3 / 14

Maaliskuussa neuloin Marimekkopipon. Ompelukone lauloi t-paitoja pojalle ja mekon itselleni. Niin ja viimeistelin ikuisuuksia ompelupöydällä pyörineet patalapun ja viirinauhan.

Maaliskuussa myös käytiin jälleen bongaamassa junia Linnunlaulun sillalta, retkeiltiin jäbän kanssa Lasten kaupungissa, ratikkamuseossa ja Suomen rautatiemuseossa sekä käytiin fanittamassa Mimin ja Kukun keikalla. Oltiin talvilomalla Oulussa ja vanhempieni luona. Kävin katsomassa maailman ihanin tyttö -näyttelyn Vantaan taidemuseossa ja rilluttelin baarissa ystävieni kanssa (kyllä, sen verran harvinaista että piti ihan erikseen tällä kertaa mainita) ja olin kauheassa flunssassa. Niin ja voitin matkalahjakortin kuvakirjakilpailussa.

Suomen rautatiemuseo

Onneksi lapsen kiinnostuksen kohde on junat eikä esimerkiksi hevoset. Koska itsekin pidän junista (kuten myös mieheni), on aivan selvää että junaelämyksiä tarjotaan mielellään ja lapsi toimii jopa hyvänä tekosyynä päästä itse kyttäämään junia. Kun taas jos pitäisi käydä esimerkiksi siellä hevostallilla niin voisi olla että ei kovin usein tulisi mentyä vaikka kuinka toinen mankuisi.

Sunnuntaina käytiin siis koko perheen voimin Hyvinkäällä rautatiemuseossa.

Kun avasimme ensimmäinen näyttelyhallin oven, pääsi pojan suusta sellainen junajunajuna-hihkuntahöpötys ettei tosikaan! Harmi sinänsä että 8 euron pääsymaksulla (lapsi toki ilmainen) ei ihan koko rahan edestä saanut taaskaan tutustuttua itse aiheeseen ja luettua tekstejä mutta lapsen vuoksihan me tänne lähdettiinkiin. Innostus oli niin valtaisa että mitään yhteiskuvia oli turha kuvitella saavansa. Sen lisäksi että hämärä valaistus ja meikäläisen olemattomat kuvaustaidot eivät muutenkaan tuottaneet kovin valoisia ja teräviä otoksia sisätiloissa.

Itseäni henkilökohtaisesti kiehtoo juurikin nuo astetta uudemmat junat kuin höyryjunat. Toki siis haaveilen höyryjunareissuista ja mielelläni niitäkin tuolla museossa katselin mutta just joku lättähattujuna esimerkiksi on niin symppis etten kestä!

Höyryjunapuolella tosin kyllä tuo keisarin juna oli niin vaikuttava sisustukseltaan että siinä jo junafanituskin sai ihan uusia vivahteita

Mutta tavisjuna on aina tavisjuna, positiivisessa mielessä siis!

Veturitallissa oli eri jännää päästä käymään junan alla ja pientä ihmistä kiinnostaa pienemmätkin junat.

Edellisessä postauksessa olikin kuvia museon piha-alueelta mutta ulkorakennusten tarjonta jäi tällä kertaa katsomatta. Mutta se on selvää että tänne mennään vielä uudelleen! Vaikka poikaa jostain syystä lakkaisi junat kiinnostamasta, mulle tämä museo pihapiirineen teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen!

Ja jos jossain on leikkijunarata, ei sitä pysty ilman raivareita ohittamaan. Ja onhan se ymmärrettävää, onneksi ei ollut kiire minnekään. On myös yksi asia mikä museoissa on aivan parasta. Nimittäin museokaupat! Mukaan tarttui pojalle lähijunapalapeli, junan lähettäjä -karkkikeppi sekä ns aikuisten junakirja jossa kuvia Suomen junakalustosta jostain asti tähän päivään. Oli hitti!

Jäbän kevättakki käytössä

Jotta voin tehdä mahdollisimman monta postausta Suomen rautatiemuseosta, jossa käytiin tänään, olematta kuitenkaan junabloggaaja, naamioin tämän ensimmäisen jäbän farkkutakin in action -esittelyksi. Ja jotta voin laittaa tosi paljon kuvia, esittelen samalla myös trikoopipon jolle tein eteisessä 2 min ennen lähtöä tupsuvekottimella tupsun.

Muuten takki on tosi hyvä mutta hihat ehkä aavistuksen verran liian pitkät. Joka kuvassa kummittelee nuo tyhjän näköiset kädet.

Yllin kyllin tappileipää

Viime aikoina ollaan paljon katseltu Teletappien jaksoa jossa tappileipäkone sekoaa ja kyseisiä leipiä lentelee koko kämppä täyteen ja sitten jokainen toteaa vuorotellen että yllin kyllin tappileipää. Tänään leivoin yllin kyllin tappileipää joskin nimipäiväsankarimme söi pelkät silmät ja suun.

Jos joku nyt ajattelee että onpas siinä mahtava äiti kun kaikkea tuollaista tekee niin itse ajattelin jälkikäteen että olisin varmasti ollut parempi äiti jos olisin ostanut valmiit keksit ja valmiin kuorrutetuubin ja käyttänyt sen ajan pojan kanssa leikkimiseen minkä nyt käytin cookietaikinan ja sokerikuorrutteen kanssa nysväämiseen kun samalla toinen huutaa kitarisat suorana äitiä koska haluaa laskea liukumäkeä nimenomaan meikäläisen haarojen välistä. (Joo, meillä on liukumäki nykyään.)

Mutta kyllä se oli ihan korvaamatonta nähdä se ilme ja kuulla se hihkuminen kun pöytään oli katettu jokaiselle ikioma tappileipä. Ja onhan se eri asia ostaa kaupasta joku kuiva käntty kuin leipoa maailman parhaita pikkuleipiä itse. Ja samalla lapsi oppi että myös isin voi pakottaa liukumäen juurelle tunneliksi jos äidillä on muita kiireitä.

Tappileipää!

Chugga chugga two two eli junasynttärit suunnitelmissa

Jäbällä on parin viikon kuluttua 2-vuotissynttärit ja koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, olen aloittanut hyvissä ajoin teeman kasaamisen. Ja se teema on ylläri ylläri: juna! Googlettamalla löytyy yhtä sun toista tuolta rapakon takaa mutta kaikki tuntuu pyörivän kovasti Tuomas veturin ympärillä. On meilläkin toki sellainen, kauko-ohjattava, mutta haluan vähän erityylistä juttua kuitenkin. Enkä mitään vintagejuniakaan.

Mulla kävi mieletön tuuri kun oikeasti ihan vahingossa törmäsin tähän Kimperin pupujunapaitaan! On meinaan ihan älyttömän hieno! Tosin olisin halunnut t-paitana mutta en löytänyt kuin pitkähihaisen ja hihattoman niin tämä se nyt sitten on.

Olinkin jo päättänyt että teippaan lattiaan kiskot sähköteipistä (törmäsin sellaisiin kuviin Pinterestissä) mutta kun tietenkin selasin Kimperin muuta valikoimaa että oisko mitään samoihin postikuluihin ja törmäsin tähän valmiiseen raidelattiateippiin niin hypin jo oikeasti riemusta! Vähän kätevämpi! Mukana tuli myös tuollainen veturi mikä näyttää sopivan myös Brio-junarataan mutta en tiedä uskallanko antaa sitä pojalle kun voisin kuvitella siitä syntyvän aika megalomaaninen kriisi kun siinä ei ole magneettia eikä sitä saa siis vaunuihin kiinni. (Kiinni eli "kii" on nyt ollut viime viikkoina se mikä aiheuttaa paljon kiukkua. Joka asia on joko kii jos ei pitäisi olla tai sitten sitä ei saa kii vaikka haluaisi sen olevan kii. Joka tapauksessa, "kii" ja kauhee huuto.)

Ollaan säästetty Brion lelupaketeissa tulleita vihkosia koska jäbä tykkää selata niitä junien kuvia. Nappasin muutaman, liimasin vastakkain juna-aiheisia sivuja ja leikkasin ympyröitä niistä ja surautin ompelukoneella nauhaksi. Kas, ilmainen junateemainen koriste!

Olen myös tehnyt tulostettavat pdf:t valmiiksi mistä voin sitten askarrella jotain coctailtikun päässä olevia liikennemerkkejä tarjoilupöydän antimiin mitkä ovat toistaiseksi vielä yksi suuri kysymysmerkki.

Muutakin on koneella valmiina odottamassa tulostamista H-hetkeä varten.

Olen myös jemmannut kaikki jäbän junaliput ajatuksena kehystää ne kunhan niitä on tarpeeksi paljon koska noi on tosi kivoja ja täällä nyt vaan satutaan tykkään niistä junista. Ehkä niistäkin voisi jotain kehitellä.

Viime vuonna lapsen synttäreillä oli ensimmäisen vuoden ajalta kuvia polareideiksi muokattuina roikkumassa langalla josta vieraat sai napata itselleen yhden (tai useamman) ikään kuin kiitoskortiksi. Tykkäsin ideastani niin paljon että tänä vuonna on tulossa vastaavanlainen juttu mutta kaikki kuvat liittyvät jotenkin juniin tai rautateihin viime vuoden aikana. Kuvatilaus on siis jo vetämässä.

Viime vuodelta jatketaan perinteenä myös Photo Boothia joka tulee oleen jollain lailla junateemainen sekin. Pitänee ruveta askartelemaan kivimiehiä pahvista!

Ruokapuoli on siis vielä mysteeri. Askarrellako tarjoilut junamuotoon vai laittaako vain junarata sähköveturineen pyörimään lautasten sekaan ja että liittyisikö ruuat teemaan vai ei. Haaveilin että olisi jotain yksittäispakattuja kökköjä sellaisessa tarjoiluvaunussa, ikään kuin kärrymyynti, mutta en taida ihan niin paljoa viitsiä panostaa että alkaisin hankkiin sopivaa kärryä.

Mut joo, huh huh, vaikka ja mitä on idealistalla, en tainnut häitänikään varten uhrata näin paljon ajatuksia tämmöseen. Mistään ei varmaan saa aiheeseen sopivia lautasliinoja. Ei taida olla VR:lläkään omia mitä vois nyysiä/kerjätä, heh. Ja voihan siis olla että kaikki menee vielä mönkään. Pessimisti ei pety. Tosin toivon että ainakin tämä flunssa olisi siihen mennessä jo selätetty.

Appelsiinipuuro

Kipeänä kun oikein mikään ei maistu ja on muutenkin vähän äitiä ikävä niin parasta ruokaa on ehdottomasti lapsuuden lemppari eli appelsiinipuuro. Oikeastihan tämä on vähän puuron ja kiisselin välimuoto mutta puuroksi sitä ollaan aina kutsuttu. Noin vuosi sitten kysyin äidiltä tähän reseptiä mutta eihän sellaista ole, ei tietenkään. Minäkin haluaisin olla äiti joka tekee tämmösiä juttuja ihan vaan käsituntumalta. Silloin kokeilinkin ja kirjasin ylös paljonko olin laittanut mitäkin mutta arvaahan sen että moinen muistikirja ei just nyt löytynyt mistään. Oli siis aloitettava tuotekehitys alusta. Mutta varmistaakseni että ensi kerralla ei enää tarvitse arpoa, kirjaan määrät ja vaiheet ylös, kas näin!

2 dl puuroriisiä

5 dl appelsiinitäysmehua

3 rkl perunajauhoja

3 banaania

3 appelsiinia

vettä vähän joka välissä

sokeria tarpeen mukaan

Keitä 7 dl vettä (huom! teflonkattila just in case), lisää 2 dl puuroriisiä, anna kiehua 30 min. Lisää 5 dl appelsiinitäysmehua ja 3 dl vettä. Odota kunnes kiehuu taas ja nosta kattila levyltä. Valuta ohuena norona seos jossa 1 dl kylmää vettä ja 3 rkl perunajauhoja. Vatkaa samalla kuin viimeistä päivää. Nosta takaisin levylle ja odota että pulpahtaa. Hellaosuus on nyt valmis. 

Pilko appelsiinit ja banaanit kulhoon (tai miksei suoraan kattilaankin jos mahtuu). Kaada puuro päälle ja sekoita. Lisää sokeria jos siltä tuntuu. Valmis! Tätä vastaavaa on tehty myös omavaraisempana versiona mustaherukkamehun ja mustikoiden kanssa. Banaani sopii myös siihen.

(Lopuksi pese hella ja tuuleta keittö levylle palaneen riisivesisekoituksen vuoksi.)

Kevät

Siellä ompelupöydällä on pitkään lojunut myös Huhuli-kankaan jämistä aloitettu viirinauha. En enää oikein muista mihin sitä alunperin ajattelin mutta nyt se sopii aivan täydellisesti tähän kevääseen! Ehkä se on tämä hyvin pitkä kevät joka on saanut fiilistelmään ruskeata kevätvärinä iänikuisten vaaleanvihreiden sijaan. Kummasti sänkyihinkin on eksyneet ruskeat lakanat ja niin, ikkunastakin näkyy aivan täydellinen kevätilma ruskeine puineen. Ainut asia mikä tässä ihan totisesti harmittaa on se että olen karmeassa flunssassa (jep, kevät), ja siksi hengaan sängyssä ja vain haaveilen siitä ulkona olevasta keväästä. Ja virkkaan ympyröitä ja luen ympyränvirkkauskirjaa joskaan kirjalla ja mun ympyröillä ei kyllä mitään tekemistä toistensa kanssa olekaan.

Pajunkissat toin kevään ensimmäisellä kierroksella mummulasta. 

Parane pian minä!