Autojuna

Kaikki irti junafanituksesta eli hyvä syy maksaa mieluummin tästä kuin ajaa itse. Eli koko perheelle täysin uusi junaexperience tässä yksi päivä, tai siis yö: autojuna! Ja lapselle uutuutena myös makuuvaunu.

Kello oli jo useamman tunnin yli nukkumaanmenoajan kun hurautimme Pasilan autojuna-asemalle. Lapsi oli heti messissä: autojuna. Sinne meni meidän auto. Hävettää myöntää mutta minua jännitti tämä etukäteen aivan kamalasti vaikka itse en (onneksi) ratin takana ollutkaan.

Selitin pikkuiselle että mennään junaan nukkumaan ja autojuna kiinnitetään siihen ja aamulla ollaan sekä me että auto perillä. Pelkäsin että kymmeneltä illalla lapsi on aivan liian väsynyt jaksaan ja ymmärtään tällaisia mutta onneksi kesäloma on sotkenut sen verran unirytmiä että kokemus oli onnistunut.

Ehdittiin vielä juoksemaan laitureilla pitkä tovi ennen kuin itse pöllöjuna saapui paikalle.

Olin etukäteen ajatellut nukkuvani sissinä lattialla ja oli tarkoitusta varten makuualustakin mukana, mutta kummasti vain alkoi pehmoinen sänky ja valmiiksi lapsen lämmittämät pöllölakanat houkuttaan. Niinpä sovittelin itseni nukkumaan lapsen viereen, puoli persettä tietenkin roikkuen sängyn ulkopuolella.

Nukuin niin huonosti että oli oikeastaan helpotus kun kello viimein tuli sen verran (joo, heräsin puolen tunnin välein koko yön) että saattoi jo herättää lapsenkin että ehditään pikkuisen vielä fiilisteleen tätä junakokemusta ennen kuin ollaan perillä. Lapsi jo unissaan oli mumissut autojunaa ja kun nostettiin rullaverho ylös ja hän heräsi niin samantien huudahti: autojuna!

Uudella energialla uuteen päivään ja kiipeämään yläsängyn ja alasängyn välillä samalla ikkunasta raiteita katsellen. Oi onni ja autuus, me nukuttiin junassa, autojunassa!

Ja kyllähän se autokin perille tuli. Ja oltiin onnekkaita sillä auton moottoritilassa ei ollut lunta eikä jäätä.

Oli aika huisia!