennen plussaa ihan helkkarin vittuuntunut ja suorastaan hullu dramaqueen, nyt ei tunnu olevan mitään psyykkisiä oireita. Ja fyysisiäkin vain edelleen tosi kipeät sieraimet. Harmitti vietävästi että olin lopettanut foolihapon syömisen jokin aikaa sitten koska koin sen turhien toiveiden elättelynä (niin epäsäännöllisillä menkoilla mitä mulla oli, en pitänyt kovinkaan todennäköisenä että tulisin raskaaksi ilman ovulaatiotestejä joita en ollut kuitenkaan saanut aikaiseksi ostaa). No, nyt ei olisi ollut turhaa! Vaihdoin kuitenkin foolihappopurkin suoraan raskausvitamiinipurkkiin, siinä itse asiassa on jopa enemmän sitä foolihappoa (mitä tosiaan olisi ollut suositeltavaa syödä jo 3 kk ennen raskautumista).

rv 5 Googletan oireetonta alkuraskautta. Teen varoiksi uuden raskaustestin, kyllä se on edelleen plussa.

rv 6 Nyt alkoi palelu. Aivan jäätävä palelu! Ja väsy, se lamauttava väsy, ei epäilystäkään enää. Se siitä oireettomasta alkuraskaudesta, en ollut ihan niin onnekas kuitenkaan.

rv 7 Päiväkirjassa lukee kissan kokoisin kirjaimin: VÄSY!!! Ensimmäinen neuvolakerta, fiilis aika turha. Päästäkää mut nukkuun. Nenä on edelleen kipeä ja täynnä verisiä klimppejä. Kuvottaa. Kaikki kuvottaa. Älypuhelimen selailukin aiheuttaa matkapahoinvointioireita.

rv 8 Sain kirjeen että mulle on varattu aika naistenklinikan äitiyspolille kesäkuussa mutta ei mitään selitystä että miksi. Myöhemmin selviää että edellisen raskauden pre eklampsian vuoksi. Ostin jo ensimmäiset H&M:n raskauslegginssit. Ainakin neljät. Rakastin niitä edellisessä raskaudessa ja olen todellakin odottanut tätä hetkeä että voin pukea taas niin mukavat kalsarit jalkaani (läskinä ihmisenä kun ne menee mukavasti jo ilman varsinaista vauvakumpua).

rv 9 Jumalauta, oksennustauti!!! Ei! Ei! Ei! Miksi, oi miksi? Pyykkikone hajosi samassa rytinässä, tehtiinkin siis ensimmäinen hankinta kasvavan perheen tarpeisiin: ISOMPI ja nopeampi pyykkikone, edestä täytettävä jotta sen päällä voi pitää hoitoalustaa, hoitopöytää kun ei taida meidän kämppään enää mahtua (neljästä huoneesta ja keittiöstä huolimatta). Googlettelin voiko rajusta oksentelusta seurata keskenmeno. Sitten muistin että aika monille raskaanaolo tarkoittaa rajua oksentelua ihan ilman oksennustautiakin, heh.

rv 10 Talviloma. Joudun meneen vieraalla paikkakunnalla gynekologille raskauden aiheuttaman tulehduksen vuoksi. Lääkäri ultrasi samalla ja siellä se sikiö oli ja ihan hengissä! Hän ei kirjannut ultrausta ylös minnekään koska siitä ei olisi saanut Kelakorvausta vaan otti vain oman palkkionsa ilman ylimääräisiä toimenpidemaksuja, aika ihana! Uusi äitiyspakkaus julkistettiin ja sekosin uudesta makuupussista niin että taidan todellakin haluta äitiyspakkauksen vaikka varsinaista tarvetta ei sen vuoksi olisi että meillä on ihan kaikki jäbän aikaiset vauvatavarat vielä tallella.

rv 11 Niskaturvotusultra. Tässä piti siis olla rv 13 mutta koska eivät neuvolassa uskoneet että mun kierto on epäsäännöllinen ja ollut viime aikoina jopa 60 päivää vaan laskivat sen 28 päivänsä mukaan niin vituiksihan ne laskut meni. Huoh. Ultrassa selvisi todelliset viikot ja jouduin antaan verikokeet uudelleen koska olin antanut ne liian aikaisilla viikoilla. Tietenkin. Mitä minä sanoin? Kerroin töissä olevani raskaana koska en saanut enää mitenkään luontevasti kikkailtua kaikkia raskauteen liittyviä aikoja milloin käydä missäkin, työvuorojen väleihin. Jotta välttyisin ylimääräiseltä draamalta siitä että joku saisi tietää myöhemmin kuin joku toinen, ilmoitin asiasta aamupalaveripöytäkirjassa. Kuuntelin paljon Apulannan "Mitä vaan" -biisiä ja itkin vuolaasti kun siitä tulee mieleen ensimmäinen raskauteni raskausmyrkytyksineen ja keskososastoineen.

rv 12 Aloitin lääkärin määräyksestä asa-lääkityksen raskausmyrkytyksen näennäiseen ehkäisyyn. Tein toisen ison hankinnan kasvavan perheen tarpeisiin: uusi, isompi rinkka!

rv 13 Googlettelen kantoliinoja. Jäbän ollessa vauva, käytettiin Tulan kantoreppua ja se on kyllä tosi hyvä mutta tällä kertaa houkuttaisi sen lisäksi kokeilla rengasliinaa ja sellaista neliöliinaa missä on ihan tosi leveät olkaimet. Wrap tai?

rv 14 Beibi on teelusikan mittainen eikä sille vieläkään ole työnimeä. Jäbä haluaa koko ajan laulaa Hevisauruksen viimeistä mammuttia ja minä itken silmät päästäni koska se laulu on niin surullinen ja jäbän lauluääni niin hellyyttävä.

rv 15 Tunsin ensimmäiset potkuiksi luokiteltavat kutittelut vatsassa!

rv 16 Näen unta suklaan syömisestä. Jalka rasittuu ja on ihan kamalan kipeä. Sama juttu kuin edellisessä raskaudessakin, oletettavasti lantion löystymä. Vauvavatsa pömpähti esiin.

rv 17 Sain neuvolalääkärikäynniltä neljä päivää sairaslomaa lantiolöystymän vuoksi ja lähetteen fysioterapiaan. Fyssarin ajanvarauksessa tylytettiin että mun vaiva ei ole mitenkään tärkeä ja kiireellinen että aika tulee sitten joskus, jos tulee. Lepo auttoi jalkaan kyllä ja oli melkein viikon oireeton vielä saikun jälkeen. Eduskuntavaalit. En pystynyt hormonipäissäni tekeen päätöstä kun kaikki vaalikoneet antoi puoluetta jota en normaalijärjelläni ikinä äänestäisi. Lopulta laitoin mieheni etsiin mulle ehdokkaan.

rv 18 Häntäluu on kipeä. Mistä tääkin nyt tuli? Itkin töissä kun pH-mittarin kalibrointi ei mennyt kerrasta läpi enkä meinannut millään pystyä lopettaan sitä parkumista. Tein kolmannen suuren hankinnan kasvavan perheen tarpeisiin ja ostin helvetisti lisää tallennustilaa tietokoneelle valokuvia varten.

rv 19 Jalkaan sattuu taas, häntäluu on edelleen kipeä. Ei pysty istuun mutta ei jaksa seistäkään. Yritän töissä tehdä seisomahommia satulatuolin kanssa vaihtelevalla menestyksellä. Nukun melkein joka työpäivän jälkeen päiväunet.

rv 20 alkoi eilen sillä että työtakin alin nappi ei enää kertakaikkiaan mene kiinni. Olin jo luullut selviäni samalla takilla loppuun saakka koska mun paino on pudonnut aika kivasti raskauden aikana mutta niin se vaan vatsan kasvu yllätti! Luulin viimein saavuttaneeni sen kuuluisan energisen vaiheen keskiraskaudesta mutta sitten muistin että otin aiemmin päivällä kofeiinitabletin kun meinasin nukahtaa kesken työpäivän joten se siitä sitten.


8 kommenttia:

  1. Kiitos kun jaoit fiiliksiäsi! Itse en menin reteesti loppuraskauden työtakin alimmat napit auki (kemian ope), kun en suostunut pukemaan kollegan säkkiä päälleni. Tyhmää juu, jos jotain olisi roiskahtanut massulle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä töissä ei saa kulkea napit auki, isommat takit siis tilattu! Ja onhan se kivempi itellekin että takki menee kiinni :) Vaikka meillä ei kovin pahoja kemikaaleja käsitelläkään.

      Poista
  2. Siis kertakaikkisen ihana postaus! :)

    VastaaPoista
  3. Rengasliina on ihan huippu. Juuri roikotan siinä erästä kiukkuista nuhanenää.

    VastaaPoista
  4. Voi että!
    Kiitos tästä postauksesta. Ilolla luen sinun humoristisia kirjoituksia, olen seurannut niitä jo monta vuotta.
    Tässä välittyy se huumori, ilo raskaudesta mutta myös se huoli. Itselläni muistu myös mieleen ne liitoskivut ja se epämukavuus.
    Itse sain apua akupunktiosta, muutamat neulat korviin viikoittain. Välillä kerran välillä kaksi kertaa viikossa. Se oli ainoa keino selvitä, synnytykseen halusin myös neulat.
    Toivottavasti löydät jonkun tavan helpottaa Kipuasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ole vielä ollut liitoskipuja, onneksi. Jalka- ja häntäluukipuja vaan :D Niin ja tuo alun nenän limakalvojen kipu. Tuo jalkakipu on kyllä jäätävä, tai lantio, mikä nyt sit onkaan. Edellisessä raskaudessa en keksinyt siihen mitään helpotusta joten siinä mielessä ehkä onni että olin raskaana vain 7 kuukautta.

      Poista