Huhuli (ihanaa rakastaa kaloja)

Tuossa taannoin tammialennusmyynneiltä lisäalella ostin Marimekon Huhulia ajatuksena ommella jälleen yksi pussihame. Jotkut asiat vaan ovat alusta loppuun asti vähän tuhoon tuomittuja ja niin kävi tämänkin kanssa.

Ensinnäkin, kaikki kivat kuviot olivat kankaan reunoissa joten hameen osia ei saanut leikattua oikein mitenkään niin etteikö kaikki ne söpöt elukat jäisi sivusaumaan. Ja niin etteikö eteen keskelle tulisi valkoista tuheroa. Siis oikeesti……. anteeks nyt mutta voi helvetti!!!

Sitten kun sitä on viikkokausia yrittänyt kuvata niin että olisi sekä päivänvaloa että mahdollisuus käyttää jalustaa (eli jäbä päikkäreillä koska vaatehuoneeseen lukitseminen olisi epäeettistä) niin eihän sitä saa aikaiseksi kuin kuvia joissa tulee hervoton ryppy keskelle kuvauskohdetta ja muutenkin aika kauheita. Paitakin oli jo tuhannen rypyssä (aaaargh!!!!) niin sekin pilasi ainakin 20 kuvaa. Sitten oli pakko ruveta venyttään sitä kun ei tietty käynyt mielessä että paidan voisi vaihtaa. Yritin vielä ikuistaa miten säälittävän pupupehmon ompelin jämäpaloista mutta eihän se osunut kuvaan saatika että olisi tarkentunut.

Niinhän sitä helposti ajattelisi että ei se mitään, kuvaan joskus toiste mutta mä luovutin. Tässä on pussihame Huhuli-kankaasta valkoisella etupöheiköllä ja nyt voidaan jatkaa elämässä eteenpäin.

Josta päästäänkin heti in action -osastolle ja siihen lifestylebloggaamiseen. 

Vietän tänään hoitovapaapäivää ja bongasin pari päivää sitten intensiivisen mainonnan Winter fun Helsinki -eduista. Kympillä pääsisi Sealifeen (jäbähän oli ikänsä puolesta ilmainen) ja olen aina halunnut käydä siellä mutta törkeähkö lipun hinta on ollut esteenä. Niinpä pakkasin pojan rattaisiin ja lähdettiin heti aamusta liikenteeseen mikä on ollut ennen hyvin harvinaista koska ollaan tykätty koomailla päiväuniin asti mutta päiväkotielämä on tuonut tähän asiaan muutoksen. Sitä se on kun maailmaa on niin kovasti jo nähnyt että vähän pettymys tuo mesta oli (kaikki mistä on tosi näyttäviä kuvia nähnyt, olikin livenä pientä) mutta sitä suuremmalla syyllä olin tyytyväinen siihen että mentiin nyt alehinnalla vasta. Ei siellä tainnut muita ollakaan kuin kotiäitejä ja taaperoita. Aika hauskaa! :D

Jäbä kyllä tykkäs katsella kaloja mutta vielä kivempaa oli juosta käytävillä. Siellä oli juuri auennut uusi mustekalanäyttely mutta en ehtinyt näkeen niitä kunnolla ja sainkin huvittuneita katseita henkilökunnalta kun juoksin pojan perässä ja vonguin kuin pikkulapsi että yhyy kun äiti haluisi nyt katsella näitä mustekaloja.

Joissain kohtaa rupesi tyyppiä sitten pelottamaan kun kuului voimakasta veden lorinaa, luuli varmaan joutuvansa suihkuun ja halusi sitten rattaisiin istumaan turvaan.

Nää on näitä

Viime lauantaina ajattelin katsoa Putousta telkkarista mutta pari minuuttia ennen ohjelman alkamista iski paniikki. 1,5 tuntia tv:n äärellä eikä mitään neuletta! Eihän semmonen sovi! Onneksi tiskiräteistä on krooninen pula (koska jostain syystä annan niitä aina muille ja itselläni on vaan muutama oikeesti hyvä) joten bambukerä kainaloon ja tikuttamaan!

Loin 50 silmukkaa 3 mm puikoilla ja muunsin Muita ihania -kirjoneulekuvion pintaneuleeksi. 

Olin ideasta aivan lapsellisen innoissani vaikka lopputulos ei ihan yhtä upea ollutkaan kuin mielikuvissani. Mutta ei se mitään. Hyvin pyyhkii kuitenkin! Vaikka värinsä puolesta tämä ei sovi ollenkaan meidän keittiöön mutta ehkä kestän sen.

Tänäänkin on Putous-ilta mutta nyt mulla on työn alla sen Satunnaisia sankareita -takin huppu. Kiitos hurjan paljon kaikille kommentoineille vaikka en ole niihin nyt erikseen vastaillutkaan. Päätin tehdä petroolin sinisen hupun harmaalla reunalla.

Mutta koska mua ei nyt oikein se takki huvita, voi tietenkin olla että tuleekin illan päälle uusi tiskirätti.

Koipi(k)reisi 2013

On kuvakirjan nimi jonka juuri teetin viime vuoden jalkakuvista!

Mä tiedän että kuulostaa ihan sikahölmöltä mutta minä olen tunnetusti kuvatuotteiden himotilaaja ja kun vuosi sitten innostuin etsimään kaikki siihenastiset jalkakuvat (yhden jopa skannasin kun oli paperikuva-ajoilta ensimmäiset eli historiaa on) ja teettämään niistä massiivisen paksun eepoksen, tiesin että jatkoa seuraa. Ja koska silloisen kirjan viimein kuva oli about vuodenvaihteesta niin sain tähän kakkososaan kokonaisen vuoden räpylät. Niitä oli 48 kpl. Tai siis oli muutama enemmän mutta 48 kelpuutin kansien väliin. Neliön muotoinen kirja, koko sivun kokoiset kuvat.

Asiaan tietysti kuuluu kuvittaa tämä postaus niillä kintuilla. Ja kuten aiemmassa aiheeseen liittyvässä merkinnässä sanoinkin, rumat räpylät ne on mutta mun ikiomat ja paljon maailmaa tallanneet ja hyvin palvelleet joten miksi en tallentaisi kokemiani asioita niiden kautta.

Nyt vain odottelemaan koska postiluukku kolahtaa.

Saumurin alusta jossa integroituna roskapussi

Mun saumurista jää kauheat jäljet pöytään jos sitä pitää siinä paljaaltaan. Niinpä alusen virkaa on vuosikaudet toimittanut kaikessa esteettisyydessään puolityhjä luentolehtiö. Siinä taitaa olla analyyttisen kemian luentomuistiinpanot arvoisessaan tehtävässä. Lisäksi mulla ei ole sitä roskakippoa tuossa saumurissa joten kaikki kangaspupenot ja pölyt tulee suoraan syliin. Ja eihän semmonen kivaa ole.

(Saumurini ei muuten toimi bluetoothilla joten siinä on kyllä virtajohto mutta blogikulissiteknisistä syistä ei vaan näy kuvassa.)

Eilen taas kerran surffailin päättömästi internetin ihmemaassa ja törmäsin Nappinja-blogiin ja siellä postaukseen jossa oli ommeltu roskapussi saumuriin. Siitäkös riemu repesi ja heti aamulla etsimään sitä pientä palaa Ikean kernikangasta joka on kyllä jossain…

Harmittaa muuten vähän se että se näyttää tasaraitaiselta jonka olen vain leikannut vinoon vaikka kankaassa on oikeesti sinne tänne vinoon meneviä raitoja. Todisteena blogipostaus kesäkuulta jossa samaa kangasta on pingotettu parvekkeen pöydälle, klik.

En tehnyt ohjeen mukaan vaan ite mittaillen ja pussiosa kääntyy takaa tuohon eteen jolloin se pysyy avonaisena ettei vaan käy niin että roskat tulisi edelleenkin syliin. Vrt. lasten ruokalaput joissa pussi ommeltu suoraan eteen. Kyllä nyt kelpaa! Enää ei ole kuin se ihan alkuperäinen ongelma eli että tuo vekotin tekee ihan paskaa tikkiä mutta ehkä siitäkin vielä selvitään kunhan jaksaisin paneutua aiheeseen.

Satunnaisia sankareita - melkein valmis

Muistanette varmaankin että olen neulonut (ja muutaman virkannutkin) tilkkuja Kotoliving-lehden Satunnaisia sankareita -takkia varten jo vuoden ajan. Nythän tässä ruvetaan oleen jo loppusuoralla (tai no, viimeiset viikottaiset tilkkuohjeet ja takin kokoamisohjehan julkaistiin jo marraskuussa) joten ajattelinkin läväyttää tähän setin aivan hirveen huonoja kuvia mitä olen loppuvuodesta räpsinyt viimeistelyn edetessä yön pimeinä tunteina kännykällä.

Hommahan on nyt siinä vaiheessa että muutaman langanpäättelyn lisäksi ei puutu kuin jonkinlainen kaulussysteemi.

Olin ajatellut että ehdottomasti haluan hupun mutta kieltämättä noiden tilkkujen tekeminen tökkii nyt pahasti. Ja mulla on siniset langat loppu ja joutuisin siis ostamaan yhden kämäsen hupun takia ties kuinka montaa värisävyä jotta se sulautuisi joukkoon. (No joo, ihan kun en muuten ostelisi lankoja kuitenkin hetken päästä jonkin muun asian vuoksi.) Lisäksi tuo takki painaa kuin synti joten kannattaako lisäpainoa tuoda hupulla?

Toisaalta, jos tekisin ihan ohuista langoista niin ei painaisi niin paljoa.

No en kyllä jaksa millään 2 mm puikoilla tikuttaa yhtään mitään.

Mietinkin että onko nolo ja meneekö koko tilkkutakin idea pieleen jos neulonkin yksivärisen hupun? Joko tuolla harmaalla millä kaikki tilkut on reunustettu plus nappilista virkattu tai sitten jollain sinisellä johon tulisi se harmaa reuna.

Täytyy miettiä, täytyy miettiä. Tuo kaulaosa on tuollaisenaan tosi iso joten sekin nyt vähän hakusessa että miten sen mahdollisen hupun sitten tuohon värkkäisi.

Niin joo ja aina sovittaessani takkia, kädet etsivät vaistomaisesti taskuja. Joten sellaisetkin varmaan tarvisi tehdä!

Takista noin muuten että tein hihoista yhden tilkun lyhyemmän kuin ohjeessa ja silti ne varmaan vielä venähtää liian pitkiksi. Selkäosa on läskien mitoituksella tehty mutta hihojen leveys normaalimitoituksella. Napit laitoin koska en kuitenkaan osaisi käyttää takkia jota ei saisi edes ylhäältä vähän kiinni. Puikkoillen, koukkuillen -blogin Memma oli muuten laittanut omaansa vyön, on komea takki muutenkin! Haluan omanikin valmiiksi, kääk, jos nyt ennen kevättä!

Mummulan tilkuista

Aiemmin mainitsinkin että joulun aikaan sekosin ompelusta (koska äidillä on paremmat koneet) niin että piti jo ruveta kaikista randomeista tilkuistakin ompeleen paitoja jäbälle. No okei, kaksi ompelin ja itse asiassa toinen on nyt jälkikäteen katsottuna niin kauhea etten lähde sitä esittelemään. Säilytän sen kuitenkin äärimmäisen hädän hätävarapaitana.

Mutta tämä toinen on oikeastaan ihan helkkarin hieno!!! Tottakai siihenkin yksi moka pääsi tulemaan, olin niin innoissani kun löysin pikkiriikkisen palan tuota tassunjälkikangasta josta mulla on ollut lapsena paita ja housutkin, etten ollenkaan tsekannut langansuuntaa vaikka kaikkien muiden tilkkujen kohdalla kyllä syynäsin. Eli se on nyt sitten väärään suuntaan leikattuna tuossa mutta toivon mukaan ei haittaa pahemmin käytössä.

Rakastan tuota pientä palaa vaaleansiniraidallista tuossa toisessa hihassa. Just hienosti tuo kontrastia!

Tykkään hyödyntää tämmösiä matskuja. On ihan eri tavalla persoonaa ja tulee esiin se itse tekeminen kun ei ole ommeltu siitä samasta kankaasta mistä kaikki muutkin ompelee. Ei nyt kuitenkaan saa ymmärtää väärin sillä kyllä minäkin ostan kankaita ja ompelen niistä niin peruskaavoilla että sama olisi ostaa jo valmiina, säästökään kun ei usein suuri olisi ja mitään erikoista en osaa kikkailla. Mutta eniten tykkään kuitenkin yhdistellä. Ja hienoa tässäkin oli ottaa materiaalit sieltä äidin tilkkulaatikosta niin ei ole aina niitä samoja mistä itsellä on jämiä jemmassa.

Vaihdoin nuo pierucollarit farkkuihin kun mies tuli töistä ja lähti jäbän kanssa rokkimuskariin. Oli niin hienona että luuli kaupasta ostetuksi paidaksi!!! Mikä kunnia! Olen kyllä itsekin tyytyväinen tuohon, ainut vaan että se yksi väärään suuntaan leikattu tilkku syö naista mutta olkoot se sitten se tämän paidan "juju", heh.

Nappityynyt

Syksyllä bongasin että Ikeassa myydään nappikangasta ja siitäkös repesi pakkosaadaheti! Kauheella tohinalla poikettiin Tampereen sinikeltaisessa mummulareissulta palatessa ja ostin lyhyen viimeisen pakanlopun joka sekin oli likainen. Terveisiä vielä sille lukijalle joka jakoi tämän hetken kanssani kangasosastolla :D

Niinhän siinä sitten kuitenkin kävi että niitä tyynyjä en saanutkaan aikaiseksi ommeltua ihan niin nopeasti ettenkö olisi ehtinyt kangasostoksen kanssa vähän odottamaankin mutta nyt ne ovat valmiit! (Kahden vaiheilla -blogissa tehtiin tyynyjä jo heti silloin syksyllä, tsekatkaa, ihanat!)

En tehnyt kuin kolme etten ahdistu liiasta tyynymäärästä. Ja maltoin kerrankin olla täyttämättä ihan äärimmilleen vanulla. Lapsi on näistä ihan innoissaan!

(pyykkiteline, eiiiiih!!!)

Nyt olen kyllä jo vähän päässyt yli tämän kankaan aiheuttamasta innostuksesta enkä taida sitä käydä enää lisää hankkimassa :D

Ruuhkavuodet ja käsityöblogi

En ole tänä vuonna neulonut silmukkaakaan. Olen ollut täysin lamaantunut, väsynyt, itkuinen, päänsärkyinen ja helkkarin stressaantunut. Syy:

Nyt jo neljän päivän harjottelujakson jälkeen tuntuu naurettavalta se pahin alkupaniikki mutta ymmärrän kyllä että se on normaalia ja siihen ei mitkään "hyvin se menee" -tsempit tai "lapselle se on helpompaa kuin äidille" -kliseet auta. Ahdistuksistaan pääsee yli sitten kun pääsee.

Kaikista eniten nyppii se että päiväkotipaikka on suoraan sanoen vittumaisen kaukana mutta nyt kun reitti on jo käynyt tutuksi, ei sekään niin ylivoimaiselta tunnu. Paitsi vuorotyö aiheuttaa siihenkin omat kiemuransa mutta ei auta kuin asennoitua siihenkin oikealla tavalla. Toista autoa ei tämän takia todellakaan hommata vaan jatkan julkisilla kulkemista vaikka siihen menisikin, eikun siis, meneekin koko päivä.

Palaan töihin loppuviikosta, joskin osittaisella hoitovapaalla eli minulla on 5 vapaapäivää kuukaudessa. Ne tuntuvat todella tärkeiltä nyt kun ollaan pojan kanssa molemmat ihan uuvuksissa tästä uudesta arjesta. Jäbä nukkuikin perjantain ja lauantain välisenä yönä 15 tuntia ja päälle 3 tunnin päiväunet joten oletan että lepopäivä keskellä viikkoa on ihan paikallaan normiviikonlopun lisäksi meille molemmille. 

Ei tässä nyt kuitenkaan ollut tarkoitus ruveta mitään säälipisteitä ja vertaistukea kalasteleen (en jaksa enää edes keskustella aiheesta netissä) vaan todeta että käsityöblogi kun on blogi käsitöistä niin arvatenkin tahti saattaa vähän hidastua ja enää ei pikkutunneille asti virkkuukoukkuja heilutella. Onneksi ompelujutut on vähän joutuisampia ja mulla on uusia kankaita jemmassa! Yritän ehkä myös opetella uudestaan postaileen jotain pienempiäkin välihommeleita ja lipsua lifestylebloggaamisenkin puolelle. Oon vaan onnistunut tän hoitovapaan aikana tekeen niin paljon kässäjuttuja että on tullut aika tiukasti pysyttyä vain niissä vaikka mitä vanhoja postauksia selasin, olen kyllä blogannut aikoinaan muustakin.

Mutta joo, mulla oli jo kaksi tuntia sitten kauhea väsy ja olin menossa nukkumaan mutta tässä mä nyt kuitenkin vielä istun koneella silmät ristissä vaikka aamulla on taas päikkytreeniä mikäli lapsi ei ole kipeänä. Perus.

Jumpsuit, vol 2

Joulukuussa ompelemani jumpsuit meni tosiaan varastoon odottamaan seuraavaa kasvupyrähdystä ja nyt olen saanut aikaiseksi ommeltua pienemmän josta tuli juuri sopiva! Samaa kaavaa (Ottobre 4/12, koko 92) käytin mutta leikkasin palat ilman saumanvaroja.

Tämäkin kangas on Murun luomupuuvillaneulosta.

Söpö!

Puikotin

Unohdin tyystin hehkuttaa tätä aiemmin vaikka niin piti! Olen jo pitkään suunnittellut ompelevani tällaisen asian (Pinterestin ihmemaasta sellaisen bongannut) leveästä kuminauhasta ja tukevasta kankaasta/nahasta mutta en ikinä ole jaksanut tai saanut aikaiseksi. On nimittäin kätevä, ne semmoset muoviset irtotupet, mitä kaupoissa myydään kun eivät todellakaan pysy paikoillaan. Niin siis häh?

Joulun alla Vanhan joulumarkkinoilla bongasin Ullakon kojulla näitä joka neulojan apuvälineitä ja sen verran edulliseen hintaan (6 e) että todellakaan en ala itse väkertämään. Ostin sitten kertalaakista monta kappaletta eri väreissä ja annoin siskoillenikin joululahjaksi.

Mahtavaa, parasta, puikotin!

Mannekiininä toimii keskeneräinen Marilapanen joka taatusti tuleekin jäämään keskeneräiseksi, mokomakin epäonnen neule!

Ostoskärrypakkomielle, osa 3

Kaikki osat täältä, klik.

Löysin viime kerralta hukkuneen lentokenttäkuvan. Muissa onkin sitten tosiaan syksy/talvi tullut ja tässä onkin melko kattavasti meidän välikausi- ja talviulkovaatearsenaalia :D :D :D Yksi kirppistoppahaalari vain puuttuu joukosta. Niin ja lukuisia hanskoja. Nyt alkoi kärryjen suhteen tulla jo tupliakin kun tuo samainen Halpa-Halli taisi olla edustettuna jo kesällä.