Viikonloppuna oli yksi lempparitapahtumiani, Kierrätystehdas. En ehkä koskaan unohda mainita sitä miten olen ollut siellä joka ikisenä vuonna! Mutta koskaan ennen en ole tainnut osallistua työpajoihin, kierrellyt vain myyntipisteitä ja vienyt tavaraa ilmaistorille sekä tehnyt sieltä löytöjä.
Nyt innostuin kun luin että Remaken työpajalla saa ommella vauvanvaatteita Nanson leikkuujätteestä. Halusin välttämättä osallistua ja otin seuralaiseni mukaan. Samassa tilassa oli mahdollisuus myös ommella käytetystä messumatosta säilytyskoreja, kasseja, läppäripusseja, pohjallisia tai ihan mitä vaan mutta minä suunnistin sinne Nanson tilkkulaatikoille. En tiedä että oliko parhaat palat käytetty jo päivää aiemmin mutta ne tosiaan oli aivan tolkuttoman pieniä tilkkuja. Kaavoja oli tarjolla potkupukuun, bodyyn ja housuihin ainakin mutta niitä kaavoja en nähnyt valmiiksi leikattuina kuin potkareihin yhdessä koossa. Ja oikein mikään kiva kangastilkku ei ollut riittävän iso että olisi ilman ylimääräisiä saumoja pystynyt ne potkuhousujen osat leikkaan. Nurisin siitä vähän ääneen mutta äkkiä mut tylytettiin maan pinnalle että nämä on kuule ihan priimaa Nanson trikoota ja kierrätyshenkeen kuuluukin että joutuu yhdisteleen ja kikkaileen. Jep. Mutta mun raskaushormonihermoilla vieraassa ympäristössä, ei. Päädyin leikkaan osat vauvan tumppuihin mutta kun pajassa ei ollut käytettävissä resoria, jäi nekin kesken. Sillä miksi tekisin vauvalle tumput jotka eivät pysy kädessä. Lisäsin resorin kotona jälkikäteen.
Sillä välin kun kriiseilin minikokoisten Nansotilkkujen kanssa, olivat seuralaiseni tarttuneet messumattoon. Annella oli työn alla kassi,
Saralla kori. Vähän siinä meinasin kyllä kateus iskeä mutta en jaksanut enää aloittaa omaa projektia (koska raskaus). Mutta ei se mitään sillä nautin suunnattomasti jo siitä että he tekivät niitä ja niistä tuli tosi hienot!!!
Vaikka koin pienen vauvanvaatepettymyksen (olin kuvitellut ompelevani jotain vähän isompaa kuin puoliksi tehdyt lapaset), työpajaan osallistumis -kokemus oli kuitenkin positiivinen. Ehkä sunnuntain huono sää verotti paikalle tulleita tai sitten näissä ei vaan ole niin kauhea ryysis miltä aina ulkopuolelta tarkastellessa näyttää. Saumurille ja ompelukoneille ei tarvinnut liiemmin jonottaa ja apua oli tarjolla. Ehkä uskallan joskus toistekin ja silloin suoraan sinne messumattolinjastolle pikkutilkkujen sijaan. Vaikka mistäpä sitä tietää mitä ensi vuodeksi on keksitty!
Kierrätystehtaan myyntikojuilta ostin
Punaisen norsun lippiksen jäbälle. Olin suunnitellut sitä jo kotona kun näin että Punainen norsu jälleen tapahtumaan osallistuu. Jostain syystä en ole edelleenkään onnistunut ompeleen yhtään kelvollista puuvillalippistä ja trikoolippapipoistakin onnistuu vain noin joka kolmas (mutta sehän riittää). Ilmaistorilta löysin Marimekon puvun tulevalle vauvalle ja olin löydöstä todella innoissani kunnes kotona huomasin että jalkaterät ovat aivan rei'illä. Tein myös toisen huikean löydön ilmaistorilta mutta sitä en nyt näytä koska aion antaa sen lahjaksi mikäli saan ne ikitahrat jotenkin haaleneen. Niin että ei ihan tainnut toteutua ilmaistorin osalta se että vain ehjiä ja puhtaita tavaroita saa viedä.
Ensi vuoden tapahtumaa odotellessa! Aina tuolta saa mukaansa roiman määrän inspiraatiota kierrätyskäsitöihin! Ja suuri kiitos Annelle ja Saralle vielä seurasta!
