Eilen jo postailinkin Highlightsit messuilta ja nyt on luvassa randomeja kuvia ja nillitystä!
Olin nyt viikonloppuna Tampereella messuilemassa
Inarin kanssa. Oli molemmille ensimmäinen kerta ja molemmat olimme myös todella vakuuttuneita, nämä on ne THE MESSUT! Helsingin nukkavierumessuille en aio enää edes mennä. Tässä vähän kivoja juttuja sieltä:
Lankakauppa Kujeen kojulla ihania kankaita, Inari ostikin tuota kettukangasta. Itsekin melkein :D
Murun karhukangasta sitten kyllä ostin, ajatuksena ommella jäbälle jumpsuit.
Lankahommissa ihastutti lintuvyötteiset asiat,
Oiva-ommel
Pupu-puffa! Voiko ihanampaa nimeä langalla olla?
Puffala.
Kotolivingin Satunnaisia sankareita -takki näytti livenä vielä paremmalta kuin lehdessä! Mullahan on nämä tilkut jo tehtynä, reunavirkkaus vaan pitäisi aloittaa ja työmäärän suuruus ahdistaa vähän näin etukäteen :D
Messuillahan oli tosiaan kuvauskielto ilman näytteilleasettajan lupaa. Kielto ei koskenut median edustajia ja minä olin siellä "median edustajana" blogini puolesta eli minulla oli Pressipassi rinnuksilla, näkyvällä paikalla.
Ehkä mulla vähän oli noussut kusi päähän sen pressilupani kanssa kun räpsin menemään kuvia ihan huolettomasti. Periaatteessahan mulla oli siihen oikeus. Mutta sitten tuli näitä tapauksia:
Myyjä1 aggressiivisesti: Ei täällä saa kuvata!!!
Myyjä2: Saa se, se on pressi
Minä: No en mä sitten kuvaa, anteeksi.
Myyjä1: Eiku kuvaa vaan!
Minä: En minä jos ette halua
Myyjä1: Kuvaa vaan, kunhan et vaan mua kuvaa!
Kuvasin joo ja poistin samantien kamerasta. Ja terveisiä myös että se asia mitä kuvasin, ei edes ollut mitenkään originelli.
Seuraava tapaus:
Myyjä kimpaantuneena: Kannattaisi kysyä lupa ennen kuin kuvaat
Minä: Mutku mulla on tää pre-
Vittu olkoot.
Ja sitten häntä koipien välissä:
Minä: Voinko ottaa kuvan?
Myyjä1: Odota mä kysyn tuolta toiselta... Hei, saako hän ottaa kuvan näistä tuotteista?
Myyjä2: No ota nyt sitten.
Ja muutamia tapauksia joissa kuvaan selkeästi TUOTTEITA mutta myyjät rupeaa riehumaan että heitä ei saa kuvata. Mullahan ei siis ole semmosta kameraa mikä ottaisi kuvan jostain eri suunnasta kuin mihin sillä osoitan ja toiseksi, mitä hittoo mä teidän naamojanne kuvaisin!
Kyllä minä niin mieleni pahoitin! Hei hyvät myyjät! Jos olette messuilla missä on kuvauskielto ilman lupaa poislukien mediatyypit niin ensinnäkin, ne mediatyypit saa kuvata ilman lupaa. Mutta kun innostuneisuuteni lytättyäni alan kyselemään lupia kuin tavalliset kuolevaiset niin toivoisin että toimisitte seuraavilla tavoin:
a) Päättäkää etukäteen saako kuvata vai ei ja pitäkää huoli että jokainen myyjistänne tietää asian ja voi siis kertoa että saako kuvata vai ei.
b) Jos ette halua että kuvia otetaan, tehkää asiasta kyltti jotta teidän ei tarvitse hermostua kun joku erehtyy asiasta kysymään. Tiuskiminen ei ole kivaa ja voin kertoa etten todellakaan osta tai mainitse tuotteitanne ikinä missään äänensävynne vuoksi. Minäkin osaan marttyyrileikit nääs ja luoja tietää että hyvin osaankin!
c) Miettikää oikeasti että miksi ei saa kuvata. Suurin osa tyypeistä kuvaa joka tapauksessa, jos ette anna lupaa, niin salaa. Ja on varmasti parempi teidän tuotteidenne näkyvyydelle että se kuva on saatu ottaa rauhassa kuin kainalon alta tuhnuisella kännykällä.
Ja siis en minä kuvittele olevani mikään puolijumala tämän blogini kanssa, olin vaan viattoman innoissani sen perhanan pressiläpyskäni kanssa.
Että näin. Ensi kerralla ilman pressivouhutusta, laskeudun takaisin maan pinnalle nöyränä messuvierailijana.
---
HUOM! Tämän postauksen yritysten kanssa ei kuvaamisen suhteen ollut suurempia ongelmia ja moni ihana firma olisi varmasti antanut kuvata mutta en muuten vaan tullut kuvanneeksi (monet kerrat kuvattu jo aiemmin muualla jne). No hard feelings!
Nelliinan vaatehuone -blogissa on ollut kahtena joulukuuna kenkäjoulukalenteri missä hän on esitellyt yhden (UPEAN!) kenkäparin päivässä sisältäen jonkin faktan. Mä en ole blogijoulukalenteri-ihmisiä mutta tänään ajattelin kun olin ystäväni kanssa Marimekon pikkujouluissa alennusten perässä juoksemassa että hitto, mulla on ihan sikana kaikkea Marimekkoa ja nimenomaan juoksen pää kolmantena jalkana alennusten perässä, ystävämyynneillä, kanta-asiakaspäivillä, lisäalennuksissa jne. Nuorena opiskelijabudjetilla eläessä se oli harvinaista luksusta, että sai/osti jotain Marimekkoa, sitten kun meni töihin ja rahahanat rupesi virtaamaan, sitä rupesi osteleen enemmän. Ja mitä aikuisemmaksi mieli muuttui, sitä enemmän alkoi nimenomaan laadun takia ostamaan kun nyppii niin kamalasti se kun vaatteet hajoo käsiin samantien. Sitten jäi koukkuun. P-A-H-A-S-T-I.
Kaavana käytin Ottobren ilmaiskaavaa, pdf täältä, klik. Tein yhden tavallisen, pipojen alle käytettäväksi talvella ja toisen jossa on korvat mitä voi pitää autossa/junassa/lentokoneessa/yms vetoisessa paikassa missä ei kuitenkaan paksulle pipolle ole tarvetta.
